Hyvää, siunattua ristin ja ylösnousemuksen juhlaa

Kirjoitin muutama päivä sitten tukirenkaani kirjeeseen seuraavaa:

"Pian on pitkäperjantai ja pääsiäinen. Ne muistuttavat niistä uskomme kaikkein tär-keimmistä asioista. Jumalan Poika ja hänessä Jumala kuoli ristillä syntiemme sovituksena. Siksi saamme syntimme anteeksi ja saamme olla vapaat tuomiosta, jonka olemme ansainneet. Ei tarvitse joutua kadotukseen, koska Jeesus on kärsinyt tuomion, jonka me olemme synneillämme ansainneet. Minua on viime aikoina puhutellut erityisesti se, että Jeesuksen kuolemalla Jumala teki kaiken, mitä pelastukseemme tarvitaan. Minun ei tarvitse omilla teoillani täydentää Jumala tekoa. Eikä Jumalakaan täydennä tekoaan, joka on täysin valmis. Pelastukseni ei siis vaadi sitäkään, että huomaan Jumalan tehneen minussa yhtä ja toista hienoa. Jeesuksen risti riittää. Saan katsoa sitä ja turvautua siihen. Siinä on kaikki, mitä tarvitsen päästäkseni Jumalan luo ikuiseen elämään.

Pitkäperjantain jälkeen Jeesus nousi kuolleista. Se kertoo siitä, että Jeesus on enemmän. Hän on enemmän kuin kukaan uskonnollinen vaikuttaja tai opettaja, joita tässä maailmassa on ollut. He kaikki ovat jääneet hautaan mutta Jeesus ei jäänyt. Hän on voimakkaampi kuin kuolema. Hän kuoli mutta kuolema ei voinut pitää häntä. Ei tietenkään kuolema voinut pitää iankaikkista Jumalaa. Jos hän on meidän turvanamme, ei ole hätää silloinkaan, kun kuolemme. Hän pelastaa ikuiseen elämään. Hän on jokaisen turvana, joka on kastettu hänen omakseen ja uskoo häneen."

Pääsiäisaikana Karkussa evankelisella opistolla (Mainiementie 50) on seuraavat jumalanpalvelukset:

- kiirastorstain messu 1.4. klo 19
- pääsiäisyön messu lauantaina 3.4. klo 23
- toisen pääsiäispäivän messu maanantaina 5.4. klo 11

Olet näihin lämpimästi tervetullut. Pääsiäisyönä messun jälkeen on nyyttärit. Sille, että nuoret ovat pitäneet nyyttikestit pääsiäisyönä, on jo melko monen vuoden perinne. Nyt kaikki ovat nyyttäreille tervetulleita - myös ne jotka eivät muista tuoda nyyttäreille tarjottavaa.

Toivotan sinulle hyvää, siunattua ristin ja ylösnousemuksen juhlaa.

Kalaretki heinäkuussa

Kirjoitin alla olevan jutun nettipäiväkirjaani viime kesänä. Kalaretkelle on tullut muutama paikka vapaaksi, koska muutama ilmoittautunut on joutunut perumaan lähtönsä. Lähde kalastamaan ja mukavaan seuraan heinäkuussa. Minulta voit kysyä lisää ja ilmoittautua. Yhteystiedot ovat alla olevassa jutussa.

- - - - -

Kirjoitin aiemmin nettipäiväkirjassani miesten kalaretkestä, jonka olen suunnitellut vetää ensi kesänä. Nyt suunnitelma on tarkentunut.

Tarkoitus on siis mennä kalastamaan Enontekiön vesille, lähinnä joille. Joissa on ainakin taimenia, harjuksia, haukia ja ahvenia. Näitä voi tavoitella lipoilla, uistimilla ja perhoilla.

Retkelle lähdetään - jos suunnitelma toteutuu - maanantaina 12.7. ja paluu on lauantaina 17.7. Maanantaina illalla pitäisi olla perillä ja lauantaina aamupalan jälkeen lähdetään kohti etelää.

Majoitumme Hetan kodalla. Syömme siellä päivittäin aamiaisen, lounaan ja ilta- tai yöpalan. Lounaalla teemme eväät kalaretkeä varten ja lähdemme neljän hengen porukoissa kalastamaan eri kohteisiin. Illalla - kun palaamme Hetan kodalle - sauna on lämmin. Lauteilla on mukava kertoa päivän kokemuksista, jutella muustakin ja saunan jälkeen voimme paistaa kaloja, jos niitä on paistettavaksi. Aamupalan ja lounaan välissä avaamme Raamatut ja olemme Sanan äärellä.

