"Miksi ette anna kuolla aatteen vuoksi?"

Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -kirjan yksi hahmoista on räätäli Aadolf Halme. Hän on Pentinkulman työväenyhdistyksen perustaja ja puheenjohtaja. Hän uskoi sosialismin muuttavan yhteiskunnan paremmaksi ilman aseita ja väkivaltaa. Kun ryhdyttiin perustamaan punakaarteja ja tekemään vallankumousta asein, hän jättäytyi pois hankkeista. Myöhemmin hän kuitenkin tuli mukaan hoitamaan ei-sotilaallisia, siviililuontoisia asioita. Kun sitten valkoiset valloittivat Pentinkulman, Halmekin vangittiin. Häntä syytettiin kylässä tapahtuneesta paronin murhasta, ryöstöistä ja kapinasta hallitusta vastaan. Näiden perusteella hänet tuomittiin kuolemaan. Hän piti tuomareilleen vaikuttavan puheen. Siinä hän mm. sanoo: - Hyvät herrat. Miksi te ette anna minun kuolla aatteeni vuoksi? Miksi teidän on häpäistävä minua murhaajan nimellä, minkä syytöksen järjettömyyden te itsekin hyvin ymmärrätte.

Tämä Täällä Pohjantähden alla -kirjan yksintyiskohta on tullut mieleeni, kun on lukenut kirjoittelua viime päivien lehdissä. Tämän päivän Aamulehdessä (www.aamulehti.fi) kerrottiin, että yhden henkilön äärimmäinen suhtautuminen naispappeuden kaltaiseen keskeiseen kysymykseen voi halvaannuttaa koko työyhteisön. Edelleen todettiin, että Vammalan seurakunnassa eletään vaikeita aikoja, kun kappalainen Jari Rankisen vakaumus virkakysymyksessä on johtamassa avoimeen konfliktiin. Jutussa haastateltiin Kirkon tutkimuskeskuksen vs. tutkija Harri Palmua. Hän totesi mm., että elleivät kaikki papit noudata kirkon pelisääntöjä, tilanne voi olla äärimmäisen traumatisoiva kokemus itsensä heikommaksi tuntevalle työntekijälle.

Sunnuntain Satakunnan Kansassa kerrottiin yhden pastorin lähteneen seurakunnastamme vakaumukseni takia. Vs. kirkkoherra Hannu Kilpeläinen kertoi tämän pastorin kokeneen työpaikallaan jopa nöyryytystä. Tämä toistettiin eilen jaetussa Tyrvään Sanomissa. Hannu Kilpeläinen ei halunnut kommentoida Satakunnan Kansassa esittämäänsä väitettä mutta kertoi saaneensa tiedon - siis nöyryyttämisestä - luotettavalta taholta. Tyrvään Sanomien jutussa lainattiin kahden naispastorin tulohaastatteluja, joissa he kertoivat tulleensa hyvin toiveikkaina Vammalaan. Tyrvään Sanomat kertoivat kummankin lähteneen Vammalasta lyhyen työskentelyn jälkeen. Jutun tarkoitus lienee vahvistaa käsitystä, jota nyt on luotu: Vammalan seurakunnan työyhteisö on hyvin ongelmallinen, nuoret innokkaat työtekijätkään eivät pysty työskentelemään siinä ja ongelma työyhteisössä olen minä käsityksineni. Monilla lienee se käsitys, että olen kiusaaja työpaikalla. Terrorisoin toisia työntekijöitä ja työilmapiiriä. Luultavasti tämän käsityksen syntymiseen on pyrittykin. Ehkä sen ajatellaan helpottavan ratkaisujen tekemistä, siis sitä että minut irtisanotaan.

Tekee mieli muokata vain hieman räätäli Halmeen puhetta: - Miksi ette tuomitse minua siitä, että minulla on se käsitys Raamatusta kuin on? Pidän sitä Jumalan sanana, myös niitä Raamatun ohjeita, jotka puhunut seurakunnan paimenen virasta. Tai miksi että tuomitse minua siitä, että torjun naispappeuden - vaikka se ei olekaan asian ydin, suhtautuminen Raamattuun on? Miksi teidän on häpäistävä minua työpaikkakiusaajan nimellä, minkä syytöksen perättömyydestä te voitte itsekin halutessanne ottaa selvää.

Ehkä tämä tuntuu liian dramaattiselta. Toki se sitä onkin. Eihän nyt puhuta kuolemantuomiosta. Vain yhden pastorin virkasta, urasta, ehkä elämäntyöstä. Sen tämä prosessi on opettanut, että ennen kuin ryhdytään koviin toimiin, ihmiseltä pyritään viemään maine.

Eilen työyhteisömme työkokouksessa keskustelimme virkakysymykseen liittyneestä julkisesta keskustelusta. Käytiin avoin ja pitkä keskustelu. Kukaan työtovereistani ei moittinut minua työilmapiirin pilaamisesta, kiusaamisesta tai epäasiallisesta käyttäytymisestä, nöyryyttämisestä puhumattakaan. Sen sijaan kuulin monia puheenvuoroja, jotka rohkaisivat kovin. Puheenvuorojen käyttäjät olivat kokeneet minut hyväksi työtoveriksi.