Hienoa jos ei olisi virheitä

Tänään ilmestyneessä Seura-lehdessä oli haastattelu, josta osa tehtiin kodissamme joulukuun alkupuolella. Jutussa haastateltiin minun lisäkseni Sastamalan seurakunnan kirkkoherra Ari Paavilaista. Tästä en tiennyt, kun juttua tehtiin.

Jutussa on aika monta virhettä. Kun toimittaja Hannu Toivonen pyysi minulta haastattelua, kysyin, saanko lukea haastattelun ne osuudet, jotka koskevat minua, ja tarkistaa, ettei niissä ole virheitä tai väärinymmärryksiä. Siis ennen kuin juttu menee painoon. Sain myöntävän vastauksen. Kun sitten pyysin näitä luettavaksi, toimittaja antoi luettavaksi vain ne lauseet, jotka oli laitettu minun suuhuni, siis ikäänkuin suorat lainaukset minulta, mutta ei muuta. Näihin pyysin tai jouduin vaatimaan useita muutoksia. Nämä muutokset toimittaja lupasi tehdä, mutta kaikkia niitä, lupauksesta huolimatta, ei tehty.

Jutussa minun sanotaan miettineen seurakunnasta eroamista. Näin olisin tehnyt eduskunnan päätettyä sukupuolineutraalista avioliittolaista ja arkkipiispa Kari Mäkisen annettua tätä tukevat lausunnot. En ole miettinyt seurakunnasta eroamista. Pyysin, että toimittaja muuttaisi tämä kohdan haastattelussa, koska se ei ole totta. Mutta kohtaa ei muutettu, vaikka luvattiin. Olisi kummallista, jos toimittaja laittaisi kansanedustajan sanomaan, että hän on miettinyt puolueestaan eroamista, eikä näin olisi. Jos pastori miettii kirkostaan eroamista, on kyse suuremmasta asiasta kuin siinä, että kansanedustaja harkitsee puolueesta eroamista.

Jutussa minut laitetaan sanomaan myös, että haluan pysyä kirkon jäsenenä arkkipiispa Kari Mäkisestä huolimatta. Näin en ajattele enkä ole sanonut näin. Tätäkin kohtaa pyysin toimittajaa muuttamaan mutta hän ei muuttanut, vaikka lupasi.

Minun suuhuni laitetaan myös sanat: Olen saanut paljon kannustusta myös tavallisten seurakuntalaisten taholta. Ja kerrotaan, että puhelimeni alkoi soida, kun eduskunta oli päättänyt ns. homolaista. Noin en ole sanonut enkä ole kertonut, että puhelimeni alkoi soida eduskunnan päätöksen jälkeen, koska se ei alkanut soida mitenkään erityisesti. En tiedä, mistä toimittaja on keksinyt tämän.

Pyysin, että saisin katsoa etukäteen myös ne haastattelun kohdat, joissa puhutaan minusta tai viitataan minuun tai sanomisiini. Näitä kohtia toimittaja ei antanut minun katsoa. Se tuntui hyvin erikoiselta. Näissä kohdissa ovat nämä virheet:

Toimittaja puhuu jutussa Sleyn jumalanpalveluksista. Korostin haastattelussa, etteivät Karkun evankelisella opistolla pidetyt jumalanpalvelukset ole vain Sleyn tai sleyläisten jumalanpalveluksia. Niihin osallistuu väkeä myös muista kirkkomme herätysliikkeistä ja monia, jotka eivät ole minkään herätysliikkeen väkeä. Lehti-ilmoituksissa näiden jumalanpalvelusten järjestäjiksi ilmoitetaan Sleyn lisäksi Karkun evankelinen opisto ja Vammalan seudun ev.lut. Kansanlähetys.

Jutussa kerrotaan, että Rankisen mukaan jumalanpalveluksiin Karkun evankelisella opistolla osallistuu sunnuntaisin 150-200 sastamalalaista. Juttelimme toimittajan kanssa messuihin osallistujien määrästä. Sanoin, että osallistujia on monena sunnuntaina 150-200. Osallistujien keskiarvo on 217 tänä vuonna vuoden alusta ensimmäiseen adventtisunnuntaihin. Kaikki osallistujat eivät ole Sastamalasta, enkä sanonut niin. Myös monet opiston kurssilaiset osallistuvat messuihin.

Toimittaja kertoo jutussa, että Sastamalassa on paljon sleyläisiä, varsinkin Karkun suunnalla. Näin ei ole. On vaikea määritellä, kuka on sleyläinen, eikä sen määritteleminen ole tärkeä asia. Jos heillä tarkoitetaan evankelisen herätysliikkeen vastuunkantajia ja tukijoita, viime vuosikymmeninä heitä on Sastamalassa ollut nimenomaan monella muulla kylällä tai alueella enemmän kuin Karkussa. Karkussa ei esimerkiksi ole koskaan ollut Sleyn paikallisosastoa. Niitä on ollut tai on Sastamalassa yhteensä yhdeksän tai kymmenen. Messuissa Karkun evankelisella opistolla ei ole kysytty eikä kysytä, onko joku sleyläinen vai ei. Eikä evankelisen herätysliikkeen vastuunkantajia ja tukijoita ole Sastamalassa paljon. Kuten ei muuallakaan Suomessa. Evankelinen herätysliike ei ole Sastamalassa eikä muualla suuri kansanliike.

Olisi hienoa jos lehtijutuissa olisi mahdollisimman vähän virheitä. Niitä on monissa jutuissa paljon. Joskus tuntuu, että niitä tehdään tai jätetään juttuihin tarkoituksella. Niin juttu saadaan paremmin palvelemaan sitä tarkoitusta, joka toimittajalla tuntuu olevan.