Viime perjantaina

Viime perjantaina jaetussa Tyrvään Sanomissa Osmo Ojansivu vastasi herätysliikeväen kirjoitukseen (nettipäiväkirjani 24.1.). Hän kirjoitti, että hänkin voisi yhtyä herätysliikeväen vetoomukseen mutta se, mitä tapahtuu minulle ja myöhemmin mahdollisesti Markus Malmivaaralle, ei ole Vammalan seurakunnan ja sen päättäjien ratkaistavissa. Mitä meille tapahtuu, riippuu hänen mukaansa vain ja ainoastaan siitä, mitä minä ja Markus päätämme. Toisaalta hän kirjoittaa piispan ja tuomiokapitulin roolista. Piispa pyrkii keskusteluin ohjaamaan meitä. Viimeisenä keinona hän voi ottaa käyttöön kurinpitotoimet. Jos me emme ymmärrä tehdä johtopäätöstä - siis että jätämme virkamme - tuomiokapituli tekee johtopäätöksen. Osmo kirjoittaa, että kