Raamatun kanta on aivan selvä

Kirjoitin hetki sitten jutun Kotimaan blogeihin. Otsikoksi laitoin lainauksen Pekka Simojoen lausunnosta - "Raamatun kanta on aivan selvä". Kirjoitus löytyy osoitteesta www.kotimaa.fi/kotimaa.

Jumala johdattaa

Olin eilen rukoilevaisten nuortenillassa. Ilta oli osa tänä viikonvaihteena pidettäviä Länsi-Suomen Rukoilevaisten Yhdistyksen ja Eurajoen seurakunnan kesäseuroja. Lauloimme Halullisten sielujen hengellisiä lauluja ja vanhoja Siionin virsiä, rukoilimme polvillamme ja Raamatun kohdat luettiin Bibliasta, vuoden 1776 raamatunkäännöksestä. Puhuin illassa Jumalan johdatuksesta. Oli hyvä saada olla mukana. Nuoria oli leirikeskuksen sali täynnä. Tapamme ovat erilaisia mutta tärkein yhdistää meitä. Tärkein on halu luottaa Jumalan sanaan ja Raamatun Jeesukseen.

Tänään olin nuorten aikuisten leirillä Tampereella. Pidin kaksi raamattuopetusta. Toinen käsitteli Jumalan johdatusta. Oli oikein mukava käydä Toimelassa, Sleyn kesäkodilla Näsijärven rannalla. Siellä leiri siis pidettiin. Olen pitänyt Tampereen Toimelassa aikanaan rippikoululeirejä. Menneellä viikolla olin Toimelassa raamattupiirissä, sitä ennen olen käynyt tässä kesäkodissa monta vuotta sitten. Paikka oli kuin ennenkin: siisti, hyväkuntoinen ja idyllinen. Mukavuuksia Toimelassa on vähän - ei ole suihkuja tai vesikäyttöisiä vessoja. Viikonlopun mittaisella leirillä niitä ei niin kaivatakaan.

Nuoret aikuiset itse olivat järjestäneet leirin - pyytäneet puhujat, puhuivat itse, järjestivät muuta ohjelmaa ja hoitivat ruokapuolen. Todella hienoa! Mukana taisi olla jonkin verran yli 40 leiriläistä.

Muutama ajatus johdatuksesta. Monissa Raamatun kohdissa Jumalaa kutsutaan paimeneksi. Se kertoo, että Jumala johdattaa. Paimenen tehtävä on juuri johdattaa. Eikä Jumala johdata siten, että hän vain näyttää reitin: mene tuonne, sitten tuonne ja yritä pärjätä - ehkä taas joskus myöhemmin tulen kertomaan seuraavat ohjeet. Paimen johdattaa lampaitaan siten, että hän on lampaidensa kanssa. Kulkee niiden edellä, keskellä tai jälkijoukon mukana. Jumala on kanssamme.

Jumalan johdatus ei useinkaan ole selvää. Emme näe, minne Jumala johdattaa. Emme koe johdatusta. Silloinkin Jumala johdattaa. Hänen johdatuksensa ei ole kiinni siitä, näemmekö me reitin tai tuntuuko meistä siltä, että Jumala johdattaa.

Monesti Jumala johdattaa vaikeaa tietä. Miksi hän tekee niin? Paras vastaus on usein: emme tiedä. Ei tarvitse yrittää keksiä ontuvia selityksiä. Sen kuitenkin tiedämme, että sillä, mitä Jumala tekee tai sallii omilleen, on jokin hyvä tarkoitus. Niillä vaikeuksillakin, joille meidän on vaikea tai mahdoton nähdä mitään hyvää tarkoitusta, on hyvä tarkoitus. "Kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen" (Room 8:28).

Jumala ei koskaan johdata sellaiseen, mikä on vastoin hänen sanaansa. Saatamme perustella toimintaamme, joka on selvästi vastoin sitä, mitä Raamattu sanoo, sillä, että koen Jumalan johdattaneen minut toimimaan tällä tavalla. Tällaisessa ei ole kyse Jumalan johdatuksesta.

Jumala johdattaa taivaaseen. Taivaaseen pääsy on hänen varassaan - sen varassa mitä hän on tehnyt ja tekee. Hän on sovittanut syntimme Poikansa kuolemalla ja avannut meille taivaan. Hän kantaa meitä kohti taivasta. Ja siksi pääsemme sinne. Omin voimin emme pääsisi.

