Rippikoulun jälkeen
Viime sunnuntaina Sastamalan keskiaikaisessa kirkossa oli konfirmaatiomessu. Konfirmoitiin 24 nuorta. Messua edelsi melkein kahden viikon rippikoululeiri Karkun evankelisella opistolla. Näitä Sleyn järjestämiä leirejä on opistolla kesäisin kolme. Olen siis ollut rippikoulussa.
Monissa seurakunnissa rippikoululeirejä on tuntuvasti lyhennetty. Viikko taitaa olla aika tavallinen pituus. On niitäkin seurakuntia, joissa leiri kestää vain viisi päivää. Opetusta on siirretty syksylle, talvelle ja keväälle arki-iltoihin ja viikonvaihteisiin. Kirkkomme järjestöjen, kuten Sleyn, rippikoululeireille tulee osallistujia eri puolilta Suomea ja ulkomailtakin. Sen takia kokoontumisia ei voi olla etukäteen, paitsi tietysti ne kokoontumiset, jotka ovat kunkin omassa seurakunnassa. Tästä syystä leirin tulee olla pitkä, melkein kaksi viikkoa.
Olen pitänyt noin viikon mittaisia leirejä ja näitä pidempiä. Minun mielestäni pitkä leiri on parempi. Pitkällä leirillä tutustutaan paremmin toisiin ja päästään paremmin leirifiilikseen, mikä sekään ei ole merkityksetön asia. Leirillä uskonasioihin voidaan syventyä paremmin ja siksi pidän parempana, että rippikoulua käydään leirillä kuin arki-iltaisin tai lauantaisin seurakuntatalolla. Syksyllä, talvella ja keväällä nuoret ovat usein väsyneitä eivätkä rippikoulun asiat jaksa kiinnostaa. Se ei ole niin ihme - takana on aika pitkä koulupäivä tai kouluviikko ja näiden jälkeen opiskelu jatkuu rippikoulussa. Myös leireillä voi olla hyvin väsyneitä rippikoululaisia - ja on, jos yöllä ei nukuta. Pitkällä leirillä erityisesti on tärkeää, että nukutaan.
Kirkkomme järjestöjen ja herätysliikkeiden rippikoululeireille tulee siis väkeä eri puolilta Suomea ja kauempaakin. Tavallista on, että nuori ei tunne rippikouluun tullessaan ketään etukäteen. Se, että tullaan joukkoon, jossa kaikki ovat vieraita tai josta tuntee etukäteen yhden - sen parhaimman kaverin jonka kanssa on päättänyt lähteä rippikouluun muualle kuin kotiseurakuntaansa - on yleensä oikein hyvä asia. Mukana eivät tule ne roolit, jotka ovat tutussa joukossa. Näyttää siltä, että uskonasioiden miettiminen ja niistä puhuminen on helpompaa vähän vieraampien kesken kuin niiden kanssa, joiden kanssa on oltu tekemisissä päivittäin koulussa.
Rippikoulun isot ovat aivan ratkaisevia rippikoulun onnistumisen kannalta. Ratkaisevaa on, miten he luovat kontaktia rippikoululaisiin, miten he vetävät mukaan varsinkin niitä, jotka jäävät helposti sivuun, millaista ilmapiiriä he luovat leirille, tukevatko he puheillaan ja toiminnallaan rippikoulun opetusta, antavatko he mallin siitä, millainen on kristitty nuori, ja vetävätkö he rippikoululaisia mukaan seurakunnan elämään rippikoulun jälkeen. Iloitsin vasta päättyneessä rippikoulussa erityisesti isoista ja vanhemmista isoista, joita Karkun evankelisella opistolla kutsutaan emoksi ja sudeksi. He tekivät valtavan hienoa työtä. Tai ehkä työ on huono sana - niin hienolla tavalla he olivat riparilla isosiskoja ja -veljiä.
