Helsingin Sanomat kirjoitti
Tänään ilmestyneessä Helsingin Sanomissa oli tämä juttu:
VAMMALAN NAISPAPPEUDEN VASTUSTAJA SÄTTII KIRJASSAAN VANHOJA ESIMIEHIÄÄN
Kirkkoherra: Rankisen julkaisemat viestit poissa asiayhteydestään
Eeva Palm
VAMMALA. Vammalan seurakunnan kappalaisen virasta viime keväänä eronnut Jari Rankinen puolustaa tuoreessa kirjassaan naispappeuden kieltävää vanhaa virkakäsitystään.
Naispapin kanssa Rankinen ei suostu jumalanpalvelusta toimittamaan, mutta maallikkonaisen hän hyväksyisi rinnalleen kertomaan uskostaan. Ehtoollisen jakamisesta naispapille Rankinen ei kieltäydy.
Kirkko on vieraantunut Raamatusta, Rankinen sanoo. Hän arvostelee kirkossa vallitsevaa johtajuutta. Rankimman kritiikin hän kohdistaa Vammalan vs. kirkkoherraan Hannu Kilpeläiseen ja Turun piispaan Kari Mäkiseen.
Kirjassaan Rankinen julkaisee kuusi esimerkkiä esimiehensä sähköpostiviesteistä. Asiayhteydestä irrotetuissa viesteissään kirkkoherra nimittää Rankista ammattikunnan mätämunaksi number one. ”Olet ylittänyt itsesi logiikan solmuun vääntäjänä, maailman surkeimpana teologina sekä Kristusta ja kirkkoamme palvelevien kollegoiden häpäisijänä”, esimies kirjoittaa ja kysyy: ”ymmärrätkö tekojesi tuhoisat seuraukset työyhteisössä ja seurakunnassa.”
Piispalta Rankinen on kahdesti perännyt vastusta siihen, onko tällainen johtaminen sallittua. Hän ei ole saanut vastausta kysymykseensä.
Kilpeläinen ei julkisuutta kavahda. ”Sähköpostit ovat kannanottoja kulloinkin käytyyn keskusteluun ja irralleen revittyinä ne antavat väärän kuvan. Se on teologien kesken tuttua äijäpuhetta”, Kilpeläinen kuittaa.
Kilpeläisen mukaan hänen toimiaan seurataan tuomiokapitulissa tarkkaan. ”Työvuorojärjestelyjä ei kerta kaikkiaan hyväksytä. Asioiden lisäksi tässä on mies miestä vastaan. Meillä on ristiriitoja”, Kilpeläinen tunnustaa. Hän viittaa pappisvalaan, jossa vihittävä pappi lupaa totella piispan määräyksiä. ”Jos Rankinen hyväksyy apostolien ajan etiikan naispappeusasiassa, hänen pitäisi saman etiikan mukaan hyväksyä myös orjuus ja se että mies omistaa vaimonsa yhtä lailla kuin lehmänsäkin”, Kilpinen sanoo.
Rankinen aloitti työt seurakunnassa 13 vuotta sitten. Hän sanoo sopineensa tuolloin nyt sairauslomalla olevan kirkkoherran kanssa naispappien väistämisestä. Se tarkoittaa työvuorojen järjestämistä niin, ettei väistäjä joudu naispappien kanssa töihin. Kiista kärjistyi, kun piispainkokouksen linjaus kaksi vuotta sitten muuttui työvuorojärjestelyt kieltäväksi. Rankinen katsoo, ettei uusi linja murra suullisia sopimuksia.
Vammalassa Rankinen ei suostunut toimittamaan työvuoron mukaista jumalanpalvelusta naispapin kanssa. Turun tuomiokapituli erotti Rankisen kolmeksi kuukaudeksi virantoimituksesta ja pappisvirasta. Viime viikolla Turun hallinto-oikeus totesi, etteivät tuomiokapitulin toimet olleet lainvastaisia. Rankinen harkitsee, valittaako hän päätöksestä Korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Viime maanantaina Vammalan seurakunnasta irtisanoutui toinenkin naispappeuden vastustaja, Markus Malmivaara.