Voi tuntua, ettei Jumalan johdatus voi olla totta. Maailmassa on miljardeja ihmisiä. Ei kai ole edes Jumalalle mahdollista, että hän huomaa tästä suuresta joukosta yhden, pitää tästä yhdestä huolta ja johdattaa juuri häntä. Jumala on ihmeellinen ja kaikki on hänelle mahdollista - sekin mikä meistä tuntuu mahdottomalta. Hänelle on mahdollista sekin, että hän johdattaa yhtä, ja sekin, että hän johdattaa miljardeja. Hän lupaa johdattaa. Raamatussa kerrotaan, että Jumala piti tämän lupauksen - hän johdatti monia. Jumala lupaus on voimassa edelleen ja nytkin hän pitää lupauksensa.

Pelkää Jumalaa

Jumalan pelkääminen voi tuntua oudolta. Miksi pitäisi pelätä Jumalaa? Ei Jumala ole pelottava. Eikö usko poista juuri pelon? Jonkun mielestä Jumalan pelkääminen on väärin. Jumalaa ei saa pelätä eikä ketään pidä kehottaa pelkäämään Jumalaa.

Raamattu puhuu Jumalan pelkäämisestä. Monet Vanhan testamentin kohdat puhuvat siitä. Psalmissa sanotaan: ”Pelätkää Herraa, palvelkaa häntä, vaviskaa, kohottakaa hänelle riemuhuuto.” Ja Sananlaskuissa: ”Herran pelko on tiedon perusta.” Monet Uuden testamentin kohdat kehottavat pelkäämään Jumalaa. Pietari kirjoittaa: ”Osoittakaa kaikille arvonantoa, rakastakaa uskonveljiä, pelätkää Jumalaa, kunnioittakaa keisaria.” Raamatussa Jumalan omia kutsutaan niiksi, joka pelkäävät Jumalaa. Mistä Raamattu puhuu ja mihin se kehottaa, sen ei pitäisi olla outoa. Missään tapauksessa se ei voi olla väärin.

Miksi Jumalan pelkääminen tuntuu oudolta? Ehkä siksi että on Jumalasta tällainen kuva: Hän on lempeä, ymmärtää ja hyväksyy. Hän rakastaa, ei tuomitse. Hän on melkein tasavertainen meidän kanssamme.

Onko Jumala tällainen? Jos ei ole Jumalan sanaa, tähän kysymykseen ei voi vastata. Jos ei ole Jumalan ilmoitusta, emme tiedä, millainen Jumala on. Onneksi saa sanoa, että Jumala on puhunut ja puhuu. Jumala on ilmoittanut meille itsensä, tahtonsa ja tien hänen luokseen. Ilmoitus on Raamatussa.

Raamattu sanoo, että Jumala on rakkaus. Mutta Raamattu sanoo muutakin: Jumala on ehdoton pyhyys. Hän vihaa syntiä. Hän on valtava, ikuinen, ääretön. Ehkä nämä on unohdettu ja siksi Jumalan pelkääminen tuntuu oudolta.

Mitä Jumalan pelkääminen ei tarkoita? Sitä että pitäisi paeta Jumalaa. Moni kyllä pakenee, ei uskalla kohdata häntä ja selvittää asioita hänen kanssaan. Jumalan pelkääminen on Jumalan suuruuden tajuamista. Minä olen mitätön Jumalan rinnalla. Hän on minua mittaamattoman paljon suurempi. Minä en ole tasavertainen hänen kanssaan. Mitä mieltä minä olen, se on merkityksetöntä sen rinnalla, mitä mieltä Jumala on.

Jumalan pelkääminen on Jumalan pyhyyden tajuamista. Hän vihaa syntiä. Minä olen syntinen ihminen. Olen ansainnut tuomion Jumalalta. Jos oikeus tapahtuu, minut tuomitaan kadotukseen.

Jumalan pelkääminen on sen tajuamista, että olen täysin riippuvainen Jumalasta. Tulenko toimeen, se on kiinni Jumalasta. Terveyteni riippuu hänestä. Miten pitkään elämäni tässä maailmassa jatkuu, se riippuu, miten pitkään Jumala antaa sen jatkua. Mitä minulle tapahtuu tämän elämän jälkeen, se on kiinni Jumalasta. Jos hän pelastaa minut, pelastun. Jos hän tuomitsee kadotukseen, joudun sinne, minkä olen ansainnut. Siksi en voi vihastuttaa Jumalaa. Mikä vihastuttaa hänet? Se ettei välitä hänestä - ei siitä, mitä hän sanoo, eikä mitä hän on tehnyt pelastaakseen meidät. Jumalan pelkääminen on sitä, ettei elä välittämättä Jumalasta.