Hetan kodan tilat ovat oikein mukavat. Käytettävissämme on kaksi mökkiä, joissa kummassakin on neljä kahden hengen huonetta. Mökeissä on mm. kuivauskaapit, jos vaatteet kastuvat sateessa tai saappaat joessa.

Kävin joitakin päiviä sitten tutustumassa paikkoihin ja jokiin, joilla on tarkoitus kalastaa ensi kesänä. Tässä muutamia kuvia noilta alueilta ja vesiltä.















Kalaretki maksaa 375 euroa. Hintaa sisältyvät matkat, majoittuminen omilla liinavaatteilla, ruokailut Hetan kodalla, sauna joka päivä, alueen kalastuslupa ja retken ohjelma. Mínulle voi ilmoittautua. Kätevimmin se käy sähköpostilla - jari.rankinen@sley.fi. Soittaakin voi - puhelinnumeroni on 050 571 4797.

Kuten kuvista näkyy, luvassa on ainakin hienoja maisemia, Lapin luotoa ja sen rauhaa. Takuuta suurista kaloista en voi antaa.

Retkelle voidaan ottaa 16 ilmoittautunutta. Lähde mukaan ja pyydä ystävääsikin ilmoittautumaan.

Ongelma ratkeaa

Huomenna lauantaina - jos Jumala suo - vihitään piispaksi teologian tohtori, rovasti Matti Väisänen. Tämä tapahtuu Helsingissä Pyhän Sydämen kappelissa. Suomen Luther-säätiön Pyhäkön Lamppu -lehti kertoo, että Matti Väisänen on kutsuttu yhdeksi ruotsalaisen Missionsprovinsenin piispoista. Hänen tehtävänään on hoitaa piispan virkaa Suomessa.

Ymmärrän Missionsprovinsenin ja Luther-säätiön ratkaisun. Luther-säätiön palveluksessa on pastoreita, jotka ovat saaneet pappisvihkimyksen Ruotsissa ja joita kirkkomme piispat eivät pidä kirkkomme pastoreina. On hyvä, että näillä pastoreilla on piispa, joka on lähempänä, joka tuntee vielä paremmin hengellistä elämää Suomessa ja jonka kanssa on helpompi puhua työn ja elämän iloista ja suruista siitäkin syystä, että voi puhua äidinkielellä. Luther-säätiö tarvitsee myös uusia pastoreita messuyhteisöjensä palvelukseen, eikä se saa näitä siten, että kirkkomme piispat vihkisivät pastoreita sen palvelukseen. Varmaan edelleen olisi mahdollista se, miten Luther-säätiö on toiminut tähän asti: uudet pastorit vihitään Ruotsissa Missionsprovinsenin pappisvihkimyksissä. Toki luontevampaa on, että pastorit, jotka palvelevat seurakuntaa Suomessa, saavat vihkimyksen Suomessa ja sen toimittaa suomalainen piispa.

Olen Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen palveluksessa. Työtovereinani on teologeja, jotka eivät saa pappisvihkimystä, koska he ajattelevat pastorin virasta kirkon perinteen mukaisesti - siis pitävät naispappeutta Raamatun vastaisena - ja toimivat tämän käsityksensä mukaisesti. Tämä on tietysti ongelma niin näille teologeille, Sleyn työlle kuin niille seurakuntalaisille, joiden parissa nämä tekevät työtä ja joita he palvelevat. Nämä teologit voivat tehdä paljon hyvää ja arvokasta mutta tietysti se vaikeuttaa työtä, ettei ole pastori eikä ole tämän viran mukanaan tuomia oikeuksia ja velvollisuuksia. Uskon, että tämä ongelma ratkeaa tavalla tai toisella lähimmän parin vuoden aikana.

Hyvä ratkaisu olisi, että joku tai jotkut piispoistamme suostuisivat vihkimään pastoreiksi myös niitä teologian maistereita, jotka eivät voi tulla samaan pappisvihkimykseen naispastoreiden kanssa, koska pitävät naispappeutta Jumalan tahdon vastaisena. Eivätkö piispamme voisi vihkiä näistä ainakin ne, joilla on kutsu jonkin kirkkomme herätysliikkeen tai järjestön palvelukseen? Miksi estää näiden maistereiden pääsy toteuttamaan kutsumustaan? Miksi vaikeuttaa herätysliikkeiden ja kirkollisten järjestöjen työtä? Ja miksi jättää luterilaisia kristittyjä ja kirkkomme jäseniä ilman sellaista pastoria, jota he toivovat ja jonka palkan he ovat valmiita maksamaan? Esimerkiksi herätysliikkeiden kesäjuhla oli luonteva paikka toteuttaa pappisvihkimys. Ja on kirkossa tehtäviä, joissa se, että torjuu naispappeuden, ei johda ongelmiin. Eivätkö piispamme voisi vihki näihin tehtäviin teologian maistereita, jotka eivät pidä naispappeutta Jumalan tahdon mukaisena ja joilla on seurakunnan kutsu näihin tehtäviin? Nyt monet kutsumustietoiset, pitkään opiskelleet ja luterilaiseen uskoon lujasti sitoutuneet teologit, joilla olisi paljon hyvää annettavaa kirkossamme, jäävät ilman pastorin virkaa. Sitä, että kirkolla on varaa tähän, on vaikea ymmärtää.

