Mitä tapahtuu?

Marraskuussa kirkolliskokous käsittelee kirkkomme suhtautumista homosuhteisiin. Kirkolliskokousedustajille tarjotaan ratkaisua, että kirkon työntekijät voivat halutessaan rukoilla homosuhteessa elävän parin ja heidän suhteensa puolesta. Ehkä tällaisten rukousten tueksi luodaan ja kootaan materiaalia - siis ainakin rukouksia - jota voidaan käyttää. Sen eteen, että tämä ratkaisu saadaan kirkolliskokouksen päätökseksi, tullaan varmasti tekemään paljon, myös harjoittamaan kovaa painostusta.

Ehkä kirkolliskokous päättää, että yksinkertainen enemmistö ratkaisee asian. Voi olla, että tarvitaankin määräenemmistö, joka on 3/4 edustajista. Jälkimmäinen tuntuu minusta oikealta ratkaisulta. Onhan kyse kirkon oppiin ja opetukseen kuuluvasta asiasta ja näissä asioissa muutoksen tekeminen kirkolliskokouksessa vaatii tuon määräenemmistön. Jos tarvitaan määräenemmistö, kirkolliskokouksen ratkaisu ei ole ollenkaan selvä. Ehkä tästä syystä kirkolliskokouksen enemmistö päättää, että yksinkertainen enemmistö riittää ja se esitys, jolla on eniten kannatusta, tulee kirkolliskokouksen kannaksi.

Mitä tapahtuu, mikäli kirkolliskokous päättää, että kirkon työntekijät voivat rukoilla homosuhteiden puolesta? Aletaan järjestää rukoushetkiä näiden suhteiden puolesta. Rukous ei siis liity vain sielunhoidolliseen keskusteluun, jossa puhutaan myös homoseksuaalisuudesta ja homosuhteesta ja nämäkin asiat kannetaan Jumalan eteen. Rukoushetkistä tulee osa juhlaa, jossa kaksi naista tai kaksi miestä lupaa rakastaa toisiaan. Rekisteröity parisuhde on ehkä solmittu tai se saatetaan solmia joskus myöhemmin. Paikalla on kymmeniä tai satoja ihmisiä eikä monien mielestä juhla poikkea mitenkään naisen ja miehen hääjuhlasta.

Kun tällaisia rukoushetkiä on jonkin aikaa pidetty, sanotaan, että nämä ovat itse asiassa olleet siunaustilaisuuksia. Kirkolliskokous toteaa olemassaolevan tilanteen eikä katso, että voitaisiin ottaa askel tai muutama taaksepäin. Ja niin laaditaan ja hyväksytään kaava näitä siunaustoimituksia varten.

Kun homosuhteiden siunaustilaisuuksia on pidetty jonkin aikaa, todetaan, että avioliittoon vihkimisessä kirkon osuus on nimenomaan siunaus tai siunauksen pyytäminen. Ja siksi - niin tullaan sanomaan - olisi aivan outoa, mikäli kirkko siunaa homosuhteen mutta ei vihi siihen. Tämä tietysti edellyttää, että yhteiskunnassa kaksi samaa sukupuolta olevaa voi solmia avioliiton. Tämä luultavasti on mahdollista muutaman vuoden sisällä. Tällaista toimitusta varten kirkolliskokouksen ei tarvitse hyväksyä uutta kaavaa kirkollisten toimitusten kirjaan. Avioliittoon vihkimisen kaavaa täydennetään ja siitä ehkä otetaan jotakin pois, ettei pastori vain vahingossa lukisi jotakin sopimatonta.

En ymmärrä niitä, jotka sanovat, että rukoushetki homosuhteen puolesta sopii mutta homosuhteen siunaaminen ei. Mitä tosiasiallista eroa näiden välillä? Jokaisen pitäisi nähdä, että lupa rukoushetkiin johtaa siunaustilaisuuksiin. En ymmärrä sitäkään, että jotkut sanovat homosuhteen siunaamisen käyvän mutta ei homosuhteeseen vihkimisen. Mitä eroa näiden välillä on siinä tilanteessa, että yhteiskunta sallii kahden naisen tai miehen solmivan avioliiton?

