En lähettäisi

Viime päivinä - tai taitaa olla kulunut jo viikko tai kaksi - on uutisoitu lentoharjoituksesta Virossa. Yhdysvaltojen lentoneet harjoittelevat siellä ja kutsun harjoitukseen on saanut myös Suomen puolustusvoimat.

Ilmeisesti kyse on harjoituksesta, jollaisiin Suomi on osallistunut aiemmin. Tällä osallistumista nytkin voi perustella. Voidaan pitää kummallisena, jos Suomi ei osallistu tällä kertaa vaikka on osallistunut samankaltaisiin harjoituksiin aiemmin.

Jos minä joutuisin päättämään - onneksi en joudu - en lähettäisi lentokoneita harjoitukseen. Vaikka sanotaan - ja se lienee tarkasti ottaen totta - ettei kyse ole sotaharjoituksesta, Venäjällä sitä kuitenkin pidetään sotaharjoituksena. Ja harjoitus on ainakin osittain sotaharjoitus - siellä harjoittelevat lentokoneet, joita käytetään sodassa. Se ei liene sattumaa, että harjoitus on Virossa, Venäjän rajan tuntumassa. Eiköhän Yhdysvallat halua osoittaa, että sillä on voimaa ja kumppaneita ja ettei Viroa, joka kuuluu Natoon, jätetä yksin, jos Venäjä kohdistaa siihen sotilaallista voimaa.

Minusta Suomen ei ole viisasta olla mukana tällaisissa osoituksissa. Ainakaan niin kauan kuin emme ole Naton jäseniä. Jos olisimme, sitten tietysti pitäisi pitää kiinni velvoitteista ja harjoitella toimintaa yhdessä siinä tilanteessa, jota toivottavasti koskaan ei tule. Mutta niin kauan kuin emme ole Naton jäseniä, en lähtisi harjoituksiin, jotka ymmärretään helposti Moskovassa Venäjän ärsyttämisenä.

Ellei Suomi ole Naton jäsen, se tuskin saisi Nato-mailta sellaista sotilaallista tukea, joka hyvin merkittävästi auttaisi, mikäli Venäjä päättäisi suorittaa sotilaallisia operaatioita Suomea vastaan. Varmaan saisimme myötätuntoa, annettaisiin julkilausumia Suomen puolesta, paheksuttaisin Venäjän toimia, jätettäisiin tervehtimättä sen edustajia, ehkä kielettäisiin joidenkin tuotteiden vienti Venäjälle, mutta sotilaallisesti olisi pärjättävä ilman toisten merkittävää tukea. Tästäkään syystä en lähettäisi lentokoneita harjoitukseen, joka voi olla Natolle tärkeä ja varmasti on Virolle hyvin tärkeä mutta joka luultavasti ärsyttää Venäjää. Sotakoneiden harjoitus Venäjän tuntumassa voi palvella Yhdysvaltojen tarkoituksia. Niihin en menisi mukaan.

Toinen asia on, pitäisikö Suomen liittyä Natoon. Ehkä pitäisi. Mikäli Venäjä päättäisi tulla tänne ja käyttäisi siihen armeijansa parhaimpia voimia, Suomen puolustusvoimien olisi hyvin vaikea estää Venäjän päätöstä. Tulevaisuudessa - kun armeijoilla voi ja pitäisi olla käytössä entistä hienompaa, monimutkaisempaa, tehokkaampaa ja kalliimpaa tekniikkaa - suurvalta-armeijan operaatioiden estäminen lienee pienen maan armeijalle yksin tai kaksin Ruotsin kanssa mahdoton tehtävä.

Tapahtumat Ukrainassa ovat tehneet sodasta ja mahdollisuudesta joutua siihen Europaassa aivan toisella tavalla todellisuutta kuin mitä ajattelimme vaikka vuosi sitten. Miten tärkeää on sekin, että kokoonnumme sunnuntaisin jumalanpalveluksiin ja rukoilemme siellä maamme ja tämän maailman puolesta. Myös sen puolesta että rauha säilyisi ja tulisi sinne, missä nyt soditaan.