Vaikka toivon toisin, minusta tuntuu, etteivät piispamme suostu jatkossakaan vihkimään pastoreiksi teologeja, jotka eivät voi toimittaa jumalanpalvelusta yhdessä naispastorin kanssa. Jos näin on, ongelma, josta kirjoitan, ratkeaa lähivuosina niin, että maassamme vierailee silloin tällöin ulkomaalainen piispa, joka toimittaa pappisvihkimyksen. Tai ongelma ratkeaa niin, että saadaan apua Matti Väisäseltä. Hän vihkii papeiksi niitä teologian maistereita, jotka tulevat jonkin herätysliikkeen tai kirkollisen järjestön - muunkin kuin Luther-säätiön - palvelukseen. Tai herätysliikkeet saavat pastoreitaan niistä, jotka on vihitty Luther-säätiön palvelukseen ja jotka ovat palvelleen jonkin aikaa tätä järjestöä. Ongelma voidaan ratkaista myös niin, että ne herätysliikkeet tai järjestöt, jotka tarvitsevat pastoreita mutta eivät saa heitä kirkkomme piispojen toimittamista pappisvihkimyksistä, kutsuvat pastorinsa ja vihkivät heidät papeiksi ilman piispoja.

Piispojen tärkeä tehtävä on varjella ja vahvistaa yhteyttä kirkossa ja toimia niin, ettei kirkko hajaantuisi. Minusta piispamme toimivat nyt tässä asiassa juuri toisin. Että he vihkisivät pastoreiksi nekin, jotka pitäytyvät omankin kirkkomme perinteissä käsityksessä pastorin virasta, se tekisi tarpeettomiksi ratkaisut, jotka hajottavat kirkkoa.

Uskon, että monilla - ehkä kaikilla - niistä, jotka eivät nyt saa pappisvihkimystä kirkossamme, on kutsu Jumalalta Jumalan valtakunnan työhön. Meidän ihmisten ei pitäisi taistella sitä vastaan, mitä Jumala tahtoo.

Arkkipiispan valinnan jälkeen

Eilen kirkkomme arkkipiispaksi valittiin piispa Kari Mäkinen. Vaali oli äärimmäisen tasainen: jos kuusi äänestäjää olisi äänestänyt toisin, vaalin tulos olisi ollut toinen.

Piispa Kari Mäkinen sai kuitenkin enemmistön äänioikeutettujen äänistä. Enemmistö halusi hänet arkkipiispaksi. Se kertoo paljon siitä, millainen kirkkomme tällä hetkellä on.

Juttelin eilen ystäväni kanssa vaalin tuloksesta. Totesimme, että esimerkiksi niiden herätysliikkeiden asema, joihin kuulumme, ei tule olemaan helppo kirkossa, jonka arkkipiispa on Kari Mäkinen. Toisaalta puhuimme siitä, että tilanne on selkeä - varmaankin paljon selkeämpi verrattuna siihen, että vaalin lopputulos olisi ollut toinen. Emme tule saamaan ymmärtämystä kirkon ylimmän johdon tahdolta, meidät halutaan työntää marginaaliin tai pois kirkosta, meidän on toimittava entistä enemmän kirkkomme seurakuntien rakenteiden ulkopuolella, meitä ja meidän toiveitamme tuskin kuunnellaan. Siitä huolimatta, että tilanne on nyt selkeämpi, olisin toki toivonut, että vaalin toinen kierros olisi mennyt toisin.

Toinen ystäväni lähetti viestin, jossa kertoi parikymppisen poikansa kysyneen vaalin tuloksesta kuultuaan, joko nyt saa erota kirkosta. Isä oli perustellut pojalleen, miksi edelleen kannattaa pysyä kirkon jäsenenä. Samantyyppinen keskustelu käytiin meillä kotona. Ymmärrän hyvin nämä ajatukset: miksi kuulua kirkkoon, joka tuntuu entistä enemmän vieraalta, joka saattaa kurittaa kovalla kädellä ja josta saa niin kovin vähän? Silti ajattelen, ettei nyt ole aika lähteä kirkosta, jonka jäseniksi meidät on kastettu, jonka keskuudessa olemme oppineet tuntemaan Jumalan suuria tekoja ja jota olemme halunneet rakentaa. En tiedä, tuleeko sellainen aika.

