Miksi aion erota?

Olin tänään partioretkellä täällä Pohjois-Afganistanissa. Mielenkiintoinen retki. Sain jälleen nähdä sellaista, mitä en ennen ole nähnyt.

Partioretken aikana sain puhelimeeni muutaman tekstiviestin, joissa kerrottiin, että tiedotusvälineissä Suomessa on uutisoitu minun eroavan virastani – siis Vammalan kappalaisen virasta.

Olisin mielelläni ollut vielä vuosia – vaikka eläkeikään asti – Vammalan seurakunnan palveluksessa. Olen todella pitänyt työstä Vammalan seurakunnan kappalaisena. Minun toiveeni – jopa unelmani – on ollut saada palvella kirkkoani nimenomaan sen paikallisseurakunnassa. Uskon, että virka Vammalan seurakunnassa on Jumalan minulle osoittama tehtävä. Sitä en pysty arvioimaan, miten hyvin tai huonosti olen onnistunut tehtävässäni.

Näyttää siltä, ettei minun ole mahdollista palvella kirkkoa paikallisseurakunnan pastorina. Luultavasti – mikäli jatkaisin Vammalan kappalaisena – asiat etenisivät seuraavasti: Enemmin tai myöhemmin minut määrättäisiin toimittamaan messu yhdessä naispastorin kanssa. Kun en voisi suorittaa tätä tehtävää, minusta tehtäisiin jälleen ilmianto tuomiokapituliin. Käynnistyisi taas kurinpitomenettely ja tuomiokapituli määräisi minulle entistä kovemman rangaistuksen. Luultavasti tuomiokapituli erottaisi minut pysyvästi ainakin Vammalan kappalaisen virasta, mahdollisesti myös pappisvirasta. Pappisvirasta erottaminen tarkoittaisi, etten koskaan enkä missään tehtävässä saisi toimia Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pastorina.

Pastorille ei ole kevyt asia menettää sen kirkon pappeutta, jonka jäseneksi on kastettu ja jonka pastoriksi on vihitty. Luultavasti ainoa keino olla menettämättä kirkkomme pappeutta on, että eroan Vammalan kappalaisen virasta. Tällaisessa tilanteessa elämme nyt kirkossamme. Tämä on yksi syy, miksi olen päätynyt tähän ratkaisuun.

Työtyöntekijän – työtoverin tai alaisen – olo on mahdollista tehdä raskaaksi. Yksinkertaisista asioista voidaan tehdä vaikeita. Voidaan kohdella siten, että työntekijä kokee kohtelun hyvin epäasiallisena. Työstä voi kadota ilo. Voidaan sanoa sellaista julkisesti tai kahden kesken, minkä työntekijä kokee herjaamisena. Voidaan ottaa pois työtehtäviä ja antaa ymmärtää tai tehdä selväksi, ettet enää ole luotettava. Myös tästä syystä päädyin tähän ratkaisuun.

Haluaisin tehdä myönteistä: julistaa evankeliumia ja rakentaa Kristuksen kirkkoa. Tuntui, että nykyisessä virassani joudun käyttämään liikaa voimia siihen, mikä ei ole myönteistä pastorin työtä. Ehkä tämä on tärkein syy ratkaisuuni. Toivon, että löydän tehtävän, jossa saan käyttää voimani evankeliumin julistamiseen. Kristus on syntisten Vapahtaja.

Voi olla, että hallinto-oikeus tai korkein hallinto-oikeus olisi kumonnut tuomiokapitulin mahdollisen päätöksen pysyvästä erottamisestani. Tämä prosessi olisi kestänyt vuosia. En haluaisi käyttää vuosia tällaiseen taisteluun.

Aion siis erota Vammalan kappalaisen virasta. En ole vielä jättänyt eroilmoitusta. Virkavapausanomuksen yhteydessä olen kertonut, että aion pyytää eroa 1.8.2008 alkaen.

