Evankeliumi on Jumalan voima

Viime viikonvaihteessa oli Evankeliumijuhla 2008 Kankaanpäässä. Kuultiin evankeliumin julistusta, tavattiin tuttuja ja vieraampia, oltiin hetki suuressa Jumalan lasten joukossa.

Juhlasta jäi oikein hyvä maku. Julistus oli hoitavaa ja ruokkivaa. Järjestelyt sujuivat hyvin. Tapahtumapaikat olivat lähellä toisiaan. Ilma suosi: aurinko ei paistanut uuvuttavasti, vettä satoi vain lauantaina iltapäivän loppupuolella. Tuntui, että juhlan puolesta oli rukoiltu paljon ja Jumala siunasi juhlan. Rukous jatkukoon - että siemen, jota kylvettiin, itäisi ja tuottaisi satoa.

Väkimäärien arvioiminen tällaisissa juhlissa on hyvin vaikeaa. On samanaikaisesti useita tilaisuuksia. Juhlapaikat ovat joka vuosi erilaisia. Väkeä tulee ja menee. Kankaanpäässä oli paljon väkeä. Ehkä osallistujia oli hieman vähemmän kuin vuosi sitten Ylistarossa. Valtakunnallisessa evankeliumijuhlassa, joka järjestetään Etelä-Pohjanmaalla, on aina enemmän väkeä kuin muualla järjestetyssä juhlassa. Voi olla, että väkimäärään hieman vaikuttivat ne riidat, joita Sleyn piirissä on käyty. Evankeliumijuhlan nuorten juhlassa sekä perjantaina että lauantaina oli osallistujia erityisen paljon. Lauantai-iltana suuri liikuntasali on niin täynnä, että vain takaseinän tuntumassa oli vapaita seisomapaikkoja. Siellä mekin Minnan kanssa olimme. Nuorten juhlaan osallistui paljon nuoria mutta myös nelikymppisiä äitejä ja isiä. Ehkä haluamme kuunnella sellaista musiikkia ja puhetta, jota nuorten juhlassa kuullaan. Ehkä osallistumiseen syy on se, että on mukava olla samassa juhlassa omien nuorten kanssa - vaikka emme vierekkäin istukaan.

Sleyn vuosikokous lauantaina oli hyvin rauhallinen. Se tuntui hyvältä - jo pitkään kesän vuosikokoukset ovat olleet repiviä ja kuluttavia. En tarkoita, että kokousten pitäisi olla tilaisuuksia, joissa kaikki ovat samaa mieltä. Toivottavasti tulevissa vuosikokouksissa käydään enemmän rakentavaa keskustelua Sleyn toiminnasta ja linjasta. Vuosikokous on toimivalle johdolle hyvä foorumi kertoa haasteista ja suunnitelmista. Vuosikokous valitsi Sleyn hallitukseen vahtimestari Seppo Laaksosen Vammalasta, suunnittelupäällikkö Jaakko Laitisen Kotkasta, ekonomi Anna-Liisa Markkulan Espoosta, lääkäri Jarno Naskalin Nurmosta, kasvatustieteiden maisteri Eeva Pitkärannan Helsingistä sekä toimitusjohtaja Hannu Sehmin Espoosta. Hallitukseen valittiin tällä kertaa kuusi jäsentä. Erovuoroisia oli neljä ja kaksi hallituksen jäsentä - Tom Säilä ja minä - on siirtynyt Sleyn työntekijöiksi. Tapa on, etteivät Sleyn työtekijät ole hallituksen jäseniä.

Evankeliumijuhlaa valmisteli, sitä toteutti ja järjestelyt purki suuri talkoolaisten joukko. Lämmin kiitos heille. Olitte rakentaneet hienon juhlan.

Valtakunnallinen evankeliumijuhla on tältä vuodelta takana. Monia muita juhlia on edessä. Esimerkiksi ensi sunnuntaina on jälleen jumalanpalvelus Karkun evankelisella opistolla. Jumalanpalvelus alkaa - kuten opistolla on tapana - klo 11. Inkerin kirkon pastori Kauko Laivuori saarnaa, itse toimin liturgina. Lämpimästi tervetuloa. Lapsille on pyhäkoulu ja jumalanpalveluksen jälkeen kirkkokahvit.

