Mitä tapahtuu?

Marraskuussa kirkolliskokous käsittelee kirkkomme suhtautumista homosuhteisiin. Kirkolliskokousedustajille tarjotaan ratkaisua, että kirkon työntekijät voivat halutessaan rukoilla homosuhteessa elävän parin ja heidän suhteensa puolesta. Ehkä tällaisten rukousten tueksi luodaan ja kootaan materiaalia - siis ainakin rukouksia - jota voidaan käyttää. Sen eteen, että tämä ratkaisu saadaan kirkolliskokouksen päätökseksi, tullaan varmasti tekemään paljon, myös harjoittamaan kovaa painostusta.

Ehkä kirkolliskokous päättää, että yksinkertainen enemmistö ratkaisee asian. Voi olla, että tarvitaankin määräenemmistö, joka on 3/4 edustajista. Jälkimmäinen tuntuu minusta oikealta ratkaisulta. Onhan kyse kirkon oppiin ja opetukseen kuuluvasta asiasta ja näissä asioissa muutoksen tekeminen kirkolliskokouksessa vaatii tuon määräenemmistön. Jos tarvitaan määräenemmistö, kirkolliskokouksen ratkaisu ei ole ollenkaan selvä. Ehkä tästä syystä kirkolliskokouksen enemmistö päättää, että yksinkertainen enemmistö riittää ja se esitys, jolla on eniten kannatusta, tulee kirkolliskokouksen kannaksi.

Mitä tapahtuu, mikäli kirkolliskokous päättää, että kirkon työntekijät voivat rukoilla homosuhteiden puolesta? Aletaan järjestää rukoushetkiä näiden suhteiden puolesta. Rukous ei siis liity vain sielunhoidolliseen keskusteluun, jossa puhutaan myös homoseksuaalisuudesta ja homosuhteesta ja nämäkin asiat kannetaan Jumalan eteen. Rukoushetkistä tulee osa juhlaa, jossa kaksi naista tai kaksi miestä lupaa rakastaa toisiaan. Rekisteröity parisuhde on ehkä solmittu tai se saatetaan solmia joskus myöhemmin. Paikalla on kymmeniä tai satoja ihmisiä eikä monien mielestä juhla poikkea mitenkään naisen ja miehen hääjuhlasta.

Kun tällaisia rukoushetkiä on jonkin aikaa pidetty, sanotaan, että nämä ovat itse asiassa olleet siunaustilaisuuksia. Kirkolliskokous toteaa olemassaolevan tilanteen eikä katso, että voitaisiin ottaa askel tai muutama taaksepäin. Ja niin laaditaan ja hyväksytään kaava näitä siunaustoimituksia varten.

Kun homosuhteiden siunaustilaisuuksia on pidetty jonkin aikaa, todetaan, että avioliittoon vihkimisessä kirkon osuus on nimenomaan siunaus tai siunauksen pyytäminen. Ja siksi - niin tullaan sanomaan - olisi aivan outoa, mikäli kirkko siunaa homosuhteen mutta ei vihi siihen. Tämä tietysti edellyttää, että yhteiskunnassa kaksi samaa sukupuolta olevaa voi solmia avioliiton. Tämä luultavasti on mahdollista muutaman vuoden sisällä. Tällaista toimitusta varten kirkolliskokouksen ei tarvitse hyväksyä uutta kaavaa kirkollisten toimitusten kirjaan. Avioliittoon vihkimisen kaavaa täydennetään ja siitä ehkä otetaan jotakin pois, ettei pastori vain vahingossa lukisi jotakin sopimatonta.

En ymmärrä niitä, jotka sanovat, että rukoushetki homosuhteen puolesta sopii mutta homosuhteen siunaaminen ei. Mitä tosiasiallista eroa näiden välillä? Jokaisen pitäisi nähdä, että lupa rukoushetkiin johtaa siunaustilaisuuksiin. En ymmärrä sitäkään, että jotkut sanovat homosuhteen siunaamisen käyvän mutta ei homosuhteeseen vihkimisen. Mitä eroa näiden välillä on siinä tilanteessa, että yhteiskunta sallii kahden naisen tai miehen solmivan avioliiton?

Toki sen ymmärrän, että monet haluvat tässä vaiheessa ottaa vain yhden askeleen, koska useamman askeleen ottaminen ei nyt onnistu. Ja he tietävät, että kun tämä yksi askel otetaan, kuluu vain vähän aikaa ja on otettava heidän toivomansa muutkin askeleet.

Uskon, että edellä kerrotut asiat tapahtuvat nopealla aikataululla, mikäli kirkolliskokous marraskuussa päättää, että homosuhteiden puolesta voidaan pitää rukouksia. Uskon myös, että nopealla aikataululla luovutaan siitä, että seurakunnan pastori voisi kieltäytyä tällaisen rukoushetken tai siunaustoimituksen pitämisestä. Tässä asiassa ei odoteta 20 vuotta, kuten siinä, että luovuttiin niistä lupauksista, jotka annettiin, kun kirkkoomme hyväksyttiin naispappeus. Nopeasti ja voimakkaasti aletaan rummuttaa näitä ajatuksia: Eihän kukaan kieltäydy rukoilemasta tummaihoisten puolesta tai siunaamasta heitä. Jos joku kieltäytyy rukoilemasta homosuhteen puolesta tai siunaamasta sitä, häntä tulee kohdella samalla tavalla kuin jos joku kieltäytyy siunaamasta ihonvärin tai vasenkätisyyden perusteella.

Täysin toisenlaiseen ratkaisuun kirkolliskokous päätyy, jos se pitää kiinni siitä, mitä Raamattu opettaa. Raamattu opettaa, että homosuhteessa eläminen tai tällaisten suhteiden harjoittaminen on Jumalan tahtoa vastaan. Sille, mikä on Jumalan tahtoa vastaan, kirkko ei voi pyytää siunausta. Ei edes rukoilla sen puolesta. Ihmisten puolesta, jotka rikkovat jossakin tietyssä asiassa Jumalan tahtoa vastaan, meidän tulee rukoilla. Mutta silloin rukous on muuta kuin avun ja tuen pyytämistä sille, mitä he tekevät.

Tänään Raumalla alkaa PieniSuuri -raamattukurssi. Opiskelemme viikonvaihteen ajan Ensimmäistä Pietarin kirjettä. Kurssi pidetään Unajan seurakuntakodissa (Unajantie 332). Aloitamme tänään perjantaina klo 18. Huomenna kurssi jatkuu klo 13. Sunnuntaina klo 10 on messu ja sen jälkeen kurssi jatkuu noin klo 14.30 asti. Olet lämpimästi tervetullut.