Naispappeus, homoseksuaalisuus, sitten varmaan lähetystyö

Suhtautuminen naispappeuden torjumiseen on usein erittäin kovaa. Sitä, ettei pidä naispappeutta oikeana ratkaisuna, ei ymmärretä, sitä vastaan saatetaan hyökätä tavalla, joka saa naispappeuden torjujan ihmettelemään, voiko tällaista olla. Naispappeuden torjujat leimataan toisinaan ihmisoikeuksien polkijoiksi ja sellaisten käsitysten edustajiksi, joille ei kertakaikkiaan saa olla tilaa nykyisessä maailmassa. Näin ei tapahdu kaikkialla mutta Suomessa kyllä.

Pitkälti samankaltaista suhtautuminen alkaa olla niihin, jotka eivät pidä homosuhdetta oikeana ja Jumalan tahdon mukaisena elämäntapana. Saatetaan sanoa, että he vihaavat ihmisiä - homoseksuaaleja. He edustavat menneen maailman käsityksiä, jotka ovat vaarallisia. He tuomitsevat ja puuttuvat asioihin, jotka kukin saa ratkaista omalla tavallaan.

Monet kirkon johdossa ja vaikuttajissa myötäilevät näitä ajatuksia, tai ovat ehkä itsekin tätä mieltä. Se, että naispappeuden tai homosuhteiden torjumisessa on kyse Raamatusta - halutaan seurata Raamatun tiettyjä opetuksia - saa hämmästyttävän vähän ymmärtämystä kirkon piirissä.

Mikä on seuraava kirkon uskoon ja elämään liittyviä asia, jota ryhdytään käsittelemään samaan tapaan kuin suhtautumista naispappeuteen ja homosuhteisiin? Uskon, että se on lähetystyö. Nimenomaan sellainen lähetystyö, joka puhuu pelastumisesta ikuiseen elämään, kutsuu ihmisiä kääntymään kristityiksi ja opettaa, että Jumalan luo on vain yksi tie - hän, joka sanoo olevansa ainoa tie Isän luo. Niin Jeesus väittää itsestään. Tullaan sanomaan - ja vielä paljon voimakkaammin kuin nyt sanotaan - että on ihmisoikeuksia loukkaavaa vaatia kääntymistä toiseen uskontoon. On suvaitsematon ja nykyiseen maailmaan täysin sopimaton ajatus, että yksi uskonto olisi se oikea. Valtio ei saa tukea toimintaa, joka edistää tällaisia käsityksiä.

Viimeaikaisissa keskusteluissa lähetysmäärärahojen mahdollisesta poistamisesta joiltakin lähetysjärjestöiltä on nähty välähdyksiä näistä ajatuksista. Ehkä lähikuukausia, viimeistään lähivuosina nämä ajatukset jyräävät suurena vyörynä kirkkoamme.

Luulen, että kirkkomme on aika hampaaton näiden vaatimusten edessä. Luultavasti sen johto myötäilee suuren enemmistön käsityksiä. Jotkut yhtyvät näihin käsityksiin. Jotkut pelkäävät, että mikäli kirkko asettuu vastustamaan näitä ajatuksia, se menettää suuren määrän jäseniään ja asema kansankirkkona murenee entisestään. Uskon, että enenevässä määrin kirkko kertoo tekevänsä ja tukevansa sellaista lähetystyötä, joka avustaa ihmisiä heidän tämän elämän tarpeissaan mutta ei opeta, että kadotuksesta pelastuu Jeesukseen uskomalla ja vain niin.

Jos kirkko muuttuu sellaiseksi, ettei se ole uskollinen kirkon Herran opetuksille, onko se enää kirkko? Ei varmaankaan. Enemmin se on yhdistys tai laitos, joka tekee sinänsä arvokasta hyväntekeväisyystyötä ja yrittää jollakin tavalla vastata ihmisten uskonnollisiin tarpeisiin mutta niillä ehdoilla, jotka ihmiset asettavat. Usein Kristuksen kirkko kulkee vastatuuleen. Sen tulee kuunnella ja totella Herraansa vastustuksesta huolimatta. Usein kirkko, joka taipuu, myötäilee ja muuttaa opetustaan, kun sitä vaaditaan, innostaa lopulta tuskin ketään. Mutta kirkko, joka on vastustuksesta huolimatta pysyy uskollisena sanomalleen, innostaa ja kokoaa nuorempia ja vanhempia.

Toki sekin on mahdollista, että kirkkomme uudistuu, moni etsii Jumalan tahtoa hänen sanastaan, annetaan herätyksen aika eikä tapahdukaan, mistä edelle kirjoitin. Kunpa näin kävisi. Rukouksemme olkoon, että Jumala antaisi herätyksen ja aloittaisi sen meistä.

Mukava olla lomalla

On ollut mukava olla lomalla. Loma jatkuu vielä tämän viikon. Säätiedotukset eivät ole luvanneet kummoisia ilmoja mutta se ei haittaa. On oikein mukava olla kotona, lukea, nukkua kun nukuttaa, herätä aamulla myöhään tai varhain, keittää kahvit, käydä lenkillä ja yrittää opettaa koiraa.