Jumalan pelkääminen on sen tajuamista, että tarvitsen syntieni sovituksen. Jumalalle riittävä syntien sovitus on se, mitä tapahtui Golgatalla. Jumala itse Pojassaan sovitti syntimme. Jumala lupaa, että hän on armollinen sille ja pelastaa sen, joka on kerran hänen edessään Jeesus turvanaan. Jeesus on sen turvana, joka on kastettu hänen omakseen ja uskoo häneen.

On sanottu, että sen, joka pelkää Jumalaa, ei tarvitse pelätä muuta. On pelottavia asioita: mitä tapahtuu tällä maailmalle, mitä minulle, mitä rakkailleni. Mitä minulle tapahtuu tämän elämän jälkeen? Joka pelkää Jumalaa, sen ei tarvitse pelätä muuta.

Evankeliumi on Jumalan voima

Viime viikonvaihteessa oli Evankeliumijuhla 2008 Kankaanpäässä. Kuultiin evankeliumin julistusta, tavattiin tuttuja ja vieraampia, oltiin hetki suuressa Jumalan lasten joukossa.

Juhlasta jäi oikein hyvä maku. Julistus oli hoitavaa ja ruokkivaa. Järjestelyt sujuivat hyvin. Tapahtumapaikat olivat lähellä toisiaan. Ilma suosi: aurinko ei paistanut uuvuttavasti, vettä satoi vain lauantaina iltapäivän loppupuolella. Tuntui, että juhlan puolesta oli rukoiltu paljon ja Jumala siunasi juhlan. Rukous jatkukoon - että siemen, jota kylvettiin, itäisi ja tuottaisi satoa.

Väkimäärien arvioiminen tällaisissa juhlissa on hyvin vaikeaa. On samanaikaisesti useita tilaisuuksia. Juhlapaikat ovat joka vuosi erilaisia. Väkeä tulee ja menee. Kankaanpäässä oli paljon väkeä. Ehkä osallistujia oli hieman vähemmän kuin vuosi sitten Ylistarossa. Valtakunnallisessa evankeliumijuhlassa, joka järjestetään Etelä-Pohjanmaalla, on aina enemmän väkeä kuin muualla järjestetyssä juhlassa. Voi olla, että väkimäärään hieman vaikuttivat ne riidat, joita Sleyn piirissä on käyty. Evankeliumijuhlan nuorten juhlassa sekä perjantaina että lauantaina oli osallistujia erityisen paljon. Lauantai-iltana suuri liikuntasali on niin täynnä, että vain takaseinän tuntumassa oli vapaita seisomapaikkoja. Siellä mekin Minnan kanssa olimme. Nuorten juhlaan osallistui paljon nuoria mutta myös nelikymppisiä äitejä ja isiä. Ehkä haluamme kuunnella sellaista musiikkia ja puhetta, jota nuorten juhlassa kuullaan. Ehkä osallistumiseen syy on se, että on mukava olla samassa juhlassa omien nuorten kanssa - vaikka emme vierekkäin istukaan.

Sleyn vuosikokous lauantaina oli hyvin rauhallinen. Se tuntui hyvältä - jo pitkään kesän vuosikokoukset ovat olleet repiviä ja kuluttavia. En tarkoita, että kokousten pitäisi olla tilaisuuksia, joissa kaikki ovat samaa mieltä. Toivottavasti tulevissa vuosikokouksissa käydään enemmän rakentavaa keskustelua Sleyn toiminnasta ja linjasta. Vuosikokous on toimivalle johdolle hyvä foorumi kertoa haasteista ja suunnitelmista. Vuosikokous valitsi Sleyn hallitukseen vahtimestari Seppo Laaksosen Vammalasta, suunnittelupäällikkö Jaakko Laitisen Kotkasta, ekonomi Anna-Liisa Markkulan Espoosta, lääkäri Jarno Naskalin Nurmosta, kasvatustieteiden maisteri Eeva Pitkärannan Helsingistä sekä toimitusjohtaja Hannu Sehmin Espoosta. Hallitukseen valittiin tällä kertaa kuusi jäsentä. Erovuoroisia oli neljä ja kaksi hallituksen jäsentä - Tom Säilä ja minä - on siirtynyt Sleyn työntekijöiksi. Tapa on, etteivät Sleyn työtekijät ole hallituksen jäseniä.

Evankeliumijuhlaa valmisteli, sitä toteutti ja järjestelyt purki suuri talkoolaisten joukko. Lämmin kiitos heille. Olitte rakentaneet hienon juhlan.

Valtakunnallinen evankeliumijuhla on tältä vuodelta takana. Monia muita juhlia on edessä. Esimerkiksi ensi sunnuntaina on jälleen jumalanpalvelus Karkun evankelisella opistolla. Jumalanpalvelus alkaa - kuten opistolla on tapana - klo 11. Inkerin kirkon pastori Kauko Laivuori saarnaa, itse toimin liturgina. Lämpimästi tervetuloa. Lapsille on pyhäkoulu ja jumalanpalveluksen jälkeen kirkkokahvit.

Avasin Sleyn vuosikokouksen Kankaanpäässä. Tässä puhe, jonka pidin kokouksen alussa.

Hyvät Evankeliumiyhdistyksen jäsenet, rakkaat sisaret ja veljet Jeesuksessa Kristuksessa.

Apostoli Pietari kirjoittaa: ”Älkää oudoksuko sitä tulta ja hehkua, jossa teitä koetellaan, ikään kuin teille tapahtuisi jotakin outoa.”

Evankeliumiyhdistyksellä ei ole ollut aivan helppo vuosi. Yhdistyksemme on ollut paljon julkisuudessa. On ollut ikäviä kirjoituksia – vaikka olisi ollut paljon toisenlaista kirjoitettavaa. Arvokkaasta työstä lähetyskentillä niiden hyväksi, joilla on kaikkein vähiten. Nuorisotyöstä Suomessa. Tai siitä, että Evankeliumiyhdistys juurruttaa monia Raamattuun ja luterilaiseen uskoon. Se on parasta, mitä rakkaan kirkkomme hyväksi voi tehdä. On lyöty ikäviä leimoja, vaikka olisi voitu antaa aivan toisenlaista tunnustusta. Joissakin seurakunnissa on keskusteltu määrärahojen leikkaamisesta lähetystyölle Evankeliumiyhdistyksen kautta. Muutamissa seurakunnissa on tehty päätös leikata varoja. Se on tuntunut pahalta. Kiistamme täällä Suomessa siirretään lähetyskentille. Kiistoistamme rangaistaan esimerkiksi kenialaista kehitysvammaista, sambialaista orpoa tai nuorta japanilaista kristittyä, jonka pitäisi saada kasvaa uskossa. Olemme kohdanneet ymmärtämättömyyttä: - En ymmärrä, miksi pidätte kiinni käsityksestä, joka teillä on kirkon virasta? Kirkko on päättänyt toisin. Nyt on toimittava toisin. Menetätte paljon käsityksenne takia. Ja kirkko menettää paljon. Evankeliumiyhdistyksellä olisi paljon annettavaa kirkollemme. Se ei saisi joutua sivuraiteelle.

Tämä tilanne on tuntunut meistä oudolta. Ehkä häpeälliseltä. Pietari kirjoitti: ”Älkää oudoksuko.” Raamattu opettaa: Jumalan lapsen elämä tässä maailmassa ei ole helppoa. Eikä useamman Jumalan lapsen – seurakunnan, kirkon tai herätysliikkeen. On vaikeuksia, vastavirtaa, ehkä ikävää julkisuutta, ikäviä leimoja, ymmärtämättömyyttä. ”Älkää oudoksuko.” Onko nyt juuri se Jumalan viesti meille?

Voimme olla vaikeuksissa omaa tyhmyyttämme. Siksi että toimimme taitamattomasti, töykeästi. Emme ota toisia huomioon. Olemme ylpeitä. Jeesus kutsui seuraajiaan kantamaan ristiä. Vaikeudet tyhmyyden, taitamattomuuden, ylpeyden takia eivät sitä ristinkantamista, johon Jeesus kutsui. Mutta se on, jos kristitty tai joukko kristittyjä joutuu vaikeuksiin sen takia, että uskoo ja toimii sen mukaan, minkä ymmärtää oikeaksi Raamatun äärellä. Se on ristinkantamista, jos kohtaa vaikeuksia sen takia, että haluaa kulkea samaa matkaa niiden kanssa, jotka kärsivät siksi, että pyrkivät toimimaan Raamatun mukaan – vaikka itse ajattelee joistakin asioista jossain määrin toisin. Ristinkantaminen ei ole häpeällistä. Raamatun mukaan vaikeudet Jumalan sanan takia ovat kunnia-asia ja syy iloon.

