Arvokas postaus

Eduskunta päätti eilen, että samaa sukupuolta olevat voivat Suomessa solmia avioliiton. Muutama minuutti eduskunnan äänestyksen jälkeen arkkipiispa Kari Mäkinen julkaisi facebookissa tekstin, jossa hän kertoi iloitsevansa täydestä sydämestään sateenkaariväen puolesta ja heidän kanssaan. Arkkipiispa otti voimakkaasti kantaa eduskunnan tekemän ratkaisun puolesta.

Eilen Suomen evankelisluterilaisesta kirkosta erosi eroakirkosta.fi-sivuston mukaan ja kautta 2.612 jäsentä. Ennuste on, että tämän päivän aikana erojia on noin 5.200. Yleensä tällaisina päivinä eroaa noin 300 kirkon jäsentä. Eroajia on siis kahden päivän aikana noin 7.200 enemmän kuin tavallisesti.

Suomessa työssäkäyvät ansaitsevat vuodessa keskimäärin noin 38.000 euroa. Nyt eronneissa on myös työttömiä ja eläkeläisiä, joiden tulot ovat selvästi pienemmät, mahdollisesti myös lapsia ja nuoria, joilla ei ole tuloja. Olisivatko keskimääräiset tulot nyt eronneilla ja eroavilla vuodessa noin 25.000 euroa? Keskimääräinen kirkollisveroprosentti on kirkkomme seurakunnissa noin 1,4.

Se arvio lienee oikea, että nyt erotaan kirkosta varsinkin Kari Mäkisen postauksen takia. Jos näin on, postaus maksaa kirkolle näiden kahden päivän aikana - mikäli yllä kerrotut luvut ovat oikein - noin 2,5 miljoonaa euroa. Tai ehkä 2 miljoonaa euroa - niissä, jotka eroavat nimenomaan nyt, on varmaan jonkin verran niitäkin, jotka eivät eroa arkkipiispan tekstin takia. Joka tapauksessa kallis postaus. Tietenkään kirkossa - ja varsinkaan kirkossa - ei kaikkea voi eikä saa laskea rahana.

Toivon, että ne, joille Kirkon usko on rakas ja tärkeä, eivät eroaisi kirkostamme. Ymmärrän kyllä niitä, jotka päättävät erota, enkä ajattele, että uskovan täytyy kuulua juuri Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon. Silti toivon, että Kristukseen uskovat eivät nyt eroaisi. Toivon myös, että jokaisella, jolle Kristuksen Kirkon usko on rakas ja tärkeä, on paikka, jossa elää ja kasvaa kristittynä. Tarvitsemme seurakunnan, jossa kuulemme Jumalan sanaa ja vietämme ehtoollista toisten uskovien kanssa.

Ihmisoikeuksia vastaan?

Tänään eduskunta äänestää, voiko kaksi naista tai miestä solmia avioliiton. Eilen tästä keskusteltiin eduskunnassa ja lehdet ja netti kertovat monien kansanedustajien kannattavan avioliittolain muuttamista siksi, että kyse on ihmisoikeuksista. Näin heidän kerrotaan sanoneen. Jos he ovat tätä mieltä, he - mikäli ovat johdonmukaisia - ovat myös sitä mieltä, että ne, jotka eivät kannata samaa sukupuolta olevien avioliittoa, ovat ihmisoikeuksia vastaan, tietämättään tai jopa tietoisesti taistelevat niitä vastaan.

Joku saattaa pelätä. Miten aletaan kohdella niitä, jotka vastustavat ihmisoikeuksia? Miten heitä tullaan kohtelemaan etenkin, jos ne, jotka päättävät ja joilla on valtaa, ajattelevat heistä - meistä - näin?

Voimme rukoilla. Rukoukset vaikuttavat. Jumalalle kaikki on mahdollista. Hän voi käyttää myös pahaa hyviin tarkoituksiinsa.

Ei hengellisiä kirjoja

Olin muutama päivä sitten kaupungissa Pohjanmaalla. Ennen tilaisuuden alkua poikkesin kirjakaupassa, joka oli uusi ja paikkakunnan kokoa ajatellen suuri. Siellä oli paljon erilaisia kirjoja - romaaneja, pokkareita, elämäkertoja, historiaa, eri harrastuksiin liittyviä kirjoja ja paljon muuta. Yritin etsiä hengellisten tai uskonnollisten kirjojen hyllyä. En löytänyt, enkä löytänyt yhtään hengellistä kirjaa. Psykologialla ja filosofialla oli oman hyllynsä mutta ei uskonnollisilla kirjoilla.

Puolisoni teki Tampereella saman havainnon: uudistettu kirjakauppa ja paljon erilaisia kirjoja mutta ei osastoa, jossa olisi hengellisiä kirjoja. Jos muistan oikein, Minna kertoi, että jonkin pöydän alla hyllyssä, joka on pieni huomaamaton varasto, oli muutama Raamattu ja virsikirja.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että kirjakauppiailla olisi kristinuskon tai uskontojen vastainen salaliitto, ja siksi hengellisiä kirjoja ei olisi myytävänä. Yleensä kauppiaat myyvät, mitä ostetaan. Ettei näissä kirjakaupoissa ole hengellisiä kirjoja, kertoo näiden kirjojen menekistä. Niillä ei ole ostajia. Se taas kertoo varmaan siitä, että uskonasioita ei pidetä tärkeinä, ne eivät kiinnosta, niihin ei syvennytä eikä niitä niin tunneta.

