Puuttuu motivaatio
Olen tainnut kertoa nettipäiväkirjassani joskus aiemminkin veljeni kaverista. Hän oli suorittamassa varusmiespalvelusta. Hän oli menestynyt siinä määrin hyvin, että oli ylennetty aliupseerikoulussa heti puolen kurssin jälkeen korpraaliksi. Siihen aikaan aliupseerikoulu käytiin loppuun ja vasta sen jälkeen parhaiten menestyneet lähtivät upseerikouluun. Kurssin loppupuolella oli lähtö maastoon ja sotaharjoitukseen. Aliupseerioppilaat seisovat kentällä tavaroineen. Koulun johtaja oli paikalla ja kysyi kovalla äänellä, onko kaikilla kaikki maastossa ja ilmeisen raskaassa harjoituksessa tarvittavat tavarat mukana vai puuttuuko jotakin. Veljeni ystävä oli nostanut kätensä ja kertonut: - Herra majuri, minulta puuttuu motivaatio.
Tämä nuori mies ei lähtenyt aliupseerikoulun jälkeen upseerikouluun. Jos muistan oikein, hän oli vielä jonkin aikaa aliupseerikoulun jälkeenkin korpraali.
Olin muutama päivä sitten illassa, jossa keskusteltiin myös lähestyvistä kirkolliskokousvaaleista. Se, mitä veljeni kaveri sanoi, tuli mieleeni.
Olen iloinen, että on niitä kirkkomme jäseniä, jotka pitävät kiinni Raamatusta ja luterilaisesta uskosta, joita toisinaan kutsutaan konservatiivisiksi kristityiksi ja jotka edelleen innostuvat kirkkomme vaaleista. He haluavat vaikuttaa kirkossamme ja viedä sitä parempaan suuntaan. Tuossakin illassa muutama päivä sitten heitä oli. Minun on vaikea innostua. Minusta tuntuu, että on turha kuluttaa aikaa ja voimia kirkkomme luottamustehtävissä. Minusta järkevämpää on käyttää voimat toisiin tehtäviin. Voi olla, että olen väärässä.
En tarkoita, että olisin turhautunut enkä jaksaisi innostua työstä, jonka uskon palvelevan Jumalan valtakuntaa. Päinvastoin. Olen motivoinut ja hyvinkin innostunut. Mutta tehtävistä ennen hyvin rakkaassa kansankirkossa ja sen paikallisseurakunnissa minun on vaikea innostua.
Joitakin vuosia sitten tuskin olisin voinut kuvitella, että ajattelen tällä tavalla. Olenhan tullut mukaan seurakunnan elämään ja kasvanut kristittynä nimenomaan kirkkomme paikallisseurakunnassa. Vielä neljä vuotta sitten - kun oli viimeksi kirkolliskokousvaali - olin siinä määrin innostunut vaalista, että tein työtä jonkin verran tai aika paljon sen eteen. Olen nykyisen kirkolliskokouksen varajäsen.
Uskon, että on aika monia kristittyjä ja kirkomme jäseniä, jotka ajattelevat samalla tavalla ja ovat ottaneet etäisyyttä kirkkoomme, sen paikallisseurakuntiin, tehtäviin ja hallintoon. Tai heitä on työnnetty etäämmälle. Varmasti on niitä, jotka ovat hyvillään tästä. Varmaan kirkossamme on myös niitä - myös kirkkomme valtaapitävissä - joiden mielestä tämä ei ole hyvä suunta.
Miksi kuulua kirkkoon, jos kokee, ettei sillä ole suurta merkitystä, ketkä ovat sen kirkolliskokouksessa? Kirkolliskokous on sentään kirkon korkein päättävä elin. Se on kysymys, johon ei ole aivan helppo vastata. Kuitenkin ajattelen, että kristityn on hyvä kuulua jäsenenä myös johonkin näkyvään kirkkoon tai seurakuntaan - ei vain näkymättömään ja maailmanlaajaan Kristuksen Kirkkoon, kaikkien Jumalan omien laumaan. Minulla ei ole mielessäni Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa parempaa vaihtoehtoa, johon kuulua. Siksi olen sen jäsen. Toki muitakin syitä on. Onhan minut esimerkiksi kastettu tämän kirkon jäseneksi ja olen saanut tämän kirkon piirissä oppia tuntemaan hyvän Vapahtajan. Ymmärrän kyllä ja paremmin kuin joskus vuosia sitten myös niitä, jotka ovat jättäneet tämän kirkon. Eivätkä siitä syystä, että he eivät usko kirkon uskon mukaisesti vaan juuri siksi, että uskovat.
