Vielä hallinto-oikeuden päätöksestä
Tänään jaettu Aamulehti kertoi eilen uutisoidusta Turun hallinto-oikeuden ratkaisusta: asia oli esillä etusivulla ja sisäsivulla laajemmin.
Aamulehden jutussa kerrotaan mm. seuraavaa: "Hallinto-oikeus ei löytänyt todisteita sille, että Rankisen ja Vammalan seurakunnan välillä olisi erikseen sovittu väistämisoikeudesta, kun naispuolinen pastori on samassa jumalanpalvelusvuorossa. Menettelytapa oli tosin voimassa, kunnes piispainkokous kielsi sen syrjintänä."
Hallinto-oikeuden päätöksessä todetaan: "Valittaessa Rankinen kappalaisen virkaan hänen virkatehtäviään ei ole sovittu eikä voitukaan sopia siten, ettei hänellä olisi velvollisuutta toimittaa jumalanpalvelusta yhdessä naispuolisen papin kanssa. Seurakunnan papiston työnjakokirjan mukaan Rankisen virkatehtäviä ei myöskään ole määritelty siten, että hän toimittaisi jumalanpalveluksia vain niissä kirkoissa, joissa jumalanpalveluksen toimittaa yksi pappi, vaan hänen virkatehtäviinsä on kuulunut jumalanpalvelusten toimittaminen myös Tyrvään kirkossa, jossa pääsääntöisesti jumalanpalveluksen toimittaa kaksi pappia."
Sopimiseksi ei siis katsota sitä, että kun minulta tiedusteltiin halukkuutta toimia Vammalan (tai aiemmin Tyrvään) seurakuntapastorin virassa, keskustelimme kirkkoherran kanssa myös siitä, etten voi toimittaa jumalanpalvelusta yhdessä naispastorin kanssa, ja kirkkoherra lupasi, ettei tämä tule aiheuttamaan ongelmia. Sopimiseksi ei katsota sitä, että kirkkoherra kertoi tämän seurakuntaneuvostolle, joka esitti minulle kutsun seurakuntapastorin virkaan. Sopimisena ei pidetä sitä, että kun valmisteltiin Vammalan kappalaisen vaalia, minulta kysyttiin ainakin kahdessa eri vaiheessa kantaani naispappeuteen ja toimintatapaani. Kerroin selvästi torjuvani naispappeuden ja toimivani siten, etten toimita jumalanpalvelusta naispastorin kanssa. Sopimisena ei pidetä sitä, että kirkkoherra kertoi tämän kirkkovaltuustolle - kun tätä asiaa nimenomaan kysyttiin - kokouksessa, joka valitsi minut kappalaisen virkaan. Hän kertoi myös, etteivät kantani ja toimintatapani aiheuta ongelmia. Työvuorot voidaan järjestellä niin, ettei ongelmia tule. Sopiseksi ei katsota sitä, että siirtyessäni samassa seurakunnassa seurakuntapastorin virasta kappalaisen virkaan jatkettiin samaa käytäntöä, josta oli sovittu silloin, kun tulin seurakuntapastoriksi. Minusta tämä on sopimista.
Tuntuu siltä, että sopimisen voi näyttää toteen vain, mikäli on mustaa valkoisella. Varmaan olisi ollut hyvä aikanaan kirjoittaa paperi siitä, mitä puhuimme ja sovimme. Tällainen käytäntö tämäntyyppisissä asioissa on ainakin seurakunnissa vieras. Jos pyytää paperin siitä, mistä on puhuttu, melkein sanoo, etten luota siihen, mitä on puhuttu ja sovittu.
Toisaalta sillä, oliko asiasta sovittu, kun minut valittiin Vammalan seurakunnan virkoihin, ei ole Turun hallinto-oikeuden mielestä suurta merkitystä. Se pitää lainvastaisena, että työvuoroja kirkossa, joka hyväksyy naispappeuden, järjestellään sukupuolen perusteella, eikä sellaisesta käytännöstä, joka on lainvastainen, voida työntekijän ja työnantajan kesken sopia.