Luin joskus jonkun sanoneen, etteivät rennosti ottaminen ja ahkeruus ole toistensa vastakohtia. Tämän ajattelijan mielestä ne juuri kuuluvat yhteen: Sillä, joka osaa ottaa rennosti, on paremmat edellytykset olla ahkera kuin sillä, joka aina tai melkein aina puurtaa. Sillä, joka osaa ottaa rennosti, kun on sen aika, on voimia olla ahkera, luova ja tuottava, kun on aika tehdä työtä. Itse olen aika huono tässä. Loma on hyvää aikaa opetella.

PS Maahan saatiin viimein hallitus. Hymyilytti, kun kuulin, että ministeriksi, jonka vastuulla ovat kirkolliset asiat, tulee Päivi Räsänen. Edellisessä hallituksessa - kuten usein aiemminkin - nämä asiat ovat kuuluneet kulttuuriministerille. Ilmeisesti Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki ei ollut halukas myös kirkkoministeriksi. Niinpä tämä tehtävä on nyt sisäministeri Päivi Räsäsellä. Minusta tämä on oikein hyvä ratkaisu. Kaikki kirkkossamme tuskin ajattelevat samalla tavalla. Toki täytyy muistaa, että Suomen evankelis-luterilainen kirkko on hyvin itsenäinen suhteessa valtiovaltaan eikä kirkollisista asioista vastaava ministeri vaikuta kovinkaan kirkon asioihin. Kirkolliskokouksessa hän käy ainakin puhumassa ja kirkolliskokouksen puheenjohtaja, arkkipiispa Kari Mäkinen, toivottaa hänet lämpimästi tervetulleeksi.

Uskon etten voi omasta voimastani uskoa

Huomenna on helluntai. Helluntaina - ja miksei monesti muulloinkin - on hyvä kerrata keskeiset uskomme asiat Pyhästä Hengestä.

Uskomme yhteen Jumalaan, jolla on kolme minää, kolme persoonaa. Elävä Jumala on Isä, Poika ja Pyhä Henki. Raamatun Jumala on Luoja ja maailman ylläpitäjä, hän on pelastajamme ja syntiemme sovittaja, hän on Pyhä Henki, jonka Jeesus lupasi lähettää pitämään huolta hänen omistaan. Yhdessä kolmiossa on kolme kulmaa. Pyhä Henki on yksi yhden ja ainoan Jumalan kolmesta minästä.

Pyhän Hengen tehtävä on synnyttää usko Jeesukseen, pitää sitä yllä ja vahvistaa sitä. Martti Luther kirjoittaa tästä Vähässä katekismuksessa syvällisesti ja Raamatun mukaan: ”Uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen enkä päästä hänen luokseen, vaan että Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä, valaissut minut lahjoillaan, pyhittänyt ja säilyttänyt minut oi-keassa uskossa.” Nämä Lutherin sanat kannattaa opetella vaikka ulkoa.

Pyhä Henki tee myös muuta – hän voi antaa myös sellaisia armolahjoja, jotka saattavat tuntua meistä oudoilta. Jos Jumalan Henki antaa niitä, niitä ei tulisi vie-roksua vaan käyttää seurakunnan rakentamiseksi ja hyödyksi.

Pyhä Henki ei vain käy synnyttämässä ihmisessä uskoa Jeesukseen. Raamatun mukaan hän asuu jokaisessa Jumalan omassa. Se, että Pyhä Henki asuu meissä, ei niinkään ole tunne. Merkki Pyhän Hengen asumisesta ihmisessä on, että tämä uskoo Jeesukseen.

Pyhä Henki vaikuttaa meissä Hengen hedelmiä – rakkautta, iloa, rauhaa, kärsivällisyyttä, ystävällisyyttä, hyvyyttä, uskollisuutta, lempeyttä ja itsehillintää (Gal 5:22). Tärkeää on myös muistaa, että synti asuu kristityssäkin koko tämän elämän ja siksi Jumalan tahdon mukainen elämä meissä on kovin vajaata ja keskeneräistä. Pyhä Henki meissä osoittaa myös tämän ja niin ajaa meidät turvautumaan Jeesukseen ja armoon, jonka hän järjesti meille.

Pyhä Henki tekee työtään siellä, missä ovat Jumalan sana ja sakramentit. Nimenomaan siellä hän luo uskoa ja vahvistaa sitä. Siksi sinne, missä julistetaan Jumalan sanaa ja evankeliumia Jeesuksesta, siksi lukemaan Raamattua, siksi ehtoolliselle. Niin syntyy uskoa ja usko kasvaa.

Lähde huomenna messuun. Yksi mahdollisuus on tulla Karkun evankeliselle opistolle. Siellä messu alkaa klo 11.