Olen suunnitellut seuraavaa: Palaan hoitamaan Vammalan kappalaisen virkaan 3.3. alkaen. Olen vuosilomalla ja virkavapaalla 14.4.-29.6. Heinäkuun olen työssä Vammalan seurakunnassa. Elokuun alussa jätän virkani.

Toivon, että työni pastorina voisi jatkua. Toivon, että voisin toimia pastorina Vammalassa ja sen lähiympäristössä. Toivon, että saisin palvella Jumalan sanalla tuttuja ja vieraampia. Aika näyttää, onko tämä mahdollista. Rukoilen hyvän Herramme johdatusta.

Ratkaisu?

Kirjoitin jutun Kotimaan blogeihin - Ratkaisu? Juttu löytyy osoitteesta www.kotimaa.fi/kotimaa.

Pyydä katsomaan vuoria

Kirjoitin jutun partiomatkasta ja tapaamisesta Afganistanissa. Otsikoksi laitoin mawlawin neuvon - Pyydä katsomaan vuoria. Juttu löytyy osoitteesta www.mil.fi/ruotuvaki/afganistan.

On oikeus väistää

Kotimaan verkkolehdessä (www.kotimaa.fi/kotimaa) on juttu Arto Seppäsen väitöstutkimuksesta. Perusteellisemmin tutkimusta esitellään Ylen nettisivuilla (http://www.yle.fi/uutiset/kommentti/id80677.html). Arto Seppänen on sitä mieltä, että naispappeuden torjuvalla pastorilla on perustuslakiin perustuva oikeus väistää alttariyhteistyötä naispastorin kanssa. Erittäin merkittävä väite. Näin väittää siis tutkija, joka on paneutunut nimenomaan tämäntyyppisiin asioihin ja jonka tuore väitöskirja käsittelee näitä kysymyksiä. Oikeustieteen alaan kuuluva Arto Seppäsen väitöskirja hyväksytään väitöstilaisuudessa tämän viiikon perjantaina.

Väistäminen ei tietenkään tarkoita työn pakoilua. Siis että pastorilla olisi oikeus ottaa kevyemmin ja jättää osa työtehtävistä tekemättä. Tällaista ei tietääkseni kukaan naispappeuden torjuva pastori ole vaatinut - vaikka niin toisinaan väitetään. Pastori, joka pyytää, ettei hänen tarvitsisi toimia vastoin Raamattuun sidottua omaatuntoaan, on valmis toimittamaan messun yksin tai toisessa kirkossa - siellä missä hän voi toimia vakaumuksensa mukaisesti. Mikäli on hyvää tahtoa - siis halua tehdä hieman järjestelyjä - ongelmia ei tule. Siis niitä ongelmia, että naispappeuteen torjuvasti suhtauvan pastorin pitäisi toimia vastoin vakaumustaan tai että naispastorin pitäisi jäädä pois jumalanpalveluksen toimittamisesta.

Kadehdittavaa

Kansanedustaja Marja Tiura jatkaa blogissaan keskustelua naispappeudesta (http://www.marjatiura.net/). Tai ei jatka - ei ainakaan jos kirjoitus on vastaus siihen, mitä kirjoitin nettipäiväkirjani edellisessä kirjoituksessa. Niihin asioihin, joista kirjoitin, hän ei varsinaisesti ota kantaa.

Tänään päivätyssä kirjoituksessa hän kirjoitta näin:

- Valitettavaa on aina vaan se, että yksikin työntekijä voi pilata hyvän ilmapiirin työyhteisössä ja valitettavasti näin oli nyt kyseisessä tapauksessa käynyt: mitenkäs se vanha sanonta kuuluikaan? Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa......

Marja Tiura tarkoittaa yhdellä työntekijällä tietysti minua. Vammalan seurakunnan työyhteisön hyvä ilmapiiri on pilattu ja minä olen syyllinen siihen. Ilmeisesti muita ei ole.