-----
Helsingin Sanomien jutussa Hannu Kilpeläinen väittää, että senkaltaiset viestit, joita hän on lähettänyt minulle, on tuttua äijäpuhetta teologien kesken. En tiedä, keiden kanssa Hannu Kilpeläisellä on tapana käydä tällaisia äijäkeskusteluja. Itse en ole koskaan ennen kohdannut mitään vastaavaa. Erityisen vakavaksi asian tekee se, että esimies lähettää alaiselleen tällaisia viestejä. Itse en ole lähettänyt Hannu Kilpeläiselle vastaavia viestejä.
Tällä viikolla myös Tyrvään Sanomat teki jutun tästä asiasta. Juttuun oli otettu kirjastani mm. nämä esimerkit Hannu Kilpeläisen minulle lähettämistä viesteistä: ”Etkö koskaan opi mitään. Mikä pimentänyt mielesi? Jälkesi ovat karmeat. Leikit tulella joka vielä sinut polttaa ellet nöyrry elävän Jumalan edessä.” ”Kovennan otteitani radikaalisti ellet välittömästi puutu asiaan. Netissä on hirveästi roskatarjontaa. Blogisi on merkittävä osa siitä. Siinä esiintyy kyyninen, valheellinen ja ruikuttava Jari Rankinen, joka selittää mustan valkoiseksi, esiintyy uhrina, joka ei näe mitä tuhoa on tehnyt työyhteisöissään ja seurakunnassaan. Oletko syytön? Onko sinulla todellisuudentajua, onko sinulla omaatuntoa? Epäilen. Varoitan sinua.” ”Ehdotan sinulle, että pidät hiljaisen hetken niiden kunniaksi, jotka olet uuvuttanut sairauslomille ja muualle omantuntosi palvomisen takia.”
Hannu Kilpeläinen väittää, että asiayhteyksistä irrotettuina lainaukset sähköpostiviesteistä antavat väärän kuvan. Lainaukset eivät anna väärää kuvaa. Riippumatta siitä, mihin asiaan tällaiset viestit liittyvät, ne ovat epäasiallista ja loukkaavia.
Kirjassani Evankeliumin tähden kerron muitakin esimerkkejä siitä, miten kirkkoherran sijainen kohteli minua. Millaisia lausuntoja lehtiin hän antoi minusta. Että hän levitti minusta perättömiä juttuja. Tai että hän toisten kuullen asetti kyseenalaiseksi ammattitaitoni. Muuan Helsingin yliopiston professoreista luki kirjani kuvauksen kirkkoherran sijaisen toimista minua kohtaan. Professori kertoi nähneensä ja kokeneensa yliopistomaailmassa yhtä ja toista mutta ei sentään tällaista.
Arkkihiippakunnan piispa Kari Mäkinen on ollut täysin tietoinen Hannu Kilpeläisen tavasta kohdella alaistaan ja työtoveriaan. Hän on tiennyt sekin, että tällainen kohtelu jatkui pitkään. Kun vielä olin Vammalan kappalaisen virassa, lähetin piispalle kahteen otteeseen – heinäkuussa 2007 ja tammikuussa 2008 – selvityksen siitä, miten minua on kohdeltu. Lähetin hänelle mm. suuren määrän Hannu Kilpeläisen minulle lähettämiä sähköpostiviestejä ja pyynnön, että piispa kirkkoherran sijaisen esimiehenä puuttuisi tilanteeseen. Kari Mäkinen hyväksyi Hannu Kilpeläisen toimet. Hän ei puuttunut toimiin niin, että ne olisivat loppuneet. Hän kertoi tukevansa seurakunnan johtoa, siis myös kirkkoherran sijaista. Tällaiset toimet – törkeiden sähköpostiviestien lähettäminen, julkinen nolaaminen, todistamattomien syytösten esittäminen lehdissä, ammattitaidon kyseenalaistaminen – ovat siis piispan mielestä ainakin sallittuja keinoja esimiehelle ristiriitatilanteiden ratkaisussa. Ovatko nämä jopa suositeltavia? Saako näitä soveltaa muihinkin vaiko vain naispappeuden torjujiin? Tehokkaita tällaiset keinot saattavat olla. Työntekijästä, josta halutaan päästä eroon, voidaan näillä keinoilla päästä. Eettisesti oikeita keinot eivät ole.