Olen varmaan kirjoittanut jo liikaa homosuhteen siunaamisesta. Tämä tuli kuitenkin mieleeni hallinto-oikeuden päätöstä lukiessani: Päätös tarkoittaa, että mikäli kirkko hyväksyy homosuhteen siunaamisen, kenellekään ei voi antaa erivapautta uskonvakaumuksen takia olla siunaamatta tällaista suhdetta. Ja niihin kirkon pastoreihin, jotka kieltäytyvät tällaisen suhteen siunaamisesta, aletaan soveltaa lakeja, jotka vaativat kaikkien yhdenvertaista kohtelua.
Hallinto-oikeuden ratkaisu on juuri päinvastainen kuin mitä todetaan tämän vuoden tammikuussa Lapin yliopistossa hyväksytyssä kirkkoherra Arto Seppäsen oikeustieteen alaan kuuluvassa väitöskirjassa. Sen mukaan pastoria ei voi pakottaa toimittamaan jumalanpalvelusta yhdessä naispastorin kanssa, mikäli tämä on vastoin hänen vakaumustaan. Hänen perusoikeutensa on väistää näissä tilanteissa. Väistäminen ei tarkoita, että vakaumukseensa vetoava pappi välttelisi työtehtäviä eikä joutuisi tekemään työtä niin paljon kuin toiset. Työvuorojärjestelyin työtehtävät voidaan jakaa myös määrällisesti oikeudenmukaisesti.
Aamulehden jutussa kerrotaan mm. seuraavaa: "Hallinto-oikeus ei löytänyt todisteita sille, että Rankisen ja Vammalan seurakunnan välillä olisi erikseen sovittu väistämisoikeudesta, kun naispuolinen pastori on samassa jumalanpalvelusvuorossa. Menettelytapa oli tosin voimassa, kunnes piispainkokous kielsi sen syrjintänä."
Hallinto-oikeuden päätöksessä todetaan: "Valittaessa Rankinen kappalaisen virkaan hänen virkatehtäviään ei ole sovittu eikä voitukaan sopia siten, ettei hänellä olisi velvollisuutta toimittaa jumalanpalvelusta yhdessä naispuolisen papin kanssa. Seurakunnan papiston työnjakokirjan mukaan Rankisen virkatehtäviä ei myöskään ole määritelty siten, että hän toimittaisi jumalanpalveluksia vain niissä kirkoissa, joissa jumalanpalveluksen toimittaa yksi pappi, vaan hänen virkatehtäviinsä on kuulunut jumalanpalvelusten toimittaminen myös Tyrvään kirkossa, jossa pääsääntöisesti jumalanpalveluksen toimittaa kaksi pappia."
Sopimiseksi ei siis katsota sitä, että kun minulta tiedusteltiin halukkuutta toimia Vammalan (tai aiemmin Tyrvään) seurakuntapastorin virassa, keskustelimme kirkkoherran kanssa myös siitä, etten voi toimittaa jumalanpalvelusta yhdessä naispastorin kanssa, ja kirkkoherra lupasi, ettei tämä tule aiheuttamaan ongelmia. Sopimiseksi ei katsota sitä, että kirkkoherra kertoi tämän seurakuntaneuvostolle, joka esitti minulle kutsun seurakuntapastorin virkaan. Sopimisena ei pidetä sitä, että kun valmisteltiin Vammalan kappalaisen vaalia, minulta kysyttiin ainakin kahdessa eri vaiheessa kantaani naispappeuteen ja toimintatapaani. Kerroin selvästi torjuvani naispappeuden ja toimivani siten, etten toimita jumalanpalvelusta naispastorin kanssa. Sopimisena ei pidetä sitä, että kirkkoherra kertoi tämän kirkkovaltuustolle - kun tätä asiaa nimenomaan kysyttiin - kokouksessa, joka valitsi minut kappalaisen virkaan. Hän kertoi myös, etteivät kantani ja toimintatapani aiheuta ongelmia. Työvuorot voidaan järjestellä niin, ettei ongelmia tule. Sopiseksi ei katsota sitä, että siirtyessäni samassa seurakunnassa seurakuntapastorin virasta kappalaisen virkaan jatkettiin samaa käytäntöä, josta oli sovittu silloin, kun tulin seurakuntapastoriksi. Minusta tämä on sopimista.