Olen pitänyt sekä paikallisseurakunnan että kirkkomme järjestön rippikouluja. Näiden rippikoulujen välillä on aika suuri ero. Läheskään kaikki järjestöjen rippikouluihin tulevat eivät tule jonkin herätysliikkeen tai selkeästi kristityistä kodeista. Toki monet tulevat. Lähes kaikkia kirkon järjestöjen leireille tulevia yhdistää kuitenkin se, että kodissa arvostetaan rippikoulua. Ja yleensä ainakin herätysliikkeiden leireille lapsiaan lähettäviä koteja yhdistää se, että arvostetaan sitä, että rippikoulussa paneudutaan nimenomaan uskonasioihin, opetetaan Raamattua, käskyjä ja uskomme kohtia ja tämä tehdään perinteisen luterilaisen uskon mukaan. Järjestön leiri maksaa tietääkseni aina selvästi enemmän kuin paikallisseurakunnan leiri. Riparin arvostamisesta kertoo, että korkeampi maksu ollaan valmiita maksamaan. Se, että monet tulevat kodeista, joissa uskonasiat ovat esillä ja uskoa eletään todeksi, ja että loputkin ovat kodeista, joissa arvostetaan riparia ja yleensä arvostetaan Raamatun opettamista, luo riparille sellaisen ilmapiirin, jota ei aina ollut niillä leireillä, joita pidin ollessani paikallisseurakunnan palveluksessa. Tällä en tarkoita, että seurakunnan leirit ovat huonoja tai aina huonompia kuin kirkollisen järjestön leirit. Usein ilmapiiri järjestön leirillä on kuitenkin enemmän uskoon ohjaava ja uskoa vahvistava.
On hyvin merkittävää, että melkein kaikki suomalaiset nuoret käyvät rippikoulun. On erinomainen mahdollisuus opettaa ja oppia. Rippikoulun opettajana kipuilen sen kanssa, osaanko käyttää tämän erinomaisen mahdollisuuden. En varmasti osaa niin hyvin kuin pitäisi. Onneksi saa uskoa, ettei uskon syntyminen ja vahvistuminen ole meidän työmme tulos. Ne ovat Jumalan tekoja, joita Jumala tekee siellä, missä opetetaan hänen sanaansa ja pyydetään kylvetylle siemenelle kasvua.
Jumala tekee yhä työtään. Emme näe toisen sydämeen mutta jotakin - joskus paljonkin - voi nähdä siitä, mitä Jumala on saanut aikaan ihmisen sydämessä. Silmät ja korvat seuraavat tarkasti opetusta, tehdään kysymyksiä, jotka kertovat, että uskonasioita on mietitty paljon, ja sanotaan jotakin, joka kertoo, että on löydetty suurin aarre. Vasta päättyneellä riparilla kuulin monta hyvää iltahartautta isoiltamme. Yksi kosketti erityisesti. Iso kertoi omasta tiestään. Vuosi sitten hän oli itse rippikoululainen eikä ottanut rippikouluun mukaansa edes Raamattua, koska ei tullut ajatelleeksi, että sitä voisi tarvita. Leirikirjeessä kyllä kerrottiin, että Raamattu tarvitaan. Uskonasiat eivät millään tavalla eläneet hänelle. Nyt hän kertoi löytäneensä sen turvan, joka kestää tässä elämässä ja tämän elämän jälkeen. Nyt Raamattu oli mukana, kuten on ollut mukana monissa tilanteissa vuoden aikana riparin jälkeen. Tällaisia ihmeitä saimme seurata silläkin riparilla, joka päättyi viime sunnuntaina konfirmaatioon.
Suunnitelma on, että ensi kesänä vedän rippikoulun Karkun evankelisella opistolla ti 26.7. - su 7.8. Tiedätkö jonkun, joka miettii, missä kävisi vuoden kuluttua rippikoulun? Tämä on yksi hyvä mahdollisuus. Tässä ryhmässä on vielä joitakin paikkoja vapaana. Kysyä lisää ja ilmoittautua voi soittamalla opistolle Karkkuun, puh. 03 513 4151.