Toki sen ymmärrän, että monet haluvat tässä vaiheessa ottaa vain yhden askeleen, koska useamman askeleen ottaminen ei nyt onnistu. Ja he tietävät, että kun tämä yksi askel otetaan, kuluu vain vähän aikaa ja on otettava heidän toivomansa muutkin askeleet.

Uskon, että edellä kerrotut asiat tapahtuvat nopealla aikataululla, mikäli kirkolliskokous marraskuussa päättää, että homosuhteiden puolesta voidaan pitää rukouksia. Uskon myös, että nopealla aikataululla luovutaan siitä, että seurakunnan pastori voisi kieltäytyä tällaisen rukoushetken tai siunaustoimituksen pitämisestä. Tässä asiassa ei odoteta 20 vuotta, kuten siinä, että luovuttiin niistä lupauksista, jotka annettiin, kun kirkkoomme hyväksyttiin naispappeus. Nopeasti ja voimakkaasti aletaan rummuttaa näitä ajatuksia: Eihän kukaan kieltäydy rukoilemasta tummaihoisten puolesta tai siunaamasta heitä. Jos joku kieltäytyy rukoilemasta homosuhteen puolesta tai siunaamasta sitä, häntä tulee kohdella samalla tavalla kuin jos joku kieltäytyy siunaamasta ihonvärin tai vasenkätisyyden perusteella.

Täysin toisenlaiseen ratkaisuun kirkolliskokous päätyy, jos se pitää kiinni siitä, mitä Raamattu opettaa. Raamattu opettaa, että homosuhteessa eläminen tai tällaisten suhteiden harjoittaminen on Jumalan tahtoa vastaan. Sille, mikä on Jumalan tahtoa vastaan, kirkko ei voi pyytää siunausta. Ei edes rukoilla sen puolesta. Ihmisten puolesta, jotka rikkovat jossakin tietyssä asiassa Jumalan tahtoa vastaan, meidän tulee rukoilla. Mutta silloin rukous on muuta kuin avun ja tuen pyytämistä sille, mitä he tekevät.

Tänään Raumalla alkaa PieniSuuri -raamattukurssi. Opiskelemme viikonvaihteen ajan Ensimmäistä Pietarin kirjettä. Kurssi pidetään Unajan seurakuntakodissa (Unajantie 332). Aloitamme tänään perjantaina klo 18. Huomenna kurssi jatkuu klo 13. Sunnuntaina klo 10 on messu ja sen jälkeen kurssi jatkuu noin klo 14.30 asti. Olet lämpimästi tervetullut.

Korkein oikeus tuomitsi

Uutiset kertoivat tänään, ettei korkein oikeus muuttanut käräjäoikeuden ja hovioikeuden pastori Ari Norrolle määräämää tuomiota. Hyvä ystäväni Ari oli kieltäytynyt toimittamasta messua yhdessä naispastorin kanssa. Hän oli tullut kutsuttuna vierailevana saarnaajana Hyvinkään seurakunnan jumalanpalvelukseen. Jumalanpalveluksen toimittajina piti olla vain miespuolisia pastoreita. Sakastissa vähän ennen jumalanpalvelusta selvisi, että näin ollutkaan. Ari oli kyllä tarjonnut sitä mahdollisuutta, että hän jäisi messusta pois, mutta sitä naispastori ei ollut pitänyt mahdollisena vaan oli poistunut paikalta. Ari tuomittiin sakkoihin. Ne eivät ole kovin suuret - vähän yli 300 euroa. Oikeudenkäyntikulut, jotka määrättiin Arin maksettavaksi, ovat varmaan useita tuhansia euroja.

