En lähettäisi

Viime päivinä - tai taitaa olla kulunut jo viikko tai kaksi - on uutisoitu lentoharjoituksesta Virossa. Yhdysvaltojen lentoneet harjoittelevat siellä ja kutsun harjoitukseen on saanut myös Suomen puolustusvoimat.

Ilmeisesti kyse on harjoituksesta, jollaisiin Suomi on osallistunut aiemmin. Tällä osallistumista nytkin voi perustella. Voidaan pitää kummallisena, jos Suomi ei osallistu tällä kertaa vaikka on osallistunut samankaltaisiin harjoituksiin aiemmin.

Jos minä joutuisin päättämään - onneksi en joudu - en lähettäisi lentokoneita harjoitukseen. Vaikka sanotaan - ja se lienee tarkasti ottaen totta - ettei kyse ole sotaharjoituksesta, Venäjällä sitä kuitenkin pidetään sotaharjoituksena. Ja harjoitus on ainakin osittain sotaharjoitus - siellä harjoittelevat lentokoneet, joita käytetään sodassa. Se ei liene sattumaa, että harjoitus on Virossa, Venäjän rajan tuntumassa. Eiköhän Yhdysvallat halua osoittaa, että sillä on voimaa ja kumppaneita ja ettei Viroa, joka kuuluu Natoon, jätetä yksin, jos Venäjä kohdistaa siihen sotilaallista voimaa.

Minusta Suomen ei ole viisasta olla mukana tällaisissa osoituksissa. Ainakaan niin kauan kuin emme ole Naton jäseniä. Jos olisimme, sitten tietysti pitäisi pitää kiinni velvoitteista ja harjoitella toimintaa yhdessä siinä tilanteessa, jota toivottavasti koskaan ei tule. Mutta niin kauan kuin emme ole Naton jäseniä, en lähtisi harjoituksiin, jotka ymmärretään helposti Moskovassa Venäjän ärsyttämisenä.

Ellei Suomi ole Naton jäsen, se tuskin saisi Nato-mailta sellaista sotilaallista tukea, joka hyvin merkittävästi auttaisi, mikäli Venäjä päättäisi suorittaa sotilaallisia operaatioita Suomea vastaan. Varmaan saisimme myötätuntoa, annettaisiin julkilausumia Suomen puolesta, paheksuttaisin Venäjän toimia, jätettäisiin tervehtimättä sen edustajia, ehkä kielettäisiin joidenkin tuotteiden vienti Venäjälle, mutta sotilaallisesti olisi pärjättävä ilman toisten merkittävää tukea. Tästäkään syystä en lähettäisi lentokoneita harjoitukseen, joka voi olla Natolle tärkeä ja varmasti on Virolle hyvin tärkeä mutta joka luultavasti ärsyttää Venäjää. Sotakoneiden harjoitus Venäjän tuntumassa voi palvella Yhdysvaltojen tarkoituksia. Niihin en menisi mukaan.

Toinen asia on, pitäisikö Suomen liittyä Natoon. Ehkä pitäisi. Mikäli Venäjä päättäisi tulla tänne ja käyttäisi siihen armeijansa parhaimpia voimia, Suomen puolustusvoimien olisi hyvin vaikea estää Venäjän päätöstä. Tulevaisuudessa - kun armeijoilla voi ja pitäisi olla käytössä entistä hienompaa, monimutkaisempaa, tehokkaampaa ja kalliimpaa tekniikkaa - suurvalta-armeijan operaatioiden estäminen lienee pienen maan armeijalle yksin tai kaksin Ruotsin kanssa mahdoton tehtävä.

Tapahtumat Ukrainassa ovat tehneet sodasta ja mahdollisuudesta joutua siihen Europaassa aivan toisella tavalla todellisuutta kuin mitä ajattelimme vaikka vuosi sitten. Miten tärkeää on sekin, että kokoonnumme sunnuntaisin jumalanpalveluksiin ja rukoilemme siellä maamme ja tämän maailman puolesta. Myös sen puolesta että rauha säilyisi ja tulisi sinne, missä nyt soditaan.