Monissa seurakunnissa rippikoululeirejä on tuntuvasti lyhennetty. Viikko taitaa olla aika tavallinen pituus. On niitäkin seurakuntia, joissa leiri kestää vain viisi päivää. Opetusta on siirretty syksylle, talvelle ja keväälle arki-iltoihin ja viikonvaihteisiin. Kirkkomme järjestöjen, kuten Sleyn, rippikoululeireille tulee osallistujia eri puolilta Suomea ja ulkomailtakin. Sen takia kokoontumisia ei voi olla etukäteen, paitsi tietysti ne kokoontumiset, jotka ovat kunkin omassa seurakunnassa. Tästä syystä leirin tulee olla pitkä, melkein kaksi viikkoa.
Olen pitänyt noin viikon mittaisia leirejä ja näitä pidempiä. Minun mielestäni pitkä leiri on parempi. Pitkällä leirillä tutustutaan paremmin toisiin ja päästään paremmin leirifiilikseen, mikä sekään ei ole merkityksetön asia. Leirillä uskonasioihin voidaan syventyä paremmin ja siksi pidän parempana, että rippikoulua käydään leirillä kuin arki-iltaisin tai lauantaisin seurakuntatalolla. Syksyllä, talvella ja keväällä nuoret ovat usein väsyneitä eivätkä rippikoulun asiat jaksa kiinnostaa. Se ei ole niin ihme - takana on aika pitkä koulupäivä tai kouluviikko ja näiden jälkeen opiskelu jatkuu rippikoulussa. Myös leireillä voi olla hyvin väsyneitä rippikoululaisia - ja on, jos yöllä ei nukuta. Pitkällä leirillä erityisesti on tärkeää, että nukutaan.
Kirkkomme järjestöjen ja herätysliikkeiden rippikoululeireille tulee siis väkeä eri puolilta Suomea ja kauempaakin. Tavallista on, että nuori ei tunne rippikouluun tullessaan ketään etukäteen. Se, että tullaan joukkoon, jossa kaikki ovat vieraita tai josta tuntee etukäteen yhden - sen parhaimman kaverin jonka kanssa on päättänyt lähteä rippikouluun muualle kuin kotiseurakuntaansa - on yleensä oikein hyvä asia. Mukana eivät tule ne roolit, jotka ovat tutussa joukossa. Näyttää siltä, että uskonasioiden miettiminen ja niistä puhuminen on helpompaa vähän vieraampien kesken kuin niiden kanssa, joiden kanssa on oltu tekemisissä päivittäin koulussa.
Rippikoulun isot ovat aivan ratkaisevia rippikoulun onnistumisen kannalta. Ratkaisevaa on, miten he luovat kontaktia rippikoululaisiin, miten he vetävät mukaan varsinkin niitä, jotka jäävät helposti sivuun, millaista ilmapiiriä he luovat leirille, tukevatko he puheillaan ja toiminnallaan rippikoulun opetusta, antavatko he mallin siitä, millainen on kristitty nuori, ja vetävätkö he rippikoululaisia mukaan seurakunnan elämään rippikoulun jälkeen. Iloitsin vasta päättyneessä rippikoulussa erityisesti isoista ja vanhemmista isoista, joita Karkun evankelisella opistolla kutsutaan emoksi ja sudeksi. He tekivät valtavan hienoa työtä. Tai ehkä työ on huono sana - niin hienolla tavalla he olivat riparilla isosiskoja ja -veljiä.