Avasin Sleyn vuosikokouksen Kankaanpäässä. Tässä puhe, jonka pidin kokouksen alussa.

Hyvät Evankeliumiyhdistyksen jäsenet, rakkaat sisaret ja veljet Jeesuksessa Kristuksessa.

Apostoli Pietari kirjoittaa: ”Älkää oudoksuko sitä tulta ja hehkua, jossa teitä koetellaan, ikään kuin teille tapahtuisi jotakin outoa.”

Evankeliumiyhdistyksellä ei ole ollut aivan helppo vuosi. Yhdistyksemme on ollut paljon julkisuudessa. On ollut ikäviä kirjoituksia – vaikka olisi ollut paljon toisenlaista kirjoitettavaa. Arvokkaasta työstä lähetyskentillä niiden hyväksi, joilla on kaikkein vähiten. Nuorisotyöstä Suomessa. Tai siitä, että Evankeliumiyhdistys juurruttaa monia Raamattuun ja luterilaiseen uskoon. Se on parasta, mitä rakkaan kirkkomme hyväksi voi tehdä. On lyöty ikäviä leimoja, vaikka olisi voitu antaa aivan toisenlaista tunnustusta. Joissakin seurakunnissa on keskusteltu määrärahojen leikkaamisesta lähetystyölle Evankeliumiyhdistyksen kautta. Muutamissa seurakunnissa on tehty päätös leikata varoja. Se on tuntunut pahalta. Kiistamme täällä Suomessa siirretään lähetyskentille. Kiistoistamme rangaistaan esimerkiksi kenialaista kehitysvammaista, sambialaista orpoa tai nuorta japanilaista kristittyä, jonka pitäisi saada kasvaa uskossa. Olemme kohdanneet ymmärtämättömyyttä: - En ymmärrä, miksi pidätte kiinni käsityksestä, joka teillä on kirkon virasta? Kirkko on päättänyt toisin. Nyt on toimittava toisin. Menetätte paljon käsityksenne takia. Ja kirkko menettää paljon. Evankeliumiyhdistyksellä olisi paljon annettavaa kirkollemme. Se ei saisi joutua sivuraiteelle.

Tämä tilanne on tuntunut meistä oudolta. Ehkä häpeälliseltä. Pietari kirjoitti: ”Älkää oudoksuko.” Raamattu opettaa: Jumalan lapsen elämä tässä maailmassa ei ole helppoa. Eikä useamman Jumalan lapsen – seurakunnan, kirkon tai herätysliikkeen. On vaikeuksia, vastavirtaa, ehkä ikävää julkisuutta, ikäviä leimoja, ymmärtämättömyyttä. ”Älkää oudoksuko.” Onko nyt juuri se Jumalan viesti meille?

Voimme olla vaikeuksissa omaa tyhmyyttämme. Siksi että toimimme taitamattomasti, töykeästi. Emme ota toisia huomioon. Olemme ylpeitä. Jeesus kutsui seuraajiaan kantamaan ristiä. Vaikeudet tyhmyyden, taitamattomuuden, ylpeyden takia eivät sitä ristinkantamista, johon Jeesus kutsui. Mutta se on, jos kristitty tai joukko kristittyjä joutuu vaikeuksiin sen takia, että uskoo ja toimii sen mukaan, minkä ymmärtää oikeaksi Raamatun äärellä. Se on ristinkantamista, jos kohtaa vaikeuksia sen takia, että haluaa kulkea samaa matkaa niiden kanssa, jotka kärsivät siksi, että pyrkivät toimimaan Raamatun mukaan – vaikka itse ajattelee joistakin asioista jossain määrin toisin. Ristinkantaminen ei ole häpeällistä. Raamatun mukaan vaikeudet Jumalan sanan takia ovat kunnia-asia ja syy iloon.