Hannu Kilpeläinen toteaa Helsingin Sanomien jutussa, että jos hyväksyy apostolien ajan etiikan naispappeusasiassa, pitäisi saman etiikan mukaan hyväksyä myös orjuus ja se että mies omistaa vaimonsa yhtä lailla kuin lehmänsäkin.” Toteamus on outo. Tarkoittaako Hannu Kilpeläinen sitä, että katolinen kirkko tai ortodoksinen kirkko hyväksyvät orjuuden ja että näiden kirkkokuntien mielestä vaimoa voi verrata lehmään? Katolinen ja ortodoksinen kirkko eivät hyväksy naispappeutta.
Sättiminen - sana, jota Helsingin Sanomien jutun otsikossa käytetään - on hyvin negatiivinen ilmaisu. Kerron kirjassani mielestäni asiallisesti ja perustellusti, millaista esimiestoimintaa olen kohdannut kirkossa. Kirjani pääasia ei kuitenkaan ole tämä. Pääasia ovat paljon suuremmat asiat.
VAMMALAN NAISPAPPEUDEN VASTUSTAJA SÄTTII KIRJASSAAN VANHOJA ESIMIEHIÄÄN
Kirkkoherra: Rankisen julkaisemat viestit poissa asiayhteydestään
Eeva Palm
VAMMALA. Vammalan seurakunnan kappalaisen virasta viime keväänä eronnut Jari Rankinen puolustaa tuoreessa kirjassaan naispappeuden kieltävää vanhaa virkakäsitystään.
Naispapin kanssa Rankinen ei suostu jumalanpalvelusta toimittamaan, mutta maallikkonaisen hän hyväksyisi rinnalleen kertomaan uskostaan. Ehtoollisen jakamisesta naispapille Rankinen ei kieltäydy.
Kirkko on vieraantunut Raamatusta, Rankinen sanoo. Hän arvostelee kirkossa vallitsevaa johtajuutta. Rankimman kritiikin hän kohdistaa Vammalan vs. kirkkoherraan Hannu Kilpeläiseen ja Turun piispaan Kari Mäkiseen.
Kirjassaan Rankinen julkaisee kuusi esimerkkiä esimiehensä sähköpostiviesteistä. Asiayhteydestä irrotetuissa viesteissään kirkkoherra nimittää Rankista ammattikunnan mätämunaksi number one. ”Olet ylittänyt itsesi logiikan solmuun vääntäjänä, maailman surkeimpana teologina sekä Kristusta ja kirkkoamme palvelevien kollegoiden häpäisijänä”, esimies kirjoittaa ja kysyy: ”ymmärrätkö tekojesi tuhoisat seuraukset työyhteisössä ja seurakunnassa.”
Piispalta Rankinen on kahdesti perännyt vastusta siihen, onko tällainen johtaminen sallittua. Hän ei ole saanut vastausta kysymykseensä.
Kilpeläinen ei julkisuutta kavahda. ”Sähköpostit ovat kannanottoja kulloinkin käytyyn keskusteluun ja irralleen revittyinä ne antavat väärän kuvan. Se on teologien kesken tuttua äijäpuhetta”, Kilpeläinen kuittaa.
Kilpeläisen mukaan hänen toimiaan seurataan tuomiokapitulissa tarkkaan. ”Työvuorojärjestelyjä ei kerta kaikkiaan hyväksytä. Asioiden lisäksi tässä on mies miestä vastaan. Meillä on ristiriitoja”, Kilpeläinen tunnustaa. Hän viittaa pappisvalaan, jossa vihittävä pappi lupaa totella piispan määräyksiä. ”Jos Rankinen hyväksyy apostolien ajan etiikan naispappeusasiassa, hänen pitäisi saman etiikan mukaan hyväksyä myös orjuus ja se että mies omistaa vaimonsa yhtä lailla kuin lehmänsäkin”, Kilpinen sanoo.
Rankinen aloitti työt seurakunnassa 13 vuotta sitten. Hän sanoo sopineensa tuolloin nyt sairauslomalla olevan kirkkoherran kanssa naispappien väistämisestä. Se tarkoittaa työvuorojen järjestämistä niin, ettei väistäjä joudu naispappien kanssa töihin. Kiista kärjistyi, kun piispainkokouksen linjaus kaksi vuotta sitten muuttui työvuorojärjestelyt kieltäväksi. Rankinen katsoo, ettei uusi linja murra suullisia sopimuksia.