Kalehdittavaa. Olisipa minullakin tällainen kyky: Ei tarvitse tuntea asioita - ilman sitä kykenee sanomaan, mitkä ovat syyt ja seuraukset. Ei tarvitse seurata tapahtumia läheltä tai edes kuulla useita niistä, jotka ovat tapahtumia lähellä - ilman sitä osaa kertoa, kuka on syyllinen ja kuka ei. Marja Tiura ei ole ollut työssä Vammalan seurakunnassa. Ei tiedä, onko hän tavannut ketään työyhteisömme jäsentä. Useita ei varmaankaan. Ehkä hän on hieman lukenut lehtiä. Ja sillä perusteella hän osaa kertoa, miten asiat ovat.

Hankalat asiat ovat harvoin niin yksinkertaisia, miltä ne saatavat kaukaa sivusta näyttää. Työilmapiiriin vaikuttavat monet tekijät. Työyhteisössä vaikeita asioita voidaan käsitellä taitavasti tai taitamattomasti. Erimielisyyksiä voidaan hoitaa viisaasti tai vähemmän viisaasti. Meidän kaikkien pitäisi kilvoitella siinä, ettemme sano toisesta sellaista, mikä ei pidä paikkaansa. Tai edes sellaista, mikä on niin kovin yksipuolista.

Palvelusvapaalta palaavien suomalaisten rauhanturvaajien joukko saapui viime perjantaina Kabuliin ja lauantaina Masar-e-Sharifiin. Suomessa ei ollut lainkaan talvi. Oli muutama aste lämmintä ja satoi vettä. Täällä on talvi. Yöllä pakkasasteita on yli kymmenen. Päivällä - kun aurinko paistaa - lämpötila nousee selvästi plusasteisiin. Maan on valkoinen, vuoristossa lunta on paikoin hyvin paljon. Sää on kuin kevättalvella Suomessa.

Näennäispastori

Satuin lukemaan kansanedustaja Marja Tiuran kotisivuilta (http://www.marjatiura.net/) hänen blogiaan. Siellä puhuttiin myös minusta. Tammikuun 8. Marja Tiura kirjoitti mm. näin:

- Vammalan kappalainen Jari Rankinen ilmoitti, ettei halua toimittaa jumalanpalvelusta naispapin kanssa. ... Entäpä jos minä seurakuntalaisena ilmoitan etten missään nimessä halua seurakuntaani pappia joka ei kunnioita toista sukupuolta? Minä en ainakaan haluaisi omaa lastani (varsinkaan jos se olisi tyttö) kastamaan miespappia, joka hyljeksii naisia ja osoittaa epäkunnioitusta toista sukupuolta kohtaan. En myöskään haluaisi häntä vihkipapikseni, saati siunaamaan minua viimeiselle matkalleni. Eihän hän edes kunnioita minua ja sukupuoltani? Herää kysymys onko hänellä aidosti sydän mukana työssään? Ehkä on parempi, että tämänkaltaiset kappalaiset keskittyvätkin toimimaan Afganistanissa. Tosin toivoisin, että sielläkin meillä lähetystyössä olisi aidosti pappeja, jotka toimivat sydämestään alistettujen naisten ja lasten auttamiseksi. Minusta tällainen pappi on "näennäispappi".

Saman päivän kirjoituksessa Marja Tiura kehui isä Mitroa:

- Mistä johtuu se, että esim. Isä Mitro on niin suosittu? Siitä, että hän on aidosti lähellä siellä missä käydään keskustelua ja ollaan mukana vaikuttamassa yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Joskus kevyestikin, leikin varjolla – jopa Uutisvuodossa. Hänellä muuten on aivan loistava huumorintaju, josta pidän.

Ei kovin johdonmukaista. Eikö pitäisi moittia myös isä Mitroa, että hän hyljeksii naisia ja osoittaa epäkunnioitusta toista sukupuolta kohtaan? Tai että hän edustaa organisaatiota, joka ei kunnioita toista sukupuolta? Isä Mitro on ortodoksipappi. Ortodoksinen kirkko ei edes keskustele mahdollisuudesta, että nainen voisi toimia pappina. Se on selvää, ettei voi. Uskon, että tämä on myös isä Mitron käsitys.