Tilastoja

Tammikuussa kootaan lukuja edelliseltä vuodelta ja tehdään tilastoja. Näin varmaan täytyy tehdä, vaikka luvut ja tilastot eivät olisikaan tärkein asia. Kun on kyse uskosta, Jumalasta ja Jumalan ja ihmisen välisestä suhteesta, luvut ja määrät eivät ole tärkeintä, eivät läheskään. Silti tilastoja myös seurakunnissa tehdään ja kannattaa tehdä.

Menneellä viikolla oli kokous, jossa puhuimme messuista Sastamalassa Karkun evankelisella opistolla. Tein tätä kokousta varten tilastot näistä jumalanpalveluksista vuonna 2014. Ne näyttävät tältä, vuoden 2013 vastaavat luvut ovat suluissa:

Jumalanpalveluksia pidettiin yhteensä 57 (57). Kaksi näistä ei ollut messu, siis ehtoollisjumalanpalvelus. Kaksi messuista pidettiin Sastamalan seurakunnan kirkossa - nämä olivat konfirmaatiomessuja kesällä - muut opiston salissa. Nämä 57 jumalanpalvelusta pidettiin kirkollisina juhlapäivinä, melkein poikkeuksetta sunnuntaina klo 11, ja niihin tietysti kutsuttiin kaikkia.

Osallistujia näissä jumalanpalveluksissa oli yhteensä 12.184 (11.632), siis keskimäärin jumalanpalveluksessa 214 (204). Jumalanpalveluksissa monena sunnuntaina oli myös monia kurssilaisia tai leiriläisiä opiston kursseilta ja eri puolilta Suomea. Kolehteja koottiin yhteensä 50.226 (48.515) euroa, siis keskimäärin 881 (851) euroa jumalanpalveluksessa. Pääosa kolehdeista koottiin lähetystyön hyväksi.

Pyhäkouluja pidettiin 53 (53) kertaa. Lapsia pyhäkoulussa oli keskimäärin 31 (31). Useampi pyhäkoulu - kaksi tai kolme ikäryhmien mukaan - oli 13 (7) sunnuntaina. Pyhäkoulu näissä jumalanpalveluksissa on valtavan tärkeä asia ja pyhäkoulun opettajat tekevät valtavan tärkeää työtä. Suuri kiitos heille.

Näiden jumalanpalvelusten jälkeen on melkein poikkeuksetta kirkkokahvit opiston aulassa ja luokassa sen vieressä. Kirkkokahvipöydässä on kori vapaaehtoista kahvirahaa varten. Näitä rahoja koottiin viime vuonna yhteensä 5.024 (4.075) euroa ja niillä tuettiin Kenian luterilaisen kirkon radiotyötä. Niillä maksettiin radiotyöntekijän palkka. Suuri kiitos kirkkokahvien järjestäjille. Kuten monille muille, jotka tekevät ja toimivat näissä jumalanpalveluksissa - kanttoreille, suntioille ja monille muille.

Uskon, että Jumala käyttää myös näitä jumalanpalveluksia, kun hän puhuu, puhuttelee, koskettaa, hoitaa, nuhtelee, lohduttaa, luo uskoa ja vahvistaa sitä. Kiitos Jumalalle, mitä hän on antanut.

Olet lämpimästi tervetullut näihin messuihin. Kaikki ovat! Seuraava on huomenna sunnuntaina klo 11. Ja seuraava, jos Jumala suo, seuraavana sunnuntaina.

Parempi kritikoida omaansa

Mitä Pariisissa tapahtui eilen, on järkyttävää: joukko terroristeja tunkeutui lehden toimitukseen ja surmasi lehden työntekijöitä, pilapiirtäjiä ja toimittajia. Terroristit varmaan ajattelevat olevansa muslimeita ja taistelevansa islamin puolesta. Kyseissä lehdessä on julkaista pilapiirroksia, jotka nämä terroristit ja varmaan monet muutkin kokevat islamia loukkaaviksi.

