Risti jää

Toissapäivänä torstaina Sastamalassa oli reserviläisjärjestöjen järjestämä ilta. Siihen kuului esitelmä ja iltakirkko. Antti Saarelma piti Vammalan seurakuntatalossa esityksen kokemuksistaan Afganistanissa. Antti toimi maassa vuoden viestiupseerina ryhmässä, joka liikkui paljon Pohjois-Afganistanin aavikoilla, vuoristoissa ja kapeilla teillä. Hyvä, mielenkiintoinen esitelmä. Olosuhteet maassa ovat nyt vielä vaativammat kuin mitä ne olivat silloin, kun itse olin siellä. Antti palasi noin puoli vuotta sitten Suomeen.

Esitelmän jälkeen Antilta kysyttiin, onko hänen mielestään perusteltua, että länsimaalaisia sotilaita on Afganistanissa. Hän vastasi kertomalla, mitä monet tavalliset afgaanit sanoivat hänelle ja muille rauhanturvaajille. He sanoivat tämäntapaista: Hienoa että olette täällä. Teitä tarvitaan täällä nyt. Tuotte meille turvallisuutta. Ellette olisi täällä, täällä käytäisiin veristä, raskasta sisällissotaa. Tai talebanit ottaisivat vallan ja sitä emme tahdo.

Pidin puheen iltakirkossa Pyhän Olavin kirkossa. Se on tässä alla.

- - - - -

Tämä kirkko paloi syyskuussa 1997, 13 vuotta sitten. Alttari, penkit, lehterit, katto, esineet, joita oli täällä kirkkosalissa – kaikki paloivat. Yksi esine jäi: kirkon alttaripöydällä pidetty vanha puinen krusifiksi, ristiinnaulitun Jeesuksen kuva. Ei tapahtunut suoranaista ihmettä. Tai miksei tätä voi sanoa ihmeeksi: vanha ristiinnaulitun kuva oli poikkeuksellisesti pois täältä kirkosta, kun tuhopolttaja tuli. Ja niin se säilyi.

Risti jäi. Se muistuttaa tästä: Se, mitä risti julistaa, jää. Se kestää. Se ei lakkaa olemasta voimassa. Se kestää, vaikka mikään muu ei kestäisi. Se on totta, vaikka mikään muu ei olisi. Vaikka kaikki muuttuisi. Se jää silloinkin, kun menetämme tämän ja vielä tuonkin.

Mitä risti julistaa? Mitä se haluaa sanoa? Ajattelen nyt kahta asiaa.

Jeesus ajatteli toisia. Hän toimi toisten hyväksi. Hän kärsi toisten puolesta – meidänkin puolestamme. Hän luopui siitä, mitä hänellä oli, että meille kävisi hyvin. Sen takia hän riippui ristillä.

Risti julistaa: Etkö tekisi jotakin samaa? Ei sinun tarvitse riippua ristillä. Toivottavasti sitäkään tilannetta ei tule, että meidän tarvitsisi muuten kuolla toisten puolesta. Mutta jotakin samaa voimme tehdä: Ajatella toisia, toimia toisten hyväksi, luopua jostakin, mitä meillä on tai mihin meillä on oikeus, jotta toisella olisi hyvä tai parempi olla. Joskus kärsiä toisten takia.

Ehkä se, että pitäisi tehdä näin, on hyvin vierasta tälle ajalle ja niille ajatuksille, jotka ovat tavallisia ja joiden mukaan toimitaan. Minä, minulle, minulle ensiksi ja minulle eniten – ne ovat niitä tärkeitä sanoja tänä aikana. Moni pitää tyhmyytenä, ettei yrittäisi ottaa itselleen mahdollisimman paljon, kaikkea, mitä voi saada. On selityksiä, miksi ei kannata jakaa siitä, mitä itsellä on. Toisaalta moni valittaa sitä, että maailmamme on kova. On paljon tarkoituksettomuutta, elämä tuntuu turhalta. Uskon, että nämä liittyvät toisiinsa. Jos ajatellaan vain tai lähinnä itseä, se tekee maailmasta kovan. Se ei siunaa elämää, ei edes omaa elämää. Se ei anna, mitä ihminen tarvitsee. Se tekee elämästä tarkoituksettoman tuntuisen. Mutta se siunaa, jos ajatellaan toisia ja toimitaan toisten hyväksi.