Korkeimman oikeuden päätös tarkoittaa, ettei Suomen evankelisluterilaisen kirkon pastori voi kieltäytyä jumalanpalveluksen toimittamisesta, ei varmaan muistakaan työtehtävistä, vaikka jumalanpalveluksen toimittaminen tai muu tehtävä olisi vastoin hänen vakaumustaan. Se ei muuta asiaa, että vakaumus on pastorille syvä omantunnonasia. Eikä sekään että vakaumus perustuu Raamattuun, on teologisesti hyvin perusteltu ja mahtuu kirkkomme opin sisäpuolelle. Tai se että vakaumus ei ole pastorin yksityisajattelua vaan edustaa kristikunnan enemmistön näkemystä ja on omankin kirkkomme pitkään perinteen mukainen. Tai tietysti pastori voi toimia sen mukaan, mitä hän pitää oikeana ja minkä hän on oppinut oikeaksi Raamatun äärellä. Mutta siitä hän voi saada tuomion.

Keskustelin joskus juristin kanssa, miten hän neuvoisi toimimaan, jos pastori, joka pitää naispappeutta Jumalan tahdon vastaisena eikä siksi voi toimittaa messua naispastorin kanssa, joutuu vastaavaan tilanteeseen, johon Ari Norro joutui Hyvinkäällä. Tällainen tilanne voi tulla vastaan yllättäen ja siksi, että on tapahtunut katkos informaatiossa. Tai tällainen tilanne voi olla tarkoituksella viritetty ansa.

Juristi sanoi, että mikäli ei halua saada tuomiota syrjinnästä ja sakkoja, kirkon sakastista on parasta poistua nopeasti ja syytä kertomatta. Juristin mukaan syytä ei kannata kertoa silloinkaan, jos asiasta tehdään rikosilmoitus ja joutuu poliisin kuulusteluun. Kuulustelussa kannattaa sanoa vain se, että poistuin sakastista. Kysymykseen, miksi poistuit sieltä, on syytä olla vastaamatta ja sanoa vain, että poistuin. Juristi oli sitä mieltä, että mikäli pastori toimii näin, hänen tuskin voidaan katsoa rikkoneen tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta vastaan ja tuomita syrjinnästä sukupuolen perusteella.

Hullultahan tällainen kuulostaa. Eikä tällainen toiminta tietenkään ole normaalien käyttäytymissääntöjen mukaista. Varmaan sekin mietityttää, voiko kristitty olla vastaamatta esivallan edustajan kysymykseen. Mutta hullulta tuntuu sekin, että tuomion saa siitä, mistä Ari tuomittiin.

Korkeimman oikeuden päätös kertoo varmaankin, mitä tulee tapahtumaan, mikäli kirkossamme otetaan käyttöön rukoushetket homosuhteiden puolesta, näiden suhteiden siunaaminen tai homoparien vihkiminen. Jos pastori kieltäytyy näistä tehtävistä, voidaan tehdä rikosilmoitus ja tuomioistuin määrää tuomion syrjinnästä ja katsoo pastorin toimineen tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta vastaan. Nyt jotkut puhuvat siitä, ettei pastoreita pakoteta näihin toimituksiin. Ne puheet lienevät vain puheita nyt eikä niillä on merkitystä siinä vaiheessa, kun pastori on tuomittavana sen takia, ettei hän suostunut siunaamaan homosuhdetta.

Kuulin tänään radiosta myös professori Esko Valtaojan haastattelun. Hän on arvostellut kovin sanoin Päivi Räsästä siitä, mitä tämä sanoi homoseksuaalisuudesta ja homosuhteista. Harvoin kuulee niin fanaattista puhetta kuin tuossa haastattelussa. Se tuntui melkein pelottavalta. Tuntui siltä, että jos asia olisi Esko Valtaojasta kiinni, Päivi Räsänen ja muut hänen kaltaisensa siirrettäisiin leireille - kuten Neuvostoliitossa - elleivät ideologiset oppitunnit tuottaisi tulosta ja ihminen alkaisi ajatella Esko Valtaojan edellyttämällä tavalla.