Vammalassa Rankinen ei suostunut toimittamaan työvuoron mukaista jumalanpalvelusta naispapin kanssa. Turun tuomiokapituli erotti Rankisen kolmeksi kuukaudeksi virantoimituksesta ja pappisvirasta. Viime viikolla Turun hallinto-oikeus totesi, etteivät tuomiokapitulin toimet olleet lainvastaisia. Rankinen harkitsee, valittaako hän päätöksestä Korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Viime maanantaina Vammalan seurakunnasta irtisanoutui toinenkin naispappeuden vastustaja, Markus Malmivaara.
-----
Helsingin Sanomien jutussa Hannu Kilpeläinen väittää, että senkaltaiset viestit, joita hän on lähettänyt minulle, on tuttua äijäpuhetta teologien kesken. En tiedä, keiden kanssa Hannu Kilpeläisellä on tapana käydä tällaisia äijäkeskusteluja. Itse en ole koskaan ennen kohdannut mitään vastaavaa. Erityisen vakavaksi asian tekee se, että esimies lähettää alaiselleen tällaisia viestejä. Itse en ole lähettänyt Hannu Kilpeläiselle vastaavia viestejä.
Tällä viikolla myös Tyrvään Sanomat teki jutun tästä asiasta. Juttuun oli otettu kirjastani mm. nämä esimerkit Hannu Kilpeläisen minulle lähettämistä viesteistä: ”Etkö koskaan opi mitään. Mikä pimentänyt mielesi? Jälkesi ovat karmeat. Leikit tulella joka vielä sinut polttaa ellet nöyrry elävän Jumalan edessä.” ”Kovennan otteitani radikaalisti ellet välittömästi puutu asiaan. Netissä on hirveästi roskatarjontaa. Blogisi on merkittävä osa siitä. Siinä esiintyy kyyninen, valheellinen ja ruikuttava Jari Rankinen, joka selittää mustan valkoiseksi, esiintyy uhrina, joka ei näe mitä tuhoa on tehnyt työyhteisöissään ja seurakunnassaan. Oletko syytön? Onko sinulla todellisuudentajua, onko sinulla omaatuntoa? Epäilen. Varoitan sinua.” ”Ehdotan sinulle, että pidät hiljaisen hetken niiden kunniaksi, jotka olet uuvuttanut sairauslomille ja muualle omantuntosi palvomisen takia.”
Hannu Kilpeläinen väittää, että asiayhteyksistä irrotettuina lainaukset sähköpostiviesteistä antavat väärän kuvan. Lainaukset eivät anna väärää kuvaa. Riippumatta siitä, mihin asiaan tällaiset viestit liittyvät, ne ovat epäasiallista ja loukkaavia.
Kirjassani Evankeliumin tähden kerron muitakin esimerkkejä siitä, miten kirkkoherran sijainen kohteli minua. Millaisia lausuntoja lehtiin hän antoi minusta. Että hän levitti minusta perättömiä juttuja. Tai että hän toisten kuullen asetti kyseenalaiseksi ammattitaitoni. Muuan Helsingin yliopiston professoreista luki kirjani kuvauksen kirkkoherran sijaisen toimista minua kohtaan. Professori kertoi nähneensä ja kokeneensa yliopistomaailmassa yhtä ja toista mutta ei sentään tällaista.
Arkkihiippakunnan piispa Kari Mäkinen on ollut täysin tietoinen Hannu Kilpeläisen tavasta kohdella alaistaan ja työtoveriaan. Hän on tiennyt sekin, että tällainen kohtelu jatkui pitkään. Kun vielä olin Vammalan kappalaisen virassa, lähetin piispalle kahteen otteeseen – heinäkuussa 2007 ja tammikuussa 2008 – selvityksen siitä, miten minua on kohdeltu. Lähetin hänelle mm. suuren määrän Hannu Kilpeläisen minulle lähettämiä sähköpostiviestejä ja pyynnön, että piispa kirkkoherran sijaisen esimiehenä puuttuisi tilanteeseen. Kari Mäkinen hyväksyi Hannu Kilpeläisen toimet. Hän ei puuttunut toimiin niin, että ne olisivat loppuneet. Hän kertoi tukevansa seurakunnan johtoa, siis myös kirkkoherran sijaista. Tällaiset toimet – törkeiden sähköpostiviestien lähettäminen, julkinen nolaaminen, todistamattomien syytösten esittäminen lehdissä, ammattitaidon kyseenalaistaminen – ovat siis piispan mielestä ainakin sallittuja keinoja esimiehelle ristiriitatilanteiden ratkaisussa. Ovatko nämä jopa suositeltavia? Saako näitä soveltaa muihinkin vaiko vain naispappeuden torjujiin? Tehokkaita tällaiset keinot saattavat olla. Työntekijästä, josta halutaan päästä eroon, voidaan näillä keinoilla päästä. Eettisesti oikeita keinot eivät ole.