Evankeliumiyhdistyksen vapaaehtoinen lähetyskannatus kasvoi vuonna 2007 yli 500.000 euroa. Kasvuprosentti oli suurempi kuin millään muulla kirkkomme lähetysjärjestöllä. Toiminnassamme on ilahduttavasti nuoria, lapsia ja perheitä. On paljon nuorten, opiskelijoiden ja nuorten aikuisten toimintaa. Evankeliumiyhdistyksen tilaisuuksiin osallistuvien määrä ei ole vähentynyt, monin paikoin on nähtävissä hyvin päinvastaista kehitystä. Sain osallistua toukokuussa pitkästä aikaa yhdistyksen kotimaan työntekijöiden työntekijäpäiville. Iloitsin hengestä, joka oli päivillä. Takana oli raskas talvi, paljon puurtamista, työssä väsymistä. Työntekijäpäivillä vallitsi vahva yhteishenki, into tehdä Jumalan valtakunnan työtä, rohkeus mennä vaikeuksista huolimatta eteenpäin. Ehkä nämä liittyvät niihin vaikeuksiin, joita yhdistyksemme on kohdannut. Ehkä Jumala on erityisesti siunannut vaikeuksiin joutuneita.

Apostoli Paavali kirjoittaa: ”Pyrkikää siis rakentamaan rauhaa ja vahvistamaan toisiamme.”

Tämä on ollut raskasta jo pidemmän ajan: On otettu ja otetaan etäisyyttä toisiin kristittyihin, toisiin evankelisiin. Kuljetaan toisista kauempana. Yhteydet katkeavat. Menneen vuoden aikana perustettiin toinen yhdistys – Evankelinen Lähetysyhdistys. Ymmärrän, että on koettu sellaista, että tuntuu oikealta ratkaisulta perustaa uusi yhdistys. Kuitenkin sanon: Jatketaan yhdessä eteenpäin. Kuljetaan yhdessä samaa tietä. Valitaan yhteyttä. Luodaan yhteyksiä. Korjataan rikki menneitä. Siedetään toisiamme. Tuetaan toisiamme. Sanotaan toisillemme: Älä vain jää joukosta pois. Pysy mukana. Sinä kelpaat sellaisena kuin olet. Kelpaat Kristuksen tähden. Pyrkikää rakentamaan rauhaa ja vahvistamaan toisiamme.

Paavali kirjoittaa: ”Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima.”

Tarvitaan suunnittelua. Tarvitaan sen miettimistä, miten nyt on viisasta toimia. Tarvitaan järkevää taloudenhoitoa. Tarvitaan sitä, ettei ongelmia lakaista maton alle. Ne kohdataan, niistä keskustellaan ja etsitään ratkaisut, jotka voidaan löytää. Tarvitaan toisen kuuntelemista ja todellista kohtaamista. Vielä enemmän kuin näitä tarvitaan evankeliumia. Yksinkertaista evankeliumia. Olemme syntisiä, kadotuksen ansainneita. Jeesus on sovittanut meidän syntimme ja koko maailman synnit. Veri, joka sovittaa, on vuotanut. Synnit on anteeksiannettu. Saat olla Jumalan lapsi sellaisena kuin on. Olet matkalla taivaaseen. Olet jo kasteessa saanut kaiken, mitä tarvitset päästäksesi ikuiseen elämään. Jeesukseen uskomalla omistat sen kaiken.

Pidetään huoli siitä, että tämä evankeliumi on pääasiamme. Sitä julistetaan, siitä eletään ja sitä tarjotaan lähellä ja kaukana kaikille, joille voidaan.

Evankeliumi on Jumalan voima. Siinä on ihmeellinen voima. Se synnyttää ja vahvistaa uskoa Jeesukseen. Se hoitaa haavoja. Se luo yhteyttä ja kaataa aitoja. Se synnyttää halua pyytää ja antaa anteeksi. Pidetään huoli siitä, että evankeliumi on pääasiamme.

Lopuksi: Suuri kiitos. Uskon, että kaikki te olette menneen vuoden aikana tehneet Evankeliumiyhdistyksen työtä. Olette antaneet aikaa, voimia, varoja, kantaneet vastuuta, tulleet mukaan, järjestäneet tilaisuuksia, myyneet lehtiä. On koettu iloa onnistumisesta ja pettymyksiä. Jollakin on ollut paljon voimia ja mahdollisuuksia, toisella vähemmän. Suuri kiitos teille kaikille ystävät, sisaret ja veljet. Työ ei ole ollut turhaan. Jumala vaivannäkömme palkitkoon.