Suuri voima

Jumalan sanassa on suuri voima. Osoituksia siitä olemme nähneet viime päivinä. Televisio-ohjelmassa kansanedustaja ja puoluejohtaja sanoi muutaman lauseen siitä, mitä Raamattu sanoo. Ja tästä syntyi valtava kohu. Moni, joka tavallisesti käyttäytyy rauhallisesti ja asiallisesti, on käynyt uskomattoman kovilla kierroksilla. Moni on ollut raivoissaan ja päästänyt suustaan, mitä luultavasti myöhemmin itsekin katuu. Sen kimppuun, joka rauhallisesti kertoi Jumaalan sanan kannan, on hyökäytty tavoilla, joita on ollut vaikea uskoa todeksi. On vaikea uskoa, että jonkun ihmisen ajatukset ja niiden lainaaminen saisivat aikaan tällaisia reaktioita. Jumalan sana toisinaan saa aikaan tällaista. Siinä on ihmeellinen voima.

En jaksa uskoa

Eilen A-studiossa haastateltiin arkkipiispa Kari Mäkistä viime päivien kohusta - kirkosta erotaan ja kiistellään, miten tulisi suhtautua homosuhteisiin. Haastattelu on nähtävissä Ylen Areenalla. Haastattelussa Kari Mäkinen sanoi, ettei kirkon pastoreita pakoteta homoliittojen siunaamiseen.

Kun naispappeus aikanaan hyväksyttiin kirkkoomme, niille, joiden mielestä naispappeus on Raamatun vastaista, luvattiin tilaa kirkossa. Heitä ei pakotettu vastoin heidän omaatuntoaan toimittamaan jumalanpalvelusta yhdessä naispastorin kanssa ja luvattiin, ettei pakotettaisi jatkossaan. Kului parikymmentä vuotta ja nyt pakotetaan. Ja ellei suostu pakotukseen, erotetaan. Kari Mäkinen on erityisesti kunnostautunut näissä toimissa.

Itse en jaksa uskoa siihen, mitä arkkipiispa eilen lupasi. Ehkä joku jaksaa. Minusta tuntuu, että Kari Mäkinen itsekään ei ajattele, että kirkko antaisi tässä asiassa pastoreilleen vapauden toimia omantuntonsa mukaan. Miksi antaisi, kun ei anna toisessakaan vastaavassa asiassa? Mikäli homoliittojen siunaaminen hyväksytään kirkossa, vapaus voidaan antaa vähäksi aikaa. Jos ei heti voida ottaa kahta askelta, otetaan yksi ja vähän myöhemmin se toinen.

Raamattu ei ole täynnä ristiriitoja

Tämän päivän Iltalehden painetussa versiossa on melkein aukeaman juttu otsikolla "Täynnä ristiriitoja". Toimittaja on ottanut Raamatusta kolme kohtaa, joissa kielletään homosuhteet - kaksi Mooseksen kirjoista Vanhasta testamentista ja yhden Uudesta testamentista Ensimmäisestä kirjeestä korinttilaisille - ja laittanut näiden kohtien ylle otsikon "Näin Raamatussa sanotaan". Tämän otsikon vieressä on toinen otsikko: "... mutta noudatetaanko näitä?" Otsikon alla on neljä kohtaa Mooseksen laista. Niissä määrätään kuolemantuomio sille, joka aiheuttaa kuoleman toiselle, lyö vanhempiaan tai tekee työtä sapattina. Yhdessä kohdassa käsketään olla leikkaamatta hiuksia lyhyeksi ohimolta.