Tuntuu siltä, että sopimisen voi näyttää toteen vain, mikäli on mustaa valkoisella. Varmaan olisi ollut hyvä aikanaan kirjoittaa paperi siitä, mitä puhuimme ja sovimme. Tällainen käytäntö tämäntyyppisissä asioissa on ainakin seurakunnissa vieras. Jos pyytää paperin siitä, mistä on puhuttu, melkein sanoo, etten luota siihen, mitä on puhuttu ja sovittu.
Toisaalta sillä, oliko asiasta sovittu, kun minut valittiin Vammalan seurakunnan virkoihin, ei ole Turun hallinto-oikeuden mielestä suurta merkitystä. Se pitää lainvastaisena, että työvuoroja kirkossa, joka hyväksyy naispappeuden, järjestellään sukupuolen perusteella, eikä sellaisesta käytännöstä, joka on lainvastainen, voida työntekijän ja työnantajan kesken sopia.
Olen varmaan kirjoittanut jo liikaa homosuhteen siunaamisesta. Tämä tuli kuitenkin mieleeni hallinto-oikeuden päätöstä lukiessani: Päätös tarkoittaa, että mikäli kirkko hyväksyy homosuhteen siunaamisen, kenellekään ei voi antaa erivapautta uskonvakaumuksen takia olla siunaamatta tällaista suhdetta. Ja niihin kirkon pastoreihin, jotka kieltäytyvät tällaisen suhteen siunaamisesta, aletaan soveltaa lakeja, jotka vaativat kaikkien yhdenvertaista kohtelua.
Hallinto-oikeuden ratkaisu on juuri päinvastainen kuin mitä todetaan tämän vuoden tammikuussa Lapin yliopistossa hyväksytyssä kirkkoherra Arto Seppäsen oikeustieteen alaan kuuluvassa väitöskirjassa. Sen mukaan pastoria ei voi pakottaa toimittamaan jumalanpalvelusta yhdessä naispastorin kanssa, mikäli tämä on vastoin hänen vakaumustaan. Hänen perusoikeutensa on väistää näissä tilanteissa. Väistäminen ei tarkoita, että vakaumukseensa vetoava pappi välttelisi työtehtäviä eikä joutuisi tekemään työtä niin paljon kuin toiset. Työvuorojärjestelyin työtehtävät voidaan jakaa myös määrällisesti oikeudenmukaisesti.
posted by Jari Rankinen | 8:54 ap.
3 Comments:
Jarin terävästä kirjoituksesta kannattaa poimia yksi pointti: Jos yhteiskunnan lainsäädäntö estää nyt sopimisen naispappeuskysymyksessä, se estää jatkossa saman myös homokysymyksessä. Jos nyt nähdystä tulkinnasta pidetään kiinni, en usko että kirkolliskokous edes voisi vaikka haluaisi kirjata lakiin omantunnonvapautta. Ja ilman selvää kirjausta kaikki lupaukset ovat kuin tuuleen puhetta - sen on tässä prosessissa ainakin oppinut.
Isoja linjauksia nyt on tehty ja ollaan tekemässä. Näitä sitten vuosikymmenien jälkeen tutkijat penkovat.
Erkki Koskenniemi, Karkku
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Kiitos Jari Rankinen, että julkaisit Hannu Kilpeläisen viestit sinulle. Ne osuvat naulan kantaan joka ikinen! Omahyväinen tekopyhä toimintasi on todellakin ja peruuttamattomasti tuottanut surua ja murhetta myös täysin viattomille. Toivottavasti vielä nöyrryt katumaan syntejäsi.
Yst. terv. Mikko Lahtinen
Lähetä kommentti
<< Home