Hannu Kilpeläinen toteaa Helsingin Sanomien jutussa, että jos hyväksyy apostolien ajan etiikan naispappeusasiassa, pitäisi saman etiikan mukaan hyväksyä myös orjuus ja se että mies omistaa vaimonsa yhtä lailla kuin lehmänsäkin.” Toteamus on outo. Tarkoittaako Hannu Kilpeläinen sitä, että katolinen kirkko tai ortodoksinen kirkko hyväksyvät orjuuden ja että näiden kirkkokuntien mielestä vaimoa voi verrata lehmään? Katolinen ja ortodoksinen kirkko eivät hyväksy naispappeutta.
Sättiminen - sana, jota Helsingin Sanomien jutun otsikossa käytetään - on hyvin negatiivinen ilmaisu. Kerron kirjassani mielestäni asiallisesti ja perustellusti, millaista esimiestoimintaa olen kohdannut kirkossa. Kirjani pääasia ei kuitenkaan ole tämä. Pääasia ovat paljon suuremmat asiat.
posted by Jari Rankinen | 7:50 ap.
23 Comments:
Vanhojen kirkkokuntien (toistaiseksi) kielteinen kanta naisten pappeuteen ei perustu antiikin perhe-etiikan hyväksymiseen, vaan luterilaisesta selvästi poikkeavaan virkakäsitykseen. Me ymmärrämme kirkon viran yhteiseksi Sanan ja sakramenttien palvelemiseksi, jonka järjestäminen oikein ja hyvässä järjestyksessä on seurakunnan oikeus ja velvollisuus. Luterilainen pappihan ei ole vihkimyksen sakramentin kautta erityiseen hengelliseen säätyyn erotettu uhripappi, vaan kristikansan keskuudestaan valitsema ja kutsuma palvelija.
Martti Pentti
Kotka
Mahtaakohan luterilainen käsitys virasta niin hirveästi poiketa katolisesta näkemyksestä? Ja vaikka poikkeaisikin, miten Martti tämä mielestäsi liittyy naispappeuteen? Mielestäni ei mitenkään. Tuskinpa 1 Kor 14 ja 1 Tim on kirjoitettu vain roomalaiskatolista virkanäkemystä ajatellen?
1.Kor.14 ja 1.Tim. eivät mielestäni kiellä naisilta mitään miehille sallittua. Kannattaa esimerkiksi verrata jälkimmäistä Jeesuksen sanoihin Matt.23:8-12.
Martti Pentti
Kotka
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Kimmo Jaatila Kjaa, mikäli oletan oikein?
Miksi otat katolisuuden tähän soppaan. Rankinen otti mukaan myös ortodoksit kohteeksi?
Mikä onkaan mielipiteenne, kun syvätarkasteluun otetaan em kirkkojen opeista esim paavi ja paavius, Trento, Marian asema, Oppi sakramenteista yms.
Oletan että kellon ääni muuttuu toiseksi.
Eli siis jättäkääpä nyt katolisus rauhaan ja keskittykää yhteen asiaan.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Antti,
oikein oletit, nimi vain oli jäänyt pois!
Eroja katoliseen kirkkoon löytyy, sitä ei käy kiistäminen. Otin katolisen kirkon esimerkiksi, koska luterilainen kirkko on siitä aikanaan potkittu pois. Näin ollen sillä on paljon yhteistä katolisen kirkon kanssa. Myös käsityksessä virasta on paljon yhteistä.
Martti: en taaskaan ymmärrä, mitä ajat takaa. Olen varmaan yksinkertainen ihminen...
Keskityn mielelläni yhteen asiaan. Voi minua, jos en evankeliumia julista!
Kimmo Jaatila
Savonlinna
Kunpa olisinkin yksinkertainen ihminen! Viittaan Matt.11:25.