Kari Mäkisen valinta varmasti tulee jakamaan kirkko. Toiset haluavat, että kirkko kulkee siihen suuntaan, johon Kari Mäkinen haluaa viedä sitä ja epäilemättä toisinaan kovillakin otteilla vie. Toiset eivät nimenomaan tahdo tätä. Varmasti Miikka Ruokasen valinta olisi myös jakanut kirkkoa. Uskon kuitenkin, että vähemmän kuin Kari Mäkisen valinta. Aika näyttää.

Rukoilen Jumalan siunausta ja sitä, että hänen tahtonsa tapahtuu. Näitä rukoilen, kun ajattelen kirkkoamme. Tai nyt arkkipiispan virkaan valittua.

Tänään alkaa - kuten edellisessä kirjoituksessani kirjoitin - viikonvaihteen mittainen raamattukurssi Huittisissa. Opiskelemme Ensimmäistä Pietarin kirjettä. Aloitamme tänään Sleyn rukoushuoneessa (Karpintie 7) klo 18, huomenna lauantaina klo 12 ja sunnuntaina 16. Olet lämpimästi tervetullut.

Tervetuloa

Tällä viikolla on useita tilaisuuksia, joihin toivotan sinut tervetulleeksi.

Tänään maanantaina ja huomenna tiistaina on Kokemäellä raamattupäivät. Tänään kysytään, mitä ajatella islamista ja voiko kristinuskon ja islamin yhdistää. Huomenna mitä ajatella arkisista töistä ja tehtävistä - ovatko ne Jumalan palvelemista. Illat alkavat klo 18 Kokemäen seurakuntatalossa ja päättyvät n. klo 20.30. Opettajina ja puhujina ovat minun lisäkseni Timo Vuorinen ja Kokemäen seurakunnan työntekijöitä ja seurakuntalaisia.

Torstaina on miestenilta Sastamalassa Sahrapirtillä. Sahrapirtin osoite on Kangastie 235. Illassa alustan aiheesta Mitä Afganistan opetti? Sauna on lämmin ja iltapalaa on tarjolla. Ilta alkaa klo 18. Mitä jos pyytäisit mukaan jonkun kaverisikin?

Perjantaista sunnuntaihin Huittisissa Sleyn rukoushuoneessa (Karpintie 7) opiskellaan Ensimmäistä Pietarin kirjettä. Kirje on hieno helmi Raamatun kirjojen joukossa. Se rohkaisee, kannustaa ja lohduttaa. Se on hyvin ajankohtainen. Perjantaina aloitamme klo 18, lauantaina klo 12 ja sunnuntaina klo 16. Opettajana minun lisäkseni on Erkki Koskenniemi. Lauantaina klo 18 rukoushuoneessa vietetään ehtoollista. Ehtoollisenvieton toimittaa Markus Malmivaara.

Olisi mukava nähdä sinua näissä tapahtumissa.

Tervetuloa messuun

Ensi viikonvaihteessa Karkun evankelisella opistolla on nuorten Maata näkyvissä -leiri. Sovimme viime syksynä leirin järjestäjien kanssa, että saarnaan messussa, joka on osa tätä leiriä.

Kun sovimme, että saarnaan, emme tienneet, että arkkihiippakunnan tuomiokapituli määrää minulle antamansa rangaistuksen - pappisvirasta pidättämisen - alkamaan tammikuun alussa ja päättymään maaliskuun lopussa. Tänä aikana en ole saarnannut messussa. Olen toiminut näin, vaikka on kai niin, ettei minun olisi välttämättä tarvinnut pidättäytyä saarnaamasta. Kirkomme lainsäädännönkin mukaan jumalanpalveluksessa yksittäistapauksissa voi saarnata muukin kuin vihitty pastori. Saarnan voi pitää esimerkiksi teologian opiskelija, teologian maisteri, lähetystyöntekijä tai muu sopiva henkilö. Itse ajattelen, että pääsääntöisesti messussa saarnaaminen on pastorin tehtävä. Joskus voidaan tehdä poikkeus ja saarnan messussa pitää mies, joka ei ole vihitty pastori mutta jonka messuista vastaava pastori katsoo tähän tehtävään sopivaksi.

Saarnaan siis ensi sunnuntaina 7.3. klo 11 alkavassa messussa opistolla Karkussa. Vaikka messu on osa nuorten leiriä, kaikki - niin nuoremmat kuin vanhemmat - ovat lämpimästi tervetulleita. Olet sinäkin.