Toimittajan pyrkimys on selvä: Hän haluaa sanoa, että kristityt, jotka vetoavat homokysymyksessä Raamattuun, poimivat Raamatusta mielivaltaisesti toisia kohtia ja ottavat ne todesta. Toisista kohdista he eivät välitä. He ovat hyvin epäjohdonmukaisia. He pitävät homosuhteita Jumalan tahdon vastaisina, koska Raamattu sanoo niiden olevan Jumalan tahdon vastaisia, mutta heidän pitäisi vaatia myös kuolemantuomiota sille, joka lyö äitiään, koska Raamatussa on myös tämä määräys. Elleivät he vaadi kuolemaa, he toimivat mielivaltaisesti, mikäli sanovat homosuhdetta synniksi.

Toimittajan asiantuntemus tässä jutussa on äärimmäisen heikko. Tuskin mikään lehti sallisi vastaavaa monissa muissa asioissa. Toivoisi, että sillä, joka kirjoittaa näyttävän jutun Raamatusta, olisi jonkin verran tuntemusta Raamatusta ja siitä, miten Raamattu itse opettaa ymmärtämään sitä ja miten kristityt lukevat Raamattua.

Raamattu on kokonaisuus ja sitä tulee lukea kokonaisuuteena. Raamatussa on määräyksiä, jotka koskivat Israelin kansaa, joilla ohjattiin valitun kansan yhteiskunnallista elämää tai jotka määräsivät valitun kansan hengellistä elämää ja joita piti noudattaa vanhan liiton aikana. Raamattu itse opettaa, etteivät nämä määräykset koske muihin kansoihin kuuluvia - siis esimerkiksi meitä suomalaisia - eikä niitä tarvitse tai saa noudattaa uuden liiton aikana. Vanha liitto vaihtui uudeksi Jeesuksen maanpäällisen elämän, kuoleman ja ylösnousemisen myötä. Monet Mooseksen lain määräykset ovat määräyksiä, joita Israelin kansan tuli noudattaa vanhan liiton aikana mutta joiden mukaan ei enää tule toimia. Näitä ovat mm. kaikki ne määräykset, jotka on laitettu Iltalehden juttuun, ja annetaan ymmärtää, että Raamattuun vetoavat ovat epäjohdonmukaisia. Raamattua tulee lukea Uudesta testamentista - siis Jeesuksen ja hänen apostoliensa opetuksista - käsin. Jumalan ilmoituksen valo loistaa Vanhassa testamentissa. Kaikkein kirkkaimmin se loistaa Jeesuksessa ja hänen oppilaidensa kirjoituksissa Uudessa testamentissa.

En tarkoita, ettei Raamatun ymmärtämisessä ole koskaan mitään vaikeuksia. Mutta kirja, joka on täynnä ristiriitoja ja joka tekee johdonmukaisuuden mahdottomaksi, Raamattu ei ole, mikäli sitä luetaan niiden periaatteiden mukaan, joita se itse opettaa ja joiden mukaan kristityt ovat lukeneet sitä vuosisatoja ja -tuhansia.

Kirkon kanta

Viime tiistain Ylen TV2:n keskusteluohjelman jälkeen Suomen evankelisluterilaisesta kirkosta on eronnut yli 17.000 jäsentä. Keskusteluohjelma käsitteli homoseksuaalisuutta ja homosuhteita.

Helsingin Sanomien nettisivuilla - sama uutinen löytyy muualtakin - arkkipiispa Kari Mäkinen sanoutuu irti siitä, mitä Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen sanoi keskusteluohjelmassa. Mäkinen sanoo, että Päivi Räsänen puhui TV-keskustelussa äänellä, joka ei edusta kirkon ääntä. Tästä saa käsityksen, että kirkon kanta homoseksuaalisuuteen ja homosuhteisiin on toinen kuin mitä Päivi Räsänen kertoi kannakseen. Hän totesi lehtitietojen mukaan, että hän hyväksyy ihmiset, joilla on taipumus homoseksuaalisuuteen, mutta ei homoseksuaalisia suhteita, siis tämän taipumuksen toteuttamista.