* * *
Kuulin hetki sitten hienon uutisen. Vanhempani kertoivat, että Kemijärven seurakunnassa 86 nuorta on ilmoittautunut matkalle Maata näkyvissä -festareille. Se on todella paljon. Ikäluokka Kemijärvellä taitaa nykyisin olla vähän yli viisikymmentä. Ja yleensä nuoret ovat siellä rippikoulun jälkeen nelisen vuotta. Sen jälkeen lähdetään opiskelemaan muualle. Tämä tarkoittaa, että noin kolmannes paikkakunnan nuorista lähtee liki 2000 kilometrin matkalle ja osallistuu tapahtumaan, jossa Jumalan sana on vahvasti esillä. Onpa hienoa! Maata näkyvissä -festarit ovat pe 18. - su 20.11. Niiden nettisivu on osoitteessa www.maatanakyvissa.fi.
Tämä nuori mies ei lähtenyt aliupseerikoulun jälkeen upseerikouluun. Jos muistan oikein, hän oli vielä jonkin aikaa aliupseerikoulun jälkeenkin korpraali.
Olin muutama päivä sitten illassa, jossa keskusteltiin myös lähestyvistä kirkolliskokousvaaleista. Se, mitä veljeni kaveri sanoi, tuli mieleeni.
Olen iloinen, että on niitä kirkkomme jäseniä, jotka pitävät kiinni Raamatusta ja luterilaisesta uskosta, joita toisinaan kutsutaan konservatiivisiksi kristityiksi ja jotka edelleen innostuvat kirkkomme vaaleista. He haluavat vaikuttaa kirkossamme ja viedä sitä parempaan suuntaan. Tuossakin illassa muutama päivä sitten heitä oli. Minun on vaikea innostua. Minusta tuntuu, että on turha kuluttaa aikaa ja voimia kirkkomme luottamustehtävissä. Minusta järkevämpää on käyttää voimat toisiin tehtäviin. Voi olla, että olen väärässä.
En tarkoita, että olisin turhautunut enkä jaksaisi innostua työstä, jonka uskon palvelevan Jumalan valtakuntaa. Päinvastoin. Olen motivoinut ja hyvinkin innostunut. Mutta tehtävistä ennen hyvin rakkaassa kansankirkossa ja sen paikallisseurakunnissa minun on vaikea innostua.
Joitakin vuosia sitten tuskin olisin voinut kuvitella, että ajattelen tällä tavalla. Olenhan tullut mukaan seurakunnan elämään ja kasvanut kristittynä nimenomaan kirkkomme paikallisseurakunnassa. Vielä neljä vuotta sitten - kun oli viimeksi kirkolliskokousvaali - olin siinä määrin innostunut vaalista, että tein työtä jonkin verran tai aika paljon sen eteen. Olen nykyisen kirkolliskokouksen varajäsen.
Uskon, että on aika monia kristittyjä ja kirkomme jäseniä, jotka ajattelevat samalla tavalla ja ovat ottaneet etäisyyttä kirkkoomme, sen paikallisseurakuntiin, tehtäviin ja hallintoon. Tai heitä on työnnetty etäämmälle. Varmasti on niitä, jotka ovat hyvillään tästä. Varmaan kirkossamme on myös niitä - myös kirkkomme valtaapitävissä - joiden mielestä tämä ei ole hyvä suunta.
Miksi kuulua kirkkoon, jos kokee, ettei sillä ole suurta merkitystä, ketkä ovat sen kirkolliskokouksessa? Kirkolliskokous on sentään kirkon korkein päättävä elin. Se on kysymys, johon ei ole aivan helppo vastata. Kuitenkin ajattelen, että kristityn on hyvä kuulua jäsenenä myös johonkin näkyvään kirkkoon tai seurakuntaan - ei vain näkymättömään ja maailmanlaajaan Kristuksen Kirkkoon, kaikkien Jumalan omien laumaan. Minulla ei ole mielessäni Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa parempaa vaihtoehtoa, johon kuulua. Siksi olen sen jäsen. Toki muitakin syitä on. Onhan minut esimerkiksi kastettu tämän kirkon jäseneksi ja olen saanut tämän kirkon piirissä oppia tuntemaan hyvän Vapahtajan. Ymmärrän kyllä ja paremmin kuin joskus vuosia sitten myös niitä, jotka ovat jättäneet tämän kirkon. Eivätkä siitä syystä, että he eivät usko kirkon uskon mukaisesti vaan juuri siksi, että uskovat.
* * *
Kuulin hetki sitten hienon uutisen. Vanhempani kertoivat, että Kemijärven seurakunnassa 86 nuorta on ilmoittautunut matkalle Maata näkyvissä -festareille. Se on todella paljon. Ikäluokka Kemijärvellä taitaa nykyisin olla vähän yli viisikymmentä. Ja yleensä nuoret ovat siellä rippikoulun jälkeen nelisen vuotta. Sen jälkeen lähdetään opiskelemaan muualle. Tämä tarkoittaa, että noin kolmannes paikkakunnan nuorista lähtee liki 2000 kilometrin matkalle ja osallistuu tapahtumaan, jossa Jumalan sana on vahvasti esillä. Onpa hienoa! Maata näkyvissä -festarit ovat pe 18. - su 20.11. Niiden nettisivu on osoitteessa www.maatanakyvissa.fi.