Toivoisi, että kansanedustaja ja monet muut tajuaisivat, ettei naispappeuden torjumisessa ole kyse naisten syrjimisestä ja halveksimisesta. Tai että naispappeuden torjuvat pastorit pitävät naisia niin huonoina tai pahoina, etteivät siksi kelpuuta heitä pastoreiksi. Nainen on yhtä arvokas kuin mies ja mies yhtä arvokas kuin nainen. Nainen on yhtä syntinen kuin mies ja mies yhtä syntinen kuin nainen. Miehellä ei ole oikeutta syrjiä naista eikä naisella miestä. Näin ei pidä vain sanoa - tämän tulee näkyä siinä, miten toimimme ja kohtelemme toisiamme. Kuitenkin nainen ja mies ovat erilaisia - nainen on nainen ja mies on mies. Ehkä tästä erilaisuudesta seuraa se Raamatun opetus, että seurakunnan paimenen tehtävä on miehen tehtävä. Ortodoksipappi - mikäli uskoo kuten hänen kirkkonsa opettaa - ajattelee näin. Samoin monien muiden kirkkokuntien pastorit ja paimenet. Miksi se, että luterilainen pastori ajattelee samalla tavalla, saa aikaa sellaisia purkauksia, joista Marja Tiuran kirjoitus on esimerkki?

Varmasti on myös niitä naispappeuden torjujia, jotka halvesivat naisia, syrjivät heitä, kohtelevat heitä väärin ja pitävät miestä parempana kuin naista. Tähän joukkoon en halua kuulua.

Ehkä saan hieman valistaa kansanedustajaa: Suomalaisen kriisinhallintajoukon pastori ei ole lähetystyössä Afganistanissa. Kriisinhallinta- tai rauhanturvaoperaatio ei ole lähetystyötä. Sen operaation tehtävä, jossa suomalaiset ovat mukana Afganistanissa, on luoda turvallisuutta ja vakautta sodan repimään maahan, jotta Afganistanin kansalaiset saavat rakentaa maastaan sellaisen, jossa heidän on hyvä elää.

En ole oikea henkilö arvioimaan työtäni. En usko, että Marja Tiurakaan on oikea henkilö. Minun on mahdoton arvioida Marja Tiuran työtä kansanedustajana - tekeekö hän sitä aidosti sydän mukana tai onko hän näennäiskansanedustaja. En ole seurannut Marja Tiuran työtä läheltä. En ole koskaan edes tavannut Marja Tiuraa. Luulisi, että myös kansanedustajan, joka ei ole seurannut läheltä minun tapaani tehdä pastorin työtä tai joka ei ole koskaan tavannut minua, olisi vaikea tai mahdoton arvioida, millainen pastori olen, miten kohtaan ihmisiä ja miten hoidan tehtäväni.

Ratkaisuilla on seuraukset

Kirjoitin jutun Kotimaan blogeihin - Ratkaisuilla on seuraukset. Otin kantaa Luther-säätiön pastorin toimittamiin kasteisiin. Juttu löytyy osoitteesta www.kotimaa.fi/kotimaa.

Minne menet, kirkkomme?

Kirjoitin jutun Kotimaan verkkolehden blogeihin - Minne menet, kirkkomme? Juttu löytyy osoitteesta www.kotimaa.fi/kotimaa.

Viittaan jutussa Perusta-lehden teologisiin opintopäiviin Kauniaisissa. Päivillä oli myös piispa Juha Pihkalan kyselytunti. Kyselytunnista jäi vahvasti maku, etteivät piispat enää yritä etsiä ja löytää ratkaisua, jolla kirkon pirstoutumista yhdeltä osin estettäisiin. Tarkoitan ratkaisua, jolla naispappeuteen torjuvasti suhtauvat pastorit ja heidän kanssaan samalla tavalla ajattelevat ja heitä tukevat seurakuntalaiset pidettäisiin Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa rakentavana voimana. Tuntui, että on luovutettu. Tämä joukko menköön. Ehkä kirkon johto on saatu uskomaan, että tämän joukon mukana pitäminen tulisi kirkolle liian kalliiksi. Moni jättää kirkon, ellei kirkon johto tee selvää eroa tähän joukkoon.