Tuntuu, että jotkut mielellään ajattelevat ja puhuvat, että elämme kristityssä maassa. Niin ei ole. Voi olla, että joskus aiemmin oli. Ei yksin se, mitä on tai ei ole myytävänä kirjakaupoissa, kerro tästä. Monet muutkin asiat kertovat.

Perjantaina eduskunta äänestää, voivatko samaa sukupuolta olevat solmia Suomessa avioliiton. Toivon, ettei eduskunta tältä osin muuta nykyistä avioliittolakia. Niin ehkä kuitenkin käy. Sekin kertoo, etteivät Raamatun käskyt, kiellot ja arvot ole maassamme siinä asemassa, missä ne ovat, jos maa on kristitty. Tästä kertoo myös se keskustelu, jota on käyty perjantain äänestyksestä. Monet pitävät Raamattuun vetoamista sopimattomana, kummallisena ja jäänteenä jostakin kaukaa.

Monet kristityt elävät maissa, jotka eivät kristittyjä maita. Sellaisessa yhteiskunnassa elivät myös ensimmäiset kristityt. Hienoa jos maan lainsäädäntö, tavat ja käytännöt ovat linjassa Raamatun kanssa. Mutta toisenlaisissakin oloissa kristityt ovat eläneet, voivat elää ja elävät.

Turvautuisitko häneen?

Tämä kirkkovuosi päättyy pian. Tuleva sunnuntai on kirkkovuoden viimeinen, tuomiosunnuntai, jota kutsutaan myös Kristuksen kuninkuuden sunnuntaiksi. Messuissa luetaan Raamatun kohtia, joissa puhutaan Jeesuksen paluusta ja tämän maailman päättymisestä.

Mitä jos tietäisit, että Jeesus tulee takaisin ensi maanantaina? Jos tietäisit, että muutama päivä ja sitten tapahtuu, minkä Raamattu kertoo kerran tapahtuvan: Jeesus palaa kunniassaan, hänen mukanaan on suuri joukko enkeleitä, kaikki kootaan hänen eteensä, kaikkien elämä arvioidaan ja tätä maailmaa ei enää ole.

Mitä tekisit, miten eläisit nämä päivät? Lähtisitkö lenkille ja pihatöihin kuten ennen? Tai työhön ja kouluun. Kenelle kertoisit, mitä kohta tapahtuu? Tulisiko yöllä uni? Rukoilisitko paljon? Varastaisitko toiselta? Puhuisitko perättömiä ja likaisitko toisen maineen? Antaisitko jollekin anteeksi? Uskoisitko häneen, joka palaa pian ja sanoo pelastavansa omansa? Turvautuisitko häneen?

Jeesus voi palata ensi maanantaina. Emme tiedä, eivät enkelit, ei hän itse, vain Isä Jumala tietää. Mutta tulee olla valmiina, odottaa ja varautua Jeesuksen paluuseen - valvoa - ja juuri siksi, ettemme tiedä, milloin hän saapuu. Se ei tarkoita, ettei lähde lenkille tai jättää koulun ja työn. Tai että valvoo öitä. Mutta valvominen tarkoittaa, että ottaa todesta, mitä Jumala sanoo. Ei voi antaa itselle tai muille lupaa elää ja tehdä toisin kuin mitä Raamattu opettaa. Valvominen tarkoittaa, että pyytää Jumalalta anteeksi – koska olemme tehneet ja teemme vastoin hänen tahtoaan. Pyytää anteeksi joka päivä ja voimaa elää paremmin Jumalan tahdon mukaan. Valvominen tarkoittaa, että on hänen turvissaan - hänen ristinsä turvissa - joka kerran palaa takaisin. Vain niin kadotuksen ansainnut pelastuu. Hänen turvissaan, hänen armonsa turvissa ja hänen rakkaudessaan on se, joka on kastettu hänen omakseen ja uskoo häneen.

Valvominen tarkoittaa tavallista elämää - työtä, vapaa-aikaa, harrastuksia, iloja, suruja, kipuja - ja siinä Jumalan sanan todesta ottamista, anteeksi pyytämistä ja häneen uskomista, joka on Pelastaja.

Maata näkyvissä!

Huomenna Turussa alkaa Maata näkyvissä -festarit. Tapahtuma on ihme ja suuren kiitoksen aihe. Mukana on kymmenkuntatuhatta nuorta. Pienestä alusta - ensimmäisen kerran tämä tapahtuma oli vuonna 1985 ja silloin osallistujia oli vähän yli 100 - on kasvanut Pohjoismaiden suurin kristillinen nuorten tapahtuma. Talkoolaisia on noin 1.300. Ilman heitä tapahtumaa ei olisi. Nyt siis festarit on 30. kerran. Ja tapahtumaan on satsattu niin kuin varsinkin juhlavuotena kuuluu tehdä.

Hienoa jos voit rukoilla festareiden puolesta. Jos on rukousta, on paljon muutakin. Ja pääsetkö paikalle - vaikka vain joksikin aikaa. Maata näkyvissä -tapahtuman ohjelma on osoiteessa www.maatanakyvissa.fi. Noilla sivuilla kerrotaan tapahtumasta myös paljon muuta.

Festareilla on sanoma hyvästä Vapahtajasta, joka rakastaa eikä aseta rakkaudelleen ehtoja. Hän on kuollut kaikkien puolesta ja sovittanut kaikkien synnit. Tie Jumalan luo on kaikille auki ja valmis.

Lämmin kiitos

Lämmin kiitos 288 äänestäjälle, joiden mielestä ilmeisesti olen sopiva henkilö Sastamalan seurakunnan kirkkovaltuustoon. Toivon, että olen luottamuksen arvoinen. Pyydän hyvän Herramme siunausta tehtävään, joka on tärkeä.

En tunne ketään, jota äänestää

Juttelin viime viikonloppuna kolmen - varmaan heitä pitää sanoa nuoriksi aikuisiksi - kanssa seurakuntavaaleista. Nämä kolme ovat mukana seurakunnan elämässä - muussakin ja melkein joka sunnuntai messussa. Heidän seurakuntansa ei ole kirkkomme paikallisseurakunta vaan kirkkomme herätysliike ja herätysliikejärjestö. Tai useampi. Näistä on tullut heidän seurakuntansa.

Kaikki kolme sanoivat, etteivät tunne ehdokkaita siinä paikallisseurakunnassa, johon kuuluvat. Eivät edes yhtä jota voisi äänestää. He olivat saaneet seurakunnasta kirjeen, jossa kerrottiin äänestyksestä ja jossa oli ehdokkaat. He olivat taineet käydä katsomassa netistäkin, keitä on ehdokkaina. Kaksi näistä kolmesta kertoi, etteivät ole äänestäneet ennakkoon ja ovat ensi viikonloppuna matkalla. Kolmas sanoi mahdollisesti äänestävänsä sunnuntaina, jos vain löytyisi ehdokas, jonka edes jotenkin tuntisi ja tietäisi sopivaksi kirkkovaltuustoon ja seurakuntaneuvostoon. Nämä kolme asuvat suuremmissa kaupungeissa.

Vaikea sanoa, missä on vika. Pitäisikö niiden, jotka ovat mukana kirkkomme herätysliikkeen tai järjestön elämässä, asettua paljon innokkaammin ehdolle seurakuntavaaleissa? Ja sitten olisi tuttuja niillä, joilla on tämä seurakunta. Mutta entä jos nämä luterilaiset kristityt kokevat, että paikallisseurakunnan luottamuselin on kaukana siitä, mikä heille on seurakunta, eikä siellä puhuta ja päätetä sen asioista? Pitäisikö heidän olla aktiivisesti mukana paikallisseurakunnan elämässä? Mutta jos he saavat sen, mitä seurakunta antaa ja mihin kristitty tarvitsee seurakuntaa, siitä, mikä on heidän seurakuntansa, eikä se ole kirkon paikallisseurakunta. Pitäisikö heidän jättää tämä seurakunta? Aikaa ja voimia ei ehkä ole olla mukana kahdessa seurakunnassa ja rakentaa niitä, ei ehkä intoakaan. Pitäisikö kirkkomme paikallisseurakunnan koota eri ryhmiä, joissa on luterilaisia kristittyjä, siten, että nämä ryhmät kokisivat olevansa osa paikallisseurakuntaa? Ja sitten he pitäisivät tärkeänä olla mukana vaikuttamassa siellä, missä päätetään myös heidän asioistaan. Miten tämä kokoaminen tapahtuisi? Vai onko nykyinen tilanne hyvä? Ja osa luterilaista uskoa tunnustavista seurakuntien jäsenistä ei tunne seurakuntavaalien ehdokkaista ketään, jota äänestää.

Pienemmillä paikkakunnilla tilanne on yleensä toisenlainen. Ainakin vielä. Sanotaan, että mikä on totta nyt Helsingissä, on totta 15 tai 20 vuoden kuluttua pienemmillä paikkakunnilla Suomessa. Jos emme halua tätä, mitä pitäisi tehdä, että asiat menisivät toiseen suuntaan? Varmasti voidaan tehdä jotakin, jos halutaan.

Sastamalan seurakunnan kirkkovaltuustoehdokkaat löytyvät osoitteesta www.sastamalanseurakunta.fi. Ehkä sieltä löytyy joku tuttu, jota voi äänestää. Täällä valitaan vain kirkkovaltuusto, joka sitten valitsee kirkkoneuvoston. Varsinainen äänetyspäivä on ensi sunnuntai 9.11. Äänestää voi Vammalan seurakuntatalossa (Asemakatu 6) klo 11-20.