Puhuin eilen saarnassa turvapaikanhakijoista ja pakolaisista. Tässä saarna.
***
Olin Kemijärvellä muutama viikko sitten. Pienen kaupungin keskusta oli erilainen kuin kesällä. Oli paljon tummaihoisia, tummatukkaisia nuoria miehiä. Kemijärvi on päättänyt ottaa 300 turvapaikanhakijaa. Muutama viikko sitten heitä oli tullut noin 200. Heistä suuri osa oli arkena päivällä kaupoissa ja kaduilla. Oli erilaista kuin vielä kesällä.
Kysyn saarnassa, mitä kohdata näitä vasta maahamme tulleita. Pitäisikö minun tehdä jotakin? Miten viedä viesti Jeesukselta heille? Tämän sunnuntain aihe on Jeesuksen lähettiläät. Lähettiläs tarkoittaa juuri viestin viejää.
Ensiksi hyvä sanoa: Asiassa on kaksi tasoa. Toinen on, mitä maan, valtion, yhteiskunnan tulee tehdä. Minkä verran voidaan ottaa pakolaisia, jotta he saavat riittävän hyvän kohtelun? Ketkä joudutaan palauttamaan, koska he eivät täytä kriteerejä, jotka edellytetään turvapaikan saajalta? Mitä voidaan tehdä, ettei tarvitsisi lähteä omasta maasta? Näistä päättävät yhteiskuntamme päättäjät ja ne, jotka soveltavat tehtyjä päätöksiä. Heidän tehtävänsä ei ole helppo. Rukoilemme heille viisautta, rakkautta, taitoa.
Sitten on tämä taso: Mitä minä teen? Miten kohtaan tänne tulleen? Autanko, jos hän tarvitsee apua ja voin auttaa. Kerronko hänelle uskostani? Saarnassa puhun tästä tasosta.
***
Raamattu opettaa, että kaikki ihmiset ovat Jumalan luomia ja siksi ainutlaatuisia ja arvokkaita. Raamattu opettaa, että Jeesus kuoli kaikkien puolesta, kaikille on hankittu ikuinen elämä Jumalan luona ja kaikki ovat Jumalalle rakkaita. Raamattu opettaa, että kaikki ovat synnin tahrimia, syntisiä ihmisiä ja kaikki ovat ansainneet kadotuksen.
Arvokkaita, Jumalalle rakkaita, synnin tahrimia - näin pitäisi ajatella kaikista ihmisistä. Siitä, joka on tullut vasta Suomeen, kaikista muista ja itsestä. Jos näin ajattelemme, emme voi asettua toisen yläpuolelle – sinne emme kuulu – emmekä toisen alapuolelle, koska sinnekään emme kuulu.
***
Pieni kaupunki näytti toisenlaiselta, luvut tuntuvat suurilta – tämän vuoden aikana maa-hamme tulee ehkä 40.000 turvapaikanhakijaa – pääosa heistä on muslimeita. Miten tässä käy? Mitä seuraa? Miten käy kristinuskon täällä? Varmaan näitä mietimme. Eikä ihme jos tuntee pelkoakin.
Enemmän kuin pelätä pitäisi ajatella: Herramme on kaikkivaltias. Emme ole sattumalta tässä tilanteessa. Jumala on sallinut, ehkä hän on lähettänyt nämä ihmiset tänne luoksemme. Ei Raamatun Jumala kaadu siihen, että maahan tulee niitä, jotka eivät tunne häntä.
En tarkoita, ettei saa pelätä – nämä eivät saisi mietityttää ja pelottaakin. Mutta pelon ei tarvitse olla se päällimmäinen tunne, eikä päällimmäistä seuraavakaan.
***
Miten kohdata tänne ehkä kaukaa saapunut? Ystävällisesti. Ystävyyttä osoittaen. Meidän suomalaisten ei ehkä ole helppo tai luontevaa hymyillä, mutta sitäkin voi opetella. Miten kohdata? Kunnioittaen. Emme tiedä heidän tapojaan, emme ehkä tiedä, mikä heidän mielestään on kunnioituksen osoittamista, mutta ei varmaan tarvitsekaan. Toinen kyllä vaistoaa, jos kunnioittaa, vaikka ei niin tuntisi toisen tapoja. Raamatussa on monta kertaa tämä neuvo tai käsky: Kunnioittakaa kaikkia, osoittakaa arvonantoa, näyttäkää, että arvostatte.
Muistan, miten meidät usein kohdattiin Afganistanissa: Tulimme kylään, nousimme autoistamme selvittääksemme, miten reitti tästä nyt kulkee. Luoksemme tuli kylän miehiä, joilta kysyimme tietä. Joku heistä hymyili ja sanoi: - Kerron kyllä reitin mutta tulkaa ensiksi luokseni, haluan tarjota lasillisen teetä.
Eihän täällä yleensä toimita näin. Vai kutsutko kotiisi kahville sen, joka pysäyttää autonsa, avaa ikkunan ja kysyy, miten tästä pääsee Tampereelle? Monet näistä, jotka nyt tulevat maahamme, tulevat maista, joissa toimitaan näin. Tällainen vieraanvaraisuus kuuluu siellä tavallisiin tapoihin. Varmaan he ihmettelevät, jos tai ehkä kun täällä heitä ei pyydetä koteihin. Ehkä he ajattelevat: varmaan suomalaiset vihaavat meitä, syvästi, kun eivät koskaan kutsu luokseen.
Ehkä tutustut tänne saapuneeseen. Voi olla se vaikeus, ettei ole yhteistä kieltä. Tai ehkä molemmat osaatte hieman englantia. Monet näistä, jotka nyt ovat tulleet, opiskelevat suomea ja osaavat muutaman sanan ja pian vähän enemmänkin. Voisitko kutsua käymään kodissasi? Tee ja pulla tai leipä ja juustosiivu riittävät hyvin. Ja vierailu voi merkitä paljon.
Tai voitko kutsua muuallekin kuin kotiin? On jokin harrastus, ehkä sinne. Vastaanottokeskukset eivät ole vankiloita, joista ei saa poistua. Tai voitko kutsua seurakunnan tilaisuuteen? Tunti tai kaksi on tietysti pitkä aika istua, jos ei ymmärrä kieltä. Mutta ehkä voit kutsua tilaisuuteen, jossa ei vain istuta ja kuunnella. Tai ehkä joku voi kääntää osan puheista englanniksi.
***
Kun olimme lähdössä Afganistaniin, Suomen ulkoministeriön virkamies kertoi tuosta maasta: siellä ei ole tavatonta, että muslimi kysyy, mitä ajattelet Jumalasta, uskotko häneen. Kouluttajamme sanoi, ettei ole viisasta sanoa, ettei usko Jumalaan. Moni muslimi ajattelee, että ateisti on ihminen, joka ei ajattele eikä ymmärrä kaikkein tärkeimpiä asioita. Virkamies ei kehottanut ketään valehtelemaan mutta toisaalta rohkaisi: Jos olet kristitty ja uskot Jumalaan, kerro se muslimille.
Koin Afganistanissa usein, että sitä arvostettiin, että sanoi: Olen kristitty, otan todesta pyhän kirjamme, haluan uskoa ja elää Raamatun mukaan. Käsittääkseni yleensä muslimi arvostaa tätä. Ole siis peittelemättä kristitty. Kerro, että olet. Sano, että haluat uskoa ja elää Raamatun mukaan. Miten kohdata tänne saapunut muslimi? Omasta uskosta kiinni pitäen.
Millaisia kristityt ovat, miten he elävät ja mitä uskovat - näitä harva muslimi lukee Raamatusta. Se katsotaan siitä, miten ihmiset täällä uskovat ja elävät – koska sanotaan, että melkein kaikki suomalaiset ovat kristittyjä. Voi olla, ettei kristinusko tunnu houkuttelevalta, koska se, miten monet elävät, ei tunnu houkuttelevalta, se tuntuu Jumalan tahdon vastaiselta, ja voi olla. Miten osaisimme sanoa tänne tulleille, ettei se, miten täällä eletään ja uskotaan, ole aina kristinuskon mukaista?
