Jumalan sana ruokkii ja kokoaa
Perheemme tuli sunnuntai-iltana Kemijärvelle. Tai melkein koko perheemme: pojistamme vanhin on Sleyn leirillä Enontekiön Hetassa. Viikko 8 on Vammalassa hiihtolomaviikko. Suomi on pitkä maa: aamulla Vammalassa lämpötila oli plussan puolella, illalla Kemijärvellä pakkasta oli melkein 30 astetta. Mukava olla hetki lomalla ja kauempana arjesta. Mukava on ollut nähdä tuttuja paikkakunnalla, josta on kotoisin. Hyvä on ollut kuulla monilta rohkaisevia sanoja siihen taisteluun, johon on joutunut. Moni on kertonut muistaneensa rukouksissa.
Eilen tuttava soitti ja kertoi terveisiä Porista. Luther-säätiön toimesta on pidetty jo jonkin aikaa messuja kaupungissa. Viime joulukuuhun asti messut pidettiin Porin Teljän seurakunnan tiloissaVäinölän kirkossa. Kirkko sijaitsee hieman kauempana keskustasta. Sitten seurakunnan hallinto - varmaankin seurakuntaneuvosto - kielsi messujen toimittamisen seurakunnan tiloissa. Täytyi etsiä uusi paikka ja se löytyi Porin keskustasta adventtikirkon tiloista. Väinölän kirkossa messu pidettiin kerran kuukaudessa ja osallistujia oli 50-60. Nyt messu on joka toinen viikko ja viime sunnuntaina messussa seurakuntaa oli noin 160. Raamatussa kerrotaan, miten Jumala käytti vastuksia tai vastustusta toteuttaakseen suunnitelmiaan. Näen jotakin samaa siinä, mitä Porissa on tapahtunut ja tapahtuu.
Näyttää siltä, että kehitys kirkossa kulkee tähän suuntaan. Syntyy jumalanpalvelusyhteisöjä. Monet luterilaisten seurakuntien jäsenet löytävät näistä paikan, jossa kuulla Jumalan sanaa, nauttia Herran ehtoollinen ja kasvaa uskossa. Monet tällaisiin messuihin osallistuneet sanovat, että he mielellään kutsuvat messuun myös niitä, jotka eivät usein ole jumalanpalveluksessa. Kovat otteet, joihin päättäjät kirkossa näyttävät turvautuvan, vauhdittavat tätä kehitystä. Toivoisi, ettei olisi tarvetta uusiin jumalanpalvelusyhteisöihin. Näyttää kuitenkin, että monilla paikkakunnilla tarve on - tai se synnytetään niillä ratkaisuilla, joita päättäjät kirkossa tekevät.
Iloitsin siitä, mitä kuulin viime sunnuntain messun saarnasta. Se ei ollut millään tavallaan kirkkopolitiikkaa tai keskittynyt joidenkin toisten moittimiseen. Adventtikirkossa luterilaisessa messussa oli kuultu Jumalan sanaan perustuvaa synnin ja armon julistusta. Kirkkopolitiikka ei ruoki eikä kokoa. Yhtä huonosti sen tekee toisten moittiminen tai Jumalan sanasta irtautuneet ajatelmat, vaikka ne olisivat miten hienolta kuullostavia. Jumalan sanan saarna ruokkii, hoitaa ja kokoaa.
Eilen tuttava soitti ja kertoi terveisiä Porista. Luther-säätiön toimesta on pidetty jo jonkin aikaa messuja kaupungissa. Viime joulukuuhun asti messut pidettiin Porin Teljän seurakunnan tiloissaVäinölän kirkossa. Kirkko sijaitsee hieman kauempana keskustasta. Sitten seurakunnan hallinto - varmaankin seurakuntaneuvosto - kielsi messujen toimittamisen seurakunnan tiloissa. Täytyi etsiä uusi paikka ja se löytyi Porin keskustasta adventtikirkon tiloista. Väinölän kirkossa messu pidettiin kerran kuukaudessa ja osallistujia oli 50-60. Nyt messu on joka toinen viikko ja viime sunnuntaina messussa seurakuntaa oli noin 160. Raamatussa kerrotaan, miten Jumala käytti vastuksia tai vastustusta toteuttaakseen suunnitelmiaan. Näen jotakin samaa siinä, mitä Porissa on tapahtunut ja tapahtuu.
Näyttää siltä, että kehitys kirkossa kulkee tähän suuntaan. Syntyy jumalanpalvelusyhteisöjä. Monet luterilaisten seurakuntien jäsenet löytävät näistä paikan, jossa kuulla Jumalan sanaa, nauttia Herran ehtoollinen ja kasvaa uskossa. Monet tällaisiin messuihin osallistuneet sanovat, että he mielellään kutsuvat messuun myös niitä, jotka eivät usein ole jumalanpalveluksessa. Kovat otteet, joihin päättäjät kirkossa näyttävät turvautuvan, vauhdittavat tätä kehitystä. Toivoisi, ettei olisi tarvetta uusiin jumalanpalvelusyhteisöihin. Näyttää kuitenkin, että monilla paikkakunnilla tarve on - tai se synnytetään niillä ratkaisuilla, joita päättäjät kirkossa tekevät.
Iloitsin siitä, mitä kuulin viime sunnuntain messun saarnasta. Se ei ollut millään tavallaan kirkkopolitiikkaa tai keskittynyt joidenkin toisten moittimiseen. Adventtikirkossa luterilaisessa messussa oli kuultu Jumalan sanaan perustuvaa synnin ja armon julistusta. Kirkkopolitiikka ei ruoki eikä kokoa. Yhtä huonosti sen tekee toisten moittiminen tai Jumalan sanasta irtautuneet ajatelmat, vaikka ne olisivat miten hienolta kuullostavia. Jumalan sanan saarna ruokkii, hoitaa ja kokoaa.
posted by Jari Rankinen | 3:54 ip.
1 Comments:
Omassa kotiseurakunnassani Helsingin Pitäjänmäessä minulla on mahdollisuus osallistua naispappeuden torjumisesta huolimatta perinteisen virkakäsityksen mukaisesti toimitettuun messuun aika usein. Lääninrovasti-kirkkoherramme on jo pitkään järjestänyt asian sillä tavalla - todennäköisesti joidenkin viisaiden srk-neuvoston jäsenten myötävaikutuksella - että messun (liturgian) toimittaa sama pappi, joka myös saarnaa. Avustava henkilö lukee tekstit ja rukouksia alttarin vieressä olevasta puhujan paikasta eikä toimi siis papin tehtävissä, vaikka (nais)pappi olisikin.
Mielestäni rovasti on viisas mies, vaikka tiedänkin hänen kannattavan naispappeutta. Tällä tavalla hän mahdollistaa messuun osallistumiseni aina silloin kun päävastussa on miespappi. Tosin jyrkimmän linjan vastustajat eivät ehkä hyväksy tätäkään ratkaisua. Mielestäni kirkkoherra Pitkänen on kuitenkin tässä tehnyt sellaisen myönnytyksen, jonka toivoisin leviävän ja jyrkimpienkin vastustajien ottavan vastaan.
Lähetä kommentti
<< Home