Martti Pentti
Kotka
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
"Rankinen esiintyy uhrina, mikä on suorastaan koomista, sillä kaikki rankisen kanssa työskennelleet ovat uhreja."
Tarkoituksellista liioittelua? Kiistän jyrkästi olevani uhri, vaikka itsekin olen työskennellyt hänen kanssaan.
Työmies on palkkansa ansainnut. Rankinen on pastori ja pastorin kuuluukin saada toimeentuloa työstään. Tietysti voidaan katsoa, miten Paavali käyttäytyi - ei ottanut rahaa vaikka hänellä olisi ollut siihen täysi oikeus. Tosin ei hänellä tainnut olla perhettä niin kuin Rankisella...
"Onneksi rankisen ja malmivaaran paha henki on nyt pois Vammalan kirkosta ja seurakunnan toipuminen riidankylväjäin teoista voi alkaa."
Hedelmistään puu tunnetaan. Sen verran tunnen Jaria ja Markusta, että Pyhän Hengen vaikutus heidän kauttaan on suorastaan väistämätön. Tämän sanon siitä huolimatta, että itse en juuri naispappeutta vastustakaan. Yhdeksi perusteluksi käynee kohta 1. Johanneksen kirjeestä suurinpiirtein seuraavasti: "Kukaan ei voi sanoa: 'Jeesus olkoon Herra' kuin Pyhässä Hengessä." Todistan kuulleeni selkeää evankeliumin julistusta sekä Rankisen että Malmivaaran suusta. Selkeää evankeliumin julistusta eivät pahat henget aseenaan käytä, sillä sanoihan Jeesuskin (jota syytettiin, että hän parantaa Belsebulin voimalla), että jos valtakunta riitautuu itsensä kanssa, se ei voi pysyä pystyssä.
Tuomo Viherjuuri
Helsinki
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Rankisestakin tehtiin lap-toppinsa vanki, sillä hän joutuu silmä kovana vahtimaan blogiaan. :)
Juonittelija saa maistaa omaa lääkettään.
Nykyisessä keskustellussa naispappeuden torjujat vetoavat toistuvasti isoihin naispappeuden torjuviin kirkkokuntiin ja taas naispappeuden puoltajat torjuvat tämän sillä, että luterilainen virkateologia on erilaista. Mitä tämän kaiken takaa oikein löytyy?
Katolinen ja ortodoksinen virkateologia nojaa siihen, että papin tulee olla Kristuksen edustaja, mutta myös luterilaisten Tunnustuskirjojen mukaan se on luterilaisen virkateologian yksi ulottuvuus.
Oikeassa luterilaisessa virkateologiassa kulkevat kauniisti käsi kädessä se, että pappi on Kristuksen persoonan edustaja sekä hänen toimittamien sakramenttien vaikutus ei perustu hänen omaan kelvollisuuteen.
Naispappeuden puoltajat unohtavat tämän toisen puolen ja luulevat sen olevan täysi kokonaisuus, mitä Tunnustuskirjat korjaavat Rooman kirkon virkateologiassa. Rooman kirkolla oli tuolloin yksipuolinen virkateologia, jota Luther kritisoi. Mutta hän ei romuttanut Rooman kirkon virkateologiaa kokonaan.
Naispappeudesta Tunnustuskirjoissa ei puhuta tai opeteta, koska siitä ei oltu eri mieltä! Se oli itsestään selvyys ja ruutia ei tuhlata sen vuoksi siihen. Samoin ei puhuta ja opeteta Jumalasta juuri mitään, koska siitä oltiin samaa mieltä. Kuitenkaan kukaan täysjärkinen ei lähde väittämään että Rooman kirkolla ja luterilaisella kirkolla olisi perustavanlaatuisesti erilainen oppi Jumalasta.
Sen sijaan Tunnustuskirjat opettavat lisää virasta ja mikä on viran kokonaisuus, joka on luonnollisesti sopusoinnussa ja johdettu Tunnustuskirjojen soteriologiasta. Kenenkään ihmisen epäusko ei voi turmella Jumalan pelastustekoja. Meidän tulee luottaa Jumalaan, eikä papin uskoon. Synninpäästön sanan voimme uskoa, koska se on Jumalan omaa sanaa, samoin ehtoollisen asetussanat jne. Tämä puoli oli hukassa tuolloin Rooman kirkossa ja siksi Tunnustuskirjat tätä korostavat viran kohdalla, mutta eivät torju sitä, että pappi on myös Kristuksen edustaja. Jos se olisi luterilaisittain väärää virkateologiaa, niin sitä vastaan olisi myös hyökätty.