* * * * *

Eilen oli hyvin samanlainen päivä kuin melko tarkalleen vuosi sitten. Olin silloinkin lomalla ja rakensin takapihamme ympärille aidan, jonka tarkoitus oli pitää mäyräkoiramme Saku omalla pihalla. Tuo aita osoittautui hieman liian matalaksi, koira onnistui painamaan aitaa jonkin verran vinoon kohdassa, jossa tolpat olivat liian kaukana toisistaan, ja punnertamaan itsensä ihanaan vapauteen. Nyt pihallamme on korkeampi aita ja puutolppia on tiheämmässä. Rolle etsi eilen ja on etsinyt tänään reittiä naapureiden houkutteleville pihoille. Ei ole löytänyt.

Rolle tuli meille

Kerroin huhtikuussa, että menetimme Sakun - puolitoista vuotiaan mäyräkoiramme. En olisi uskonut, miten pahalta tuntuu rakkaan koiran menettäminen. Aika pian menetyksen jälkeen sovimme, että otamme uuden koira. Saimme Rollen, huhtikuun alussa syntyneen karkeakarvaisen mäyräkoirauroksen, kotiimme keskiviikkoaamuna. Rolle on hyvin rauhallinen kaveri. Ensimmäisen yönsäkin meillä se tyytyi nukkumaan kopassaan. Pariin otteeseen se taisi vihkua hetken mutta oli taas rauhallinen, kun laitoin käteni sängyltä sen koppaan.

Tässä muutama kuva Rollesta.







Karkeakarvainen on varsin toisennäköinen kuin pitkäkarvainen mäyräkoira. Ajattelimmekin, ettemme ota liian Sakun näköistä koiraa. Saku oli Saku ja nyt meillä on toinen koira. Toivottavasti Rollestakin tulee mukava seurakoira kotona ja aina innokas metsään ja metsälle lähtijä. Yleensä karkeakarvaisella mäyräkoiralla on voimakkaampi vietti jäniksen ajamiseen kuin pitkäkarvaisella.

* * *

PS Olen seurannut rippikoulutunnin selvittelyä Torniossa. Tapahtumista kerrotaan mm. Kotimaan verkkolehdessä, www.kotimaa.fi. Olipa piispa Samuel Salmella erinomainen tilaisuus opettaa kristinuskon keskeisiä asioita: On taivas ja kadotus, ja on todellinen mahdollisuus joutua kadotukseen. Jeesus kuolemallaan sovitti sen, minkä takia jokainen ihminen on ansainnut kadotukseen. Jeesukselta saa synnit anteeksi. Anteeksiantamuksen turvissa ja vain sen turvissa välttää kadotuksen. Sen turvissa on ihminen, joka on kastettu Jeesuksen omaksi ja uskoo häneen. Joka torjuu Jeesuksen, torjuu pelastuksen.

Mutta piispa ei puhunut näistä asioista. Varmaan joku olisi suuttunut kovin, jos olisi puhunut.

Kotimaan verkkolehden mukaan Oulun piispa painottaa, että papin on opetuksessaan naispappeudesta liityttävä kirkon opetukseen. Näin asiat näyttävät menevän: Kun naispappeus tuotiin kirkkoon, annettiin lupa toimia vakaumuksen mukaan. Jos jonkun pastorin vakaumus esti jumalanpalveluksen toimittamisen naispastorin kanssa, pastoria ei pakotettu toimimaan vastoin vakaumustaan. Sitten siirryttiin siihen, että saa opettaa ja sanoa, ettei pidä naispappeutta Raamatun mukaisena, mutta ei sallittu toimimista tämän käsityksen mukaan. Niissä taistoissa, joita itse jouduin käymään, minulle tarjottiin monta kertaa ratkaisuksi sitä, että voit ajatella ja opettaa niin kuin ajattelet mutta messu on toimitettava naispastorin kanssa. Nyt ainakin Oulun piispan mukaan on siirrytty seuraavaa vaiheeseen: pastori ei saa opettaakaan, minkä on oppinut Raamatusta Jumalan tahdoksi.

Eivätköhän asiat mene samalla myös homosuhteiden, niiden puolesta rukoilemisen, niiden siunaamisen ja niihin vihkimisen suhteen.

PS 2 Sain sähköpostin, jossa minua moitittiin kovin siitä, mitä kirjoitin rippikouluun liittyvistä tapahtumista Torniossa. Sanottiin, etten voi tietää, mitä piispa Samuel Salmi on sanonut Torniossa ja mitä jättänyt sanomatta. Totta etten ollut paikalla siellä. Ajattelin tietysti, minkä viestin piispa antoi tiedotusvälineiden kautta. Hyvin harvat olivat paikalla Torniossa kokouksessa, paljon useammat lukivat, mitä tiedostusvälineet kertoivat. Jos piispa olisi halunnut käyttää tilaisuuden ja puhua suurelle yleisölle taivaasta ja kadotuksesta, varmaan se olisi onnistunut. Siihen olisi ollut monia mahdollisuuksia. Ilmeisesti piispa ei halunnut.

Pyydän anteeksi, jos annoin väärän todistuksen piispasta. Oikein hyvä, jos hän itse tilaisuudessa puhui taivaan ja kadotuksen todellisuudesta ja siitä, miten kadotuksen ansainnut pelastuu ikuiseen elämään.