Koska arkkipiispan puheista saa käsityksen, että kirkon kanta on toinen kuin Päivi Räsäsen edustama kanta, hänen pitäisi kertoa, mikä on kirkon kanta. Luulen, ettei Kari Mäkinen halua kertoa sitä, koska se on ainakin vielä tällä hetkellä se, mitä Päivi Räsänen sanoi. Homoseksuaalisuus ei ole väärin - siis että on taipumus homoseksuaalisuuteen. Mutta se on, mikäli toteuttaa tätä taipumusta ja harjoittaa homoseksuaalisia suhteita. Kun kirkkomme on ottanut kantaa tähän kysymykseen, se on linjannut kantansa näin. Tämä on myös Raamatun opetus.

Suomen evankelisluterilainen kirkko voi muuttaa kantaansa ja olla eri mieltä Raamatun kanssa. Sitä kirkkomme ei tietääkseni ainakaan vielä ole tehnyt tässä asiassa. Toivottavasti ei tee tulevaisuudessakaan. Kirkon kanta ei ole sama kuin arkkipiispa mielipide tai toive.

Onpa yksinkertaista

Tiistaina Ylen TV2:lla oli koko myöhäisillan kestänyt ohjelma, jossa keskusteltiin homoseksuaalisuudesta, homoliitoista, niissä elämisestä, niihin suhtautumisesta, niiden siunaamisesta ja niihin kirkollisesti vihkimisestä.

Seuraava päivänä eroakirkosta.fi-sivuston mukaan kirkosta erosi yli 2500 ihmistä. Torstainakin eroajia oli yli 2000. Se on selvää, että suuri eroajien määrä oli seurausta mainitusta ohjelmasta.

Tänään Talouselämä-lehden nettisivuilla julkaisu juttu tiesi kertoa, kuka sai aikaan tällaisen ryntäyksen pois kirkosta. Syyllinen jutun mukaan on kansanedustaja ja Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen. Jutun mukaan hän laukoi niin jyrkkiä homovastaisia kannanottoja, että sai kahdessa päivässä noin 4500 kirkon jäsentä jättämään jäsenyyden. Talouselämän juttu löytyy osoitteesta www.talouselama.fi.

Jutun kirjoittaja sysää Päivi Räsäsen kannettavaksi myös sen suuren taloudellisen menetyksen, joka aiheutuu kirkolle näistä eroamisista. Olipa hän laskenut eurojen määriäkin, paljonko Päivi Räsäsen puheenvuorot maksoivat kirkolle.

Onneksi sittenkin harvoin lehdissä on asioita näin yksinkertaistavia juttuja. Elämä on monimutkaisempaa. Mistä jutun kirjoittaja tietää näiden noin 4500 kirkosta eroajan syy eroamiseen? Tuo joukko ei varmasti ole yhteinen. Siellä on niitä, jotka ovat täysin toista mieltä Päivi Räsäsen kanssa, ajattelevat hänen edustavan Suomen ev.lut. kirkkoa eivätkä halua kuulua siihen kirkkoon, jonka edustajalla on tuollaisia käsityksiä. Eroajien joukossa niitä, jotka ovat täysin toista mieltä ohjelmassa esiintyneen pastori Leena Huovisen kanssa - hän kannattaa homosuhteiden siunaamista - eivätkä halua kuulua kirkkoon, jonka pastori voi halutessaan toimittaa homosuhteen siunaamisen eikä siitä tule hänelle seuraamuksia. Nämä odottavat, että kirkko ja sen pastorit toimivat Raamatun opetusten mukaan.

