Isä juoksee vastaan

Eilen sain kastaa kaksi lasta ja vihkiä avioliittoon yhden parin. Tuntuu hyvältä, että edelleen pyydetään toimittamaan kirkollisia toimituksia, vaikka en enää olekaan paikallisseurakunnan pappi. Lauantai-iltana olimme Minnan kanssa Karkkugospel-tapahtumassa. Musiikkia ja sanaa Karkun evankelisen opiston rannassa. Aurinko oli paistanut koko päivän - kuten yleensä tässä tapahtumassa - ja väkeä oli ollut jopa enemmän kuin aiemmin. Joku arvioi, että osallistujia koko päivän aikana oli noin tuhat - lähinnä nuoria ja nuoria aikuisia.

Tänään aamulla saarnasin messussa Köyliön kirkossa. Sen jälkeen pääsin mukaan rippikoulun vierailupäivään. Nuorempi pojistamme on Karkussa evankelisella opistolla rippikoululeirillä. Ensi lauantaina - jos kaikki menee suunnitelmien mukaan - on konfirmaatio.

Vierailupäivä alkoi messulla. Messussa oli ollut paljon väkeä. Mukana oli noin 280 henkeä - opiston sali ja salin takana oleva luokka oli ollut väkeä täynnä.

Tänään jumalanpalveluksissa luettiin kertomus tuhlaajapojasta. Nuorempi veli lähti omille teilleen pois isänsä kodista. Sitten hän katui lähtöään ja palasi. Siis Jumalan luo saa palata - on ollut elämässä mitä tahansa.

Vanhempaa veljeä harmitti, että nuoremmalle kävi niin hyvin. Hän kadehti. Tuttua meillekin - harmi toisen menestyksestä ja kateus. Isä muistutti vanhempaa veljeä, miten paljon hänellä on. Hänen on kaikki, mikä on isän. Sillä, joka on Jumalan oma, on paljon. Hänellä on syntien anteeksiantamus ja ikuinen elämä. Jumala pitää hänestä hyvää huolta. Tämän muistaminen on paras lääke kateutta vastaan. Meillä on niin paljon, ettei ole syytä kadehtia.

Isä juoksi vastaan, sulki syliinsä, antoi uudet vaatteet, otti jälleen pojakseen ja iloitsi paluusta. Tällainen Jumala on. Antaa anteeksi, unohtaa menneet ja ottaa vastaan. Jumala itse omassa Pojassaan on sovittanut syntimme ja siksi hän antaa anteeksi. Antaa sillekin, joka on tuhlannut niin paljon.