Tänään Helsingin Sanomissa neljä uskonnon edustajaa kommentoi tapahtunutta. Minusta erityisen hyviä, fiksuja ja perusteltuja olivat piipainkokouksen pääsihteerin Jyri Komulaisen ajatukset. Hän totesi näin:

- "Kun puhutaan uskonnon pilkkaamisesta tai kritikoimisesta satiirin tai vastaavan keinoin, näkisin niin, että omaa traditiota voi kritikoida. Mutta ulkopuolelta toisen tradition pilkkaamisessa on eettinen dilemma. Jos haluaa kritikoida, on parempi kritikoida omaansa."

- "Kristinuskoon liittyy kiinnostava piirre verrattuna moniin muihin uskontoihin, sillä sen keskuksessa on pilkattu hahmo. Jeesus on pilkattu, häväisty ja ristiinnaulittu. Siinä on sisäinen logiikka, että Jumala on jo pilkattu."

- "Kristikunnan piiristä löytyy samanlaisia vahvoja tunnereaktioita kuin muslimien parista, kun ajattelee vaikka tapauksia viime vuosikymmeniltä. Varsinkin Yhdysvalloissa on ollut hyvin rankkoja närkästymisen kampanjoita, esimerkiksi Martin Scorsesen elokuva Kristuksen viimeiset kiusaukset aiheutti mielenosoituksia. Ja olihan meilläkin Hannu Salaman Juhannustanssit, josta sensuroitu pätkä oli hyvän maun rajoja koetteleva."

- "Osaisin kyllä keksiä monta pilkkaamistapaa, joilla kristityn uskoa voisi silti jollakin tavalla loukata. Ylipäänsä kun joku pilkkaa toisen omaa, tärkeää asiaa, niin on ihan normaali psykologinen reaktio loukkaantua siitä."

- "Se mitä tarvitaan enemmän, on vieraanvaraisuus eli kohteliaisuutta vieraita kohtaan. Sen sääntöihin kuuluu, että ei pilkata sitä, mikä on toiselle pyhää. Tällaisen eettisen ajattelumallin ja pelisääntöjen löytäminen olisi tärkeämpää kuin inttäminen siitä, saako vai eikö saa piirtää ja onko sananvapaus sitä, voiko pilkata toisen pyhää."

- "Kristittynä olen ensimmäisenä puolustamassa muiden uskontojen oikeuksia, mutta samaan aikaan tuomitsen muslimien väkivallankäytön, jossa satiirisesta pilakuvasta seuraa verenvuodatus."

* * *

Kun olin Afganistanissa, tanskalaisessa lehdessä julkaistiin pilapiirros profeetta Muhammedista. Se ei lisännyt meidän länsimaalaisten turvallisuutta siellä. Keskustelin tapaamisissa afgaanien kanssa tästä pilapiirroksesta ja vastaavista. Halusin sanoa, ettemme me, jotka olemme tulleet Afganistaniin ja yritämme osaltamme tuoda maahan vakautta ja turvallisuutta, halua pilkata muslimien profeettaa. Muutamat islamin oppineet sanoivat, että heidän on vaikea ymmärtää noita piirroksia. He sanoivat ymmärtävänsä, että sananvapaus on länsimaalaisille tärkeä arvo. Mutta he kysyivät, miksi käyttää sitä noin alhaiseen - pilkata sillä sitä, mikä on toisille pyhää, arvokasta ja tärkeintä. Sanoin, että minunkin on sitä vaikea ymmärtää.

Toivottavasti iskun tehneet saadaan pian kiinni. Toivottavasti ne, jotka eivät ole syyllisiä iskuun eivätkä hyväksy tällaisia toimia, eivät joudu iskun takia kärsimään.