Eroajissa on niitä, jotka ovat tyytyväisiä kirkon nykyiseen viralliseen linjaan tässä asiassa - sen mukaan homosuhteiden siunaamistilaisuuksia ei tule järjestää - mutta ajattelevat, että kirkko vähitellen liukuu siihen käsitykseen ja sen mukaiseen toimintaan, jota kansan enemistö pitää oikeana. He haluvat jättää kirkon jo tässä vaiheessa. Eroajiin kuuluu niitä, joita ei ärsyttänyt Päivi Räsäsen esiintyminen vaan joidenkin toisten kannanotot, joita on vaikea pitää kovin perusteltuina. Eroajissa on varmasti myös niitä, joille kysymys homosuhteiden siunaamisesta ei ole tärkeä. Heidän mielestään kirkko voi ratkaista tämän asian niin kuin tahtoo mutta sitä he eivät voi ymmärtää, että kirkossa tunnutaan keskittyvän tähän asiaan. Heidän mielestään pitäisi keskittyä aivan muihin asioihin. Eroajissa on niitä, jotka ovat jo pitkään syystä ja toisesta halunneet erota kirkosta, mutta selitys ratkaisulle piti vielä löytää - selitys jonka voi sanoa itselle ja toisille, vaikkei se olisikaan todellinen syy. Nyt se löytyi, ehkä jonkun ohjelmassa esiintyneen puheenvuoroista. Varmasti eroajilla on muitakin syitä.

Millainen määrä 4500 eroajasta kuuluu mihinkin ryhmään, on mahdoton sanoa. Olisi hyvä, jos tästä voitaisiin tehdä tutkimus. Se vain ei taida olla mahdollista, koska eroakirkosta.fi-sivustolla ei käsittääkseni kysytä eroamisen syytä. Sivuston ylläpitäjien mukaan nyt eronneiden keski-ikä on tavallista korkeampi. Se viittaisi siihen, että kirkosta on eronnut paljon myös homosuhteisiin torjuvasti suhtautuvia.

PS (kirjoitettu perjantaina 22.10) Sain muutama päivä sitten viestin, jossa kerrottiin, että eroakirkosta.fi -sivustolla voi kertoa myös syyn kirkosta eroamiseen. Kiitos Jori tiedosta. Tätä en tiennyt.

Kiirettä ja englantia

On ollut viime päivinä ja viikkona melkoinen kiire. On ollut paljon erilaisia työtehtäviä. Niitä on ollut paljon senkin takia, että tänä syksynä Sleyn Satakunnan piirissä ei ole ollut kokoaikaista työntekijää. Pian on. Perjantaina 15.10. työn Satakunnan piirin teologina ja piirivastaavana aloittaa Juhana Tarvainen. Lämpimästi tervetuloa Juhana, Laura ja teidän mukava pieni poikanne Rauli. Tarvaisen perhe asettuu asumaan Poriin.

Tarkoitus on, että jo lauantaina olemme Juhanan kanssa yhdessä työssä. Lauantai-iltana on nuortenilta Kokemäellä Toikilla (Hiivolantie 183). Ilta alkaa klo 19.30. Tervetuloa! Ennen nuorteniltaa on messu Sleyn Huittisten rukoushuoneessa (Karpintie 7). Myös sinne olet tervetullut. Messu alkaa klo 18.

Jonkin verran kiirettä on lisännyt se, että olen tänä syksynä suorittanut lukion englannin kurssia. Olen siis istunut oppitunneilla, tehnyt läskyjä, opetellut epäsäännöllisiä verbejä, kääntänyt lauseita toiselle oppilaalle, lukenut tekstejä, kuunnellut puhuttua englantia ja yrittänyt ymmärtää näitä. Karkun evankelisella opistolla voi suorittaa lukion ja olen ollut siellä oppilaana. On ollut tarpeellista ja mielekästä parantaa aika vaatimatonta englannin kielen taitoa. Huomenna on ensimmäisen kurssin loppukoe. Olen suunnitellut, että osallistuisin ensi syksynä tai keväällä 2012 englannin ylioppilaskirjoitukseen, vaikka olen joskus muinoin kirjoittanut englannin. Tällainen tavoite laittaa mukavuudenhaluisen opiskelemaan. Kuten tekee myös kurssin loppukoe. En haluaisi aivan nolata itseäni.

Siinä määrin kiire on ollut, että olen ehtinyt kirjoittaa huonosti nettipäiväkirjaani. Toivottavasti lähiviikkoina kiire vähän hellittää.