Harhaopin tunnistaa siitä, että se nojaa voimakkaasti monitahoisen asian yhteen laitaan ja pitää vain siitä kiinni ja pyrkii sen avulla kumoamaan toisen laidan, mutta ei hyväksy kokonaisuutta (vrt. Kristuksen kaksi luontoa ja ylipäänsä kristologinen keskustelu alkukirkossa).
Suomen ev.lut. kirkossa on yksipuolistettu luterilaista virkateologiaa ja vasta sitä kautta voidaan väittää naispappeutta sen mukaiseksi. Tunnustuskirjoista ei kuitenkaan löydy virkateologiaa, jonka avulla naispappeus on runnottu läpi, vaan sieltä löytyy kohtia joissa todetaan papin olevan myös Kristuksen edustaja:
Siksi me Raamatun mukaisesti käsitämme asian niin, että kirkko sanan varsinaisessa merkityksessä on niiden pyhien yhteisö, jotka todella uskovat Kristuksen evankeliumin ja joilla on Pyhä Henki. Yhtä kaikki me kuitenkin tunnustamme, että heihin on tässä elämässä sekoittuneina monia teeskentelijöitä ja jumalattomia, joita heihin yhdistävät ulkonaiset merkit. He ovat kirkon jäseniä ulkonaisten merkkien puolesta, ja sen nojalla he hoitavat kirkon virkoja. Myöskään eivät sakramentit menetä vaikutustaan sen tähden, että arvottomat niitä hoitavat, koska he kirkon kutsun perusteella edustavat Kristuksen persoonaa. Omaa persoonaansa he eivät edusta, niin kuin Kristus todistaa: (Luuk. 10:16) "Joka kuulee teitä, se kuulee minua." Kun he saarnaavat Kristuksen sanaa ja toimittavat sakramentteja, he tekevät sen Kristuksen puolesta ja hänen sijassaan. Näin opettaa meitä tuo mainittu Kristuksen sana, jotta emme loukkaantuisi virkaa hoitavien kelvottomuuteen. (AC VII ja VIII, s. 151, 28)
Kahdeksannen uskonkohdan on vastapuolemme hyväksynyt sellaisenaan. Siinä me tunnustamme, että teeskentelijöitä ja jumalattomia on kirkkoon sekoittuneina ja että sakramenteilla on tehonsa, vaikka jumalattomatkin papit niitä hoitaisivat, koska nämä toimivat Kristuksen sijassa eivätkä edusta itseään, tämän sanan mukaisesti: (Luuk. 10:16) "Joka kuulee teitä, se kuulee minua." Väärät opettajat sen sijaan on hylättävä, koska he eivät enää toimi Kristuksen (1. Joh. 2:18 - 23) sijaisina, vaan ovat antikristuksia. Kristuskin sanoo: "Kavahtakaa vääriä profeettoja." (Matt. 7:15) Ja Paavali sanoo: (Gal. 1:9) "Jos joku julistaa toista evankeliumia, hän olkoon kirottu." (AC VII ja VIII, s. 155, 47).
Pekka Ryhänen
Kuopio
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
"Jos heidät (papisto) voitaisiin pakottaa myöntämään, että me kaikki, jotka olemme kastettuja, olemme samalla tavoin pappeja, niin kuin todellisuudessa olemmekin, ja että virka on annettu heille vain meidän suostumuksellamme, niin silloin he samalla tietäisivät myöskin sen, ettei heillä ole mitään muuta oikeutta hallita meitä, kuin minkä me olemme vapaaehtoisesti antaneet heille, sillä 1. Piet. 2:9 sanotaan: 'Te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto ja pyhä heimo.' Sen tähden me kristityt, niin monta kuin meitä onkin, olemme kaikki pappeja. Mutta ne, joita me sanomme papeiksi, ovat meidän valitsemiamme palvelijoita, jotka tekevät kaikki tehtävänsä meidän nimissämme. Pappeus on siis vain palvelusta. Niin sanotaan myös 1. Kor. 4:1: 'Niin pitäköön jokainen meitä Kristuksen käskyläisinä ja Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoina.'(Martti Luther: Kirkon Baabelin vankeudesta; Papiksi vihkimisestä)"
Tämä teksti kuvaa mielestäni selkeimmin luterilaisen virkakäsityksemme. Pappi ei siis ole Jeesuksen edustaja, vaan seurakunnalle annetun viran hoitoon asetettu palvelija. Seurakuntahan on kokonaisuudessaan Kristuksen ruumis maan päällä.