Ehkä elämässäsi on juuri nyt sellainen tilanne, jossa voit toimia toisen hyväksi. Se ei välttämättä ole valtavan suuri asia. Pienentuntuinenkin voi olla hyvin tärkeä. Jeesuksen risti julistaa: Toimi niin, että ajattelet toisia, toimi toisten hyväksi. Tai meidän elämäämme kaiken kaikkiaan tulisi leimata, ettemme ajattele vain itseämme. Ei aina ja kaikessa tarvitse luopua siitä, mitä itselle on, ja toimia vain toisten hyväksi. Mutta niin tulisi tehdä useammin kuin teemme.

Risti julistaa vielä suurempaa asiaa. Se julistaa anteeksiantamusta. Kuolemallaan Jeesus järjesti meille anteeksiantamuksen - sen että Jumala antaa meille anteeksi. Hän otti kuin omakseen meidän pahat tekomme. Hän kärsi rangaistuksen, joka pahoista teoista täytyy kärsiä – ja jonka me olemme ansainneet, koska olemme tehneet pahaa. Siksi me saamme anteeksi. Jumala antaa meille anteeksi.

Ehkä jokin paha teko painaa sinua erityisesti. Ehkä ajattelet jotakin tilannetta, jossa olisi pitänyt toimia toisen hyväksi mutta toimit itsekkäästi ja ajattelit vain omaa parastasi. Se on hyvä, jos pahat tekomme toisinaan painavat meitä. Se on tervettä, että tuntee syyllisyyttä. Se on Jumalan työtä meissä. Jumala ei kuitenkaan tahdo jättää meitä siihen, että tunnemme vain syyllisyyttä. Jeesuksen risti julistaa anteeksiantamusta. Saat kaiken pahan anteeksi. Niin itse Jumala vakuuttaa. Ja se koskee sinuakin.

Muutama vuosi sitten täältä kutsun pois saanut, Lapuan piispakin toiminut Eero Lehtinen kertoi erään tapahtuman viime sotien ajalta. Eero Lehtinen toimi silloin joukkueenjohtajana. Sotilas hänen joukkueestaan haavoittui pahoin. Joukkueenjohtaja meni vielä tapaamaan miestä joukkosidontapaikalle. Haavoittunut kysyi: - Herra luutnantti, sanokaa, pääseekö tällainen tavallinen mies taivaaseen. Luutnantti vakuutti: - Pääsee, koska Jeesus on kuollut kaikkien puolesta ja järjestänyt kaikille anteeksiantamuksen.

Risti julistaa anteeksiantamusta. Anteeksiantamuksen turvissa tavallinen ihminen, syntinen, pahaa tehnyt, voi kohdata pyhän Jumalan ja pelastuu. Pelastuu taivaaseen ikuiseen elämään. Sinne pääsee jokainen, joka uskoo Jeesukseen. Jokainen, joka turvautuu ristiinnaulittuun ja ylösnousseeseen Vapahtajaan.

Afganistanissa mielenkiintoisia hetkiä olivat ne, joina istuimme islamin oppineiden kanssa, puhuimme pienistä ja suurista asioista, joskus söimme yhdessä tai joimme teetä. Näissä tilanteissa tuli selväksi, että islaminuskoisilla ja meillä kristityillä on paljon yhteistä. On paljon yhteistä siinä, mitä sanomme Jumalasta, Jumalan tahdosta, oikeasta ja väärästä tai terveestä elämästä. Toisaalta tajusi myös sen, miten paljon islamista puuttuu. Siitä puuttuu risti – se mitä Jeesuksen risti julistaa. Siitä puuttuu se, mikä on kaikkein parasta, tärkeintä.

Risti säilyy. Se, mitä se julistaa, pysyy. Se on totta kaikissa vaiheissa, tilanteissa, joita tässä elämässä on. Ja se on totta tämän elämän jälkeen.