Tämän huomaaminen tälläkin kyselytunnilla tuntui pahalta. Eikö olisi löydettävissä ratkaisuja, joilla mainittu joukko pidettäisiin mukana? Olen varma, että niitä löydetään - jos vain on halua siihen. Eikö kirkon tulisi kantaa huoltaa varsinkin niistä, jotka haluavat sitoutua kirkon uskoon ja tunnustaa sitä? Eikö tärkeää ole, että he rakentavat kirkkoa?

Edelleen olen sitä mieltä, ettei kenenkään Raamatuun pitäytyvän ja Raamatun Kristukseen luottavan luterilaisen kristityn tulisi jättää Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa. Juuri tätä joukkoa kirkossamme tarvitaan. Muutaman vuoden tai vuosikymmenen kuluttua tilanne voi olla aivan toisenlainen kuin nyt.

Asiasta toiseen: Olen teologi mutta liian vähän harrastan teologiaa. Yksi tapa harrastaa sitä on lukea hyvän teologisen julkaisun kirjoituksia. Sellainen löytyy osoitteesta www.sley.fi/gladiolus. Joko kuulut tilaajiin? Ihmeellistä, että hyvää saa ilmaiseksi.

Hän sanoo viimeisen sanan

Vuosi vaihtui. Otin vastaan vuoden 2008 Kabulissa. Jos joku olisi sanonut vuosi sitten uudenvuoden aattona, että vuoden kuluttua olet Afganistanissa, en olisi uskonut. Elämä on mielenkiintoista.

Kabulissa oli vuoden vaihtuessa varsin rauhallista. Yleensä talvi ja kylmä vähentävät kapinallisten ja rikollisten toimintaa. Afgaanit eivät juhlineet vuoden vaihtumista yhdessä kanssamme. Tavallisesti Afganistanissa käytetään kalenteria, jossa vuosi päättyy 20. maaliskuuta ja uusi alkaa 21.3. Tämän kalenterin mukaan nyt elätään vuotta 1386.

Yleensä muualla islamilaisessa maailmassa seurataan islamilaista kalenteria. Tämän kalenterin mukaan uusi vuosi alkaa tänä vuonna 9.1. tai 10.1. Tämän kalenterin mukaan tuolloin eletään vuotta 1429. Tämä kalenteri perustuu kuunkiertoon ja siksi vuoden vaihtumisen ajankohta ei ole sama päivä joka vuosi meidän kalenterissamme.

Lämpötilanvaihtelut tähän aikaan vuodesta Kabulissa ovat melkoisia. Aamuyöllä pakkasta on kymmenkunta astetta, ehkä vähän enemmän. Päivällä auringossa lämpöasteita on noin 15.

Eilen illalla katsoimme täällä kuvia rauhanturvaajien joulusta ja pidimme iltahartauden. Iltahartaudessa luin kohdan Jobin kirjasta: "Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä" (Job 19:25). Tulevasta emme tiedä paljoakaan. Tiedämme kuitenkin tarpeeksi: hyvä Jumala sanoo viimeisen sanan.

Jos asiat menevät suunnitelmien mukaan, olen Suomessa torstai-iltana. Todella mukava päästä palvelusvapaalle kotiin ja perheen luokse. Palvelusvapaalla on jokin verran sovittuja, mieluisia tehtäviä. Yksi niistä on tilaisuus Vammalan Luther-talossa loppiaissunnuntain iltana. Kerron ja näytän kuvia Afganistanista, rauhanturvaajien työstä, papin tehtävistä täällä ja menneiden kuukausien kokemuksista. Varmasti on myös muuta ohjelmaa. Tervetuloa minunkin puolestani.