Martti Pentti
Kotka
Miten sitten Martti selität tuon Pekan lainaaman pätkän tunnustuskirjoista? Miten musta muuttuu valkoiseksi tai valkoinen mustaksi?
Tuossa lainaamassasi katkelmassasi puhutaan papiston vallasta suhteessa maallikkoihin ja yleisestä pappeudesta - ei sanan ja sakramenttien hoitamisesta paimenviran tehtävinä.
Papistolla ei ole ihmisinä sen korkeampaa asemaa kuin maallikoilla eikä heillä ole mitään erityisvaltaa asemansa perusteella. Tämä ei kuitenkaan poista sitä, että toimittaessaan paimenviran tehtäviä pastorit toimivat Kristuksen edustajina.
Kimmo Jaatila
Savonlinna
Me kaikki kristityt toimimme 'Kristuksen edustajina' maailmassa. Meidät on luotu Jumalan kuvaksi ja kasteessa olemme pukeutuneet Kristukseen. Ei Herran aterialla seurakuntaa palveleva ole niitä veljiään ja sisariaan kummempi, joita hän palvelee.
Martti Pentti
Kotka
Edellä onkin jo taitettu peistä pappeudesta niin ansiokkaasti että yksinkertainen maallikko tippuu kärryiltä. Pieni huomio kuitenkin kirkkoherran sanoista on kuitenkin tehtävä.
Mikäli kirkkoherra on esimiehenä todellakin lähettänyt tuollaisia viestejä tai puhutellut alaisiaan siteeratuilla tavoilla, työpaikkahan on koulukirjaesimerkki aivan pilalle sairastuneesta yhteisöstä. Kaikki kiusaavan työpaikan merkit tiivistyivät noihin lyhyihin sitaatteihin.
Viestit olivat alentavia, halventavia, ja törkeitä! Tuolla tavalla käyttäytyvää ihmistä ei pitäisi missään oloissa päästää johtavaan asemaan, edes alimmalle portaalle!
Erityisen surullista on, jos kirkon ylimmässä johdossa tietoisesti hyväksytään täysin epäkristillinen johtamisasenne, jossa toista ei kunnioiteta työntekijänä, ehkä ei edes ihmisenä. Tuollainen työyhteisö ei kykene julistamaan Jumalan Sanaa niin että se myös eläisi sitä todeksi itse. Valitettavaa, sillä kirkko on kuitenkin se taho, jonka kautta moni haluaisi hakea yhteyttä Jumalaan. Pieni ristiriita havaittavissa...
Paljon olet, Jari, yhdessä muiden kanssa joutunut käymään läpi. Onneksi ainakin joillekin teistä löytyy työmaa ja rahoitus myös kirkon vierestä, herätysliikkeistä ja järjestöistä. Pitäkää linjanne, Sana edellänne eteenpäin, ja siunausta työhön!
Minusta on aina ollut ihmeellistä miksi nämä naispappeuden vastustajat ovat pystyneet toimimaan yhdessä ei-vakaumuksellisten miespappien kanssa. Velvoittahan Raamattu selkeästi papilla vakaumuksen. Ev.lut. kirkossa on miespappeja, jotka eivät edes usko Jumalaan. Miksi nämä samat kriitikot eivät tartu tähän. Itse näen tässä pelkää sovinismia. Uuden testamentin tekstit eivät kiellä paimenen virkaa naiselta. Monet näistä tulkitsijoista vain sotkevat avioliittodynamiikan seurakunnan virkohin. Minusta pappi voi olla nainen tai mies, ei väliä. Mutta vahvaa vakaumusta häneltä pitäisi vaatia. Vakaumuksettomat papit ovat kirkon oikea ongelma, eikä naispapit!
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Lähetä kommentti
<< Home