Arjen tärkeydestä

Joulu päättyi viime sunnuntaina - oli loppiainen. Onneksi joulun sanoma on totta myös loppiaisen jälkeen: On Vapahtaja, Pelastaja ja syntien Sovittaja.

Meillä kotona joulusta muistuttaa vielä joulukuusi. Ehkä saamme sen purettua lähipäivinä. Todellakin purettua - tänä jouluna meillä oli ensimmäisen kerran muovista tehty kuusi. Olemme siihen hyvin tyytyväisiä. Vanhuus tulee.

Loppiaisena kirkoissa luetaan Raamatun kohta, jossa kerrotaan idästä tulleista tietäjistä (Matt 2:1-12). Raamattu kertoo heidän palanneen takaisin omaan maahansa sen jälkeen, kun he olivat löytäneet Kuninkaan, kumartaneet häntä ja antaneet hänelle kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Paimenista kerrotaan jouluevankeliumissa samaa: he kiiruhtivat Betlehemiin, kertoivat, mitä heille oli sanottu lapsesta, ja sitten he palasivat takaisin lammasten luo.

Nämä kohdat kertovat arjen tärkeydestä. Palattiin tavalliseen elämään. Ei jääty siihen erityiseen hetkeen, juhlaan. Pääosa elämästä on arkea ja arki on erityisen tärkeää.

Pitäisi ajatella arjesta näin paljon: siinä ja juuri siinä palvelen Jumalaa. Jumalanpalvelus – kokoontuminen kirkkoon, rukoushuoneeseen tai opiston saliin – ei niinkään ole sitä, että me palvelemme Jumalaa. On se sitäkin – kiitämme Jumalaa ja kumarrumme hänen edessään – mutta varsinkin se on juhla, jossa Jumala palvelee meitä. Hän hoitaa, ruokkii ja vahvistaa, jotta arjessa palvelisimme ja jaksaisimme palvella häntä.

Miten palvelemme häntä? Niin että palvelemme toisia ihmisiä. Työssä voi palvella toisia. Heille on apua siitä, mitä teet – jollekin, muutamalle tai laajemmin. Kun opiskelee, valmistautuu palvelemaan toisia. Tai sen työn ulkopuolella, josta maksetaan palkka - kun työt on tehty ja on eläkkeellä tai kun ei voi olla työssä - voi olla avuksi ja hyödyksi toisille, ehkä yhdelle tai muutamalle. Ja se on Jumalan palvelemista.

Raamattu opettaa näin ja tämä oli yksi uskonpuhdistuksen suurista löydöistä. Olemmeko unohtaneet tämän?

Tehtävät seurakunnassa, herätysliikkeessä, uskovien parissa - raamattupiirissä, lähetysmyyjäisissä ja hengellisissä tapahtumissa - ovat tärkeitä. Niissä voi palvella Jumalaa. Mutta tärkeitä ovat myös arkiset tehtävät työssä ja kotona. Nekin ovat Jumalan palvelemista, koska ne ovat toisten ihmisten palvelemista.

Arkiset tehtävät tuntuvat usein vähäpätöisiltä, turhilta ja ne väsyttävät. Ajattele, että palvelet niissä Jumalaa. Jumala on laittanut sinut siihen tehtävään, koska tahtoo, että palvelet häntä. Tee se tehtävä niin kuin Jumalalle. Jos jaksamme ajatella näin, tehtävät tuntuvat muulta kuin vähäpätöisiltä ja turhilta.