Olen pitänyt sekä paikallisseurakunnan että kirkkomme järjestön rippikouluja. Näiden rippikoulujen välillä on aika suuri ero. Läheskään kaikki järjestöjen rippikouluihin tulevat eivät tule jonkin herätysliikkeen tai selkeästi kristityistä kodeista. Toki monet tulevat. Lähes kaikkia kirkon järjestöjen leireille tulevia yhdistää kuitenkin se, että kodissa arvostetaan rippikoulua. Ja yleensä ainakin herätysliikkeiden leireille lapsiaan lähettäviä koteja yhdistää se, että arvostetaan sitä, että rippikoulussa paneudutaan nimenomaan uskonasioihin, opetetaan Raamattua, käskyjä ja uskomme kohtia ja tämä tehdään perinteisen luterilaisen uskon mukaan. Järjestön leiri maksaa tietääkseni aina selvästi enemmän kuin paikallisseurakunnan leiri. Riparin arvostamisesta kertoo, että korkeampi maksu ollaan valmiita maksamaan. Se, että monet tulevat kodeista, joissa uskonasiat ovat esillä ja uskoa eletään todeksi, ja että loputkin ovat kodeista, joissa arvostetaan riparia ja yleensä arvostetaan Raamatun opettamista, luo riparille sellaisen ilmapiirin, jota ei aina ollut niillä leireillä, joita pidin ollessani paikallisseurakunnan palveluksessa. Tällä en tarkoita, että seurakunnan leirit ovat huonoja tai aina huonompia kuin kirkollisen järjestön leirit. Usein ilmapiiri järjestön leirillä on kuitenkin enemmän uskoon ohjaava ja uskoa vahvistava.
On hyvin merkittävää, että melkein kaikki suomalaiset nuoret käyvät rippikoulun. On erinomainen mahdollisuus opettaa ja oppia. Rippikoulun opettajana kipuilen sen kanssa, osaanko käyttää tämän erinomaisen mahdollisuuden. En varmasti osaa niin hyvin kuin pitäisi. Onneksi saa uskoa, ettei uskon syntyminen ja vahvistuminen ole meidän työmme tulos. Ne ovat Jumalan tekoja, joita Jumala tekee siellä, missä opetetaan hänen sanaansa ja pyydetään kylvetylle siemenelle kasvua.
Jumala tekee yhä työtään. Emme näe toisen sydämeen mutta jotakin - joskus paljonkin - voi nähdä siitä, mitä Jumala on saanut aikaan ihmisen sydämessä. Silmät ja korvat seuraavat tarkasti opetusta, tehdään kysymyksiä, jotka kertovat, että uskonasioita on mietitty paljon, ja sanotaan jotakin, joka kertoo, että on löydetty suurin aarre. Vasta päättyneellä riparilla kuulin monta hyvää iltahartautta isoiltamme. Yksi kosketti erityisesti. Iso kertoi omasta tiestään. Vuosi sitten hän oli itse rippikoululainen eikä ottanut rippikouluun mukaansa edes Raamattua, koska ei tullut ajatelleeksi, että sitä voisi tarvita. Leirikirjeessä kyllä kerrottiin, että Raamattu tarvitaan. Uskonasiat eivät millään tavalla eläneet hänelle. Nyt hän kertoi löytäneensä sen turvan, joka kestää tässä elämässä ja tämän elämän jälkeen. Nyt Raamattu oli mukana, kuten on ollut mukana monissa tilanteissa vuoden aikana riparin jälkeen. Tällaisia ihmeitä saimme seurata silläkin riparilla, joka päättyi viime sunnuntaina konfirmaatioon.
Suunnitelma on, että ensi kesänä vedän rippikoulun Karkun evankelisella opistolla ti 26.7. - su 7.8. Tiedätkö jonkun, joka miettii, missä kävisi vuoden kuluttua rippikoulun? Tämä on yksi hyvä mahdollisuus. Tässä ryhmässä on vielä joitakin paikkoja vapaana. Kysyä lisää ja ilmoittautua voi soittamalla opistolle Karkkuun, puh. 03 513 4151.
posted by Jari Rankinen | 8:57 ap.
4 Comments:
Hieno blogi! Lueskelin kirjoituksiasi. Niissä on korostettu Jumalan Sanaa ja uskontunnustusta. Tällainen tuo siunausta lukijallekin.
Surullisen yllättäviä kommentteja löytyi, niinkuin niitä löytyy Kotimaan nettisivustoilta ym.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Jari! Olisi mukavaa jos kirjoittaist tänne blogiisi useammin. Näitä on ilo lukea.
Jani Leppänen, Pori
Lotta ja Jani.
Kiitos kommenteistanne.
T. Jari Rankinen
Lähetä kommentti
<< Home