Evankeliumiyhdistyksen vapaaehtoinen lähetyskannatus kasvoi vuonna 2007 yli 500.000 euroa. Kasvuprosentti oli suurempi kuin millään muulla kirkkomme lähetysjärjestöllä. Toiminnassamme on ilahduttavasti nuoria, lapsia ja perheitä. On paljon nuorten, opiskelijoiden ja nuorten aikuisten toimintaa. Evankeliumiyhdistyksen tilaisuuksiin osallistuvien määrä ei ole vähentynyt, monin paikoin on nähtävissä hyvin päinvastaista kehitystä. Sain osallistua toukokuussa pitkästä aikaa yhdistyksen kotimaan työntekijöiden työntekijäpäiville. Iloitsin hengestä, joka oli päivillä. Takana oli raskas talvi, paljon puurtamista, työssä väsymistä. Työntekijäpäivillä vallitsi vahva yhteishenki, into tehdä Jumalan valtakunnan työtä, rohkeus mennä vaikeuksista huolimatta eteenpäin. Ehkä nämä liittyvät niihin vaikeuksiin, joita yhdistyksemme on kohdannut. Ehkä Jumala on erityisesti siunannut vaikeuksiin joutuneita.

Apostoli Paavali kirjoittaa: ”Pyrkikää siis rakentamaan rauhaa ja vahvistamaan toisiamme.”

Tämä on ollut raskasta jo pidemmän ajan: On otettu ja otetaan etäisyyttä toisiin kristittyihin, toisiin evankelisiin. Kuljetaan toisista kauempana. Yhteydet katkeavat. Menneen vuoden aikana perustettiin toinen yhdistys – Evankelinen Lähetysyhdistys. Ymmärrän, että on koettu sellaista, että tuntuu oikealta ratkaisulta perustaa uusi yhdistys. Kuitenkin sanon: Jatketaan yhdessä eteenpäin. Kuljetaan yhdessä samaa tietä. Valitaan yhteyttä. Luodaan yhteyksiä. Korjataan rikki menneitä. Siedetään toisiamme. Tuetaan toisiamme. Sanotaan toisillemme: Älä vain jää joukosta pois. Pysy mukana. Sinä kelpaat sellaisena kuin olet. Kelpaat Kristuksen tähden. Pyrkikää rakentamaan rauhaa ja vahvistamaan toisiamme.

Paavali kirjoittaa: ”Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima.”

Tarvitaan suunnittelua. Tarvitaan sen miettimistä, miten nyt on viisasta toimia. Tarvitaan järkevää taloudenhoitoa. Tarvitaan sitä, ettei ongelmia lakaista maton alle. Ne kohdataan, niistä keskustellaan ja etsitään ratkaisut, jotka voidaan löytää. Tarvitaan toisen kuuntelemista ja todellista kohtaamista. Vielä enemmän kuin näitä tarvitaan evankeliumia. Yksinkertaista evankeliumia. Olemme syntisiä, kadotuksen ansainneita. Jeesus on sovittanut meidän syntimme ja koko maailman synnit. Veri, joka sovittaa, on vuotanut. Synnit on anteeksiannettu. Saat olla Jumalan lapsi sellaisena kuin on. Olet matkalla taivaaseen. Olet jo kasteessa saanut kaiken, mitä tarvitset päästäksesi ikuiseen elämään. Jeesukseen uskomalla omistat sen kaiken.

Pidetään huoli siitä, että tämä evankeliumi on pääasiamme. Sitä julistetaan, siitä eletään ja sitä tarjotaan lähellä ja kaukana kaikille, joille voidaan.

Evankeliumi on Jumalan voima. Siinä on ihmeellinen voima. Se synnyttää ja vahvistaa uskoa Jeesukseen. Se hoitaa haavoja. Se luo yhteyttä ja kaataa aitoja. Se synnyttää halua pyytää ja antaa anteeksi. Pidetään huoli siitä, että evankeliumi on pääasiamme.

Lopuksi: Suuri kiitos. Uskon, että kaikki te olette menneen vuoden aikana tehneet Evankeliumiyhdistyksen työtä. Olette antaneet aikaa, voimia, varoja, kantaneet vastuuta, tulleet mukaan, järjestäneet tilaisuuksia, myyneet lehtiä. On koettu iloa onnistumisesta ja pettymyksiä. Jollakin on ollut paljon voimia ja mahdollisuuksia, toisella vähemmän. Suuri kiitos teille kaikille ystävät, sisaret ja veljet. Työ ei ole ollut turhaan. Jumala vaivannäkömme palkitkoon.