***
Kristinuskossa ja islamissa on samanlaista. Muslimi uskoo yhteen jumalaan – niin uskomme mekin. Uskomme, että tämä on Jumalan luoma maailma, ja niin uskoo muslimi. Islamin mukaan tämän elämän jälkeen on taivas tai kadotus ja tämä maailma päättyy kerran. Muslimi uskoo Jeesuksen paluuseen. Niin mekin. Monissa asioissa – kun kysymme, mikä on oikein, mikä on väärin, mikä on Jumalan tahto – voimme olla samaa mieltä muslimin kanssa.
Sitten on erilaista. On erilaista siinä, mikä on kaikkein tärkeintä. Uskomme ydin on, että ihminen pelastuu armosta. Pelastusta ei tarvitse ansaita, koska se on lahja. Jumala rakastaa syntistä ihmistä. Hän pelastaa kadotuksen ansainneen – hän, ei ihminen. Hän pelastaa sen takia, että hän kuoli ja sovitti itse ihmisten synnit. Islamin mukaan pelastus täytyy ansaita, täytyy olla riittävän hyvä, onnistua, eikä sittenkään voi olla varma, että käy hyvin.
Jos voit kertoa luoksemme saapuneelle pakolaiselle uskostasi, kerro juuri tästä: Jumala rakastaa syntistä. Jumala pelastaa, pelastusta ei tarvitse ansaita. Se voi olla hänelle, mitä hän ei ole koskaan kuullut. Ja mitä hän kaipaa. Ja se on evankeliumia, jossa Jumala toimii, jolla hän koskettaa, luo uskoa ja vahvistaa sitä.
***
Odotamme usein tuloksia nopeasti, odotamme Jumalan toimivan nopeasti. Usein hän ei toimi nopeasti. Varsinkin että muslimista tulee kristitty, tapahtuu yleensä hitaasti. Ehkä se vaatii ensiksi ystävystymistä, syvääkin luottamusta, ja sitten, luottamuksen synnyttyä, sitä, että kuulee Jumalasta, joka rakastaa syntistä ihmistä. Ei ole helppoa kääntyä muslimista kristityksi. Usein se tarkoittaa mullistavaa, raskasta muutosta – yhteydet katkeavat, läheiset hylkäävät, joskus pahempaakin. Näin siksi, että moni muslimi ajattelee, että pahinta, mitä ihminen voi tehdä, on jättää islam.
Ei ole helppoa, se tapahtuu yleensä hitaasti, mutta Jumala voi tehdä tämäkin ihmeen.
***
Tämän voimme ainakin tehdä: rukoilla. Rukoilla toisten puolesta – niidenkin jotka saapuvat maahamme. Ehkä emme voi puhua toiselle Jeesuksesta mutta voimme puhua Jeesukselle hänestä. Ja se vaikuttaa. Vaikuttaa hyvää minuun, joka rukoilen, ja vaikuttaa heihin, joiden puolesta rukoilen.
Ystäväni kertoi, että hänen lapsuuden kodissaan opetettiin tämä läksy: Pidä kiinni siitä, että Jumalan luo on yksi tie, ja Jeesus on tämä tie. Toisaalta kunnioita jokaista äläkä pilkkaa kenenkään uskoa. Hyvä, aivan erinomainen läksy meillekin. Jumalan luo on yksi tie ja Jeesus on tämä tie. Kunnioita jokaista, älä pilkkaa kenenkään uskoa. Jeesus sanoo: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” Jeesus on tie Isän Jumalan luo. Hän on ainoa tie. Hän on tie Jumalan luo jokaiselle, kaikki ovat tervetulleita tälle tielle.
***
Sanoin, että ehkä Jumala on lähettänyt nämä ihmiset tänne luoksemme. Ehkä syy on tämä: Me olemme olleet aika laiskoja lähtemään täältä lähetystyöhön. Nyt ne, jotka eivät ole kuulleet evankeliumia, tuodaan meidän luoksemme. Ehkä Jumala tuo, koska me emme ole ollut kovin halukkaita lähtemään tai lähettämään. Miten käytämme tämän mahdollisuuden? Miten hoidamme tehtävän, jonka ehkä nyt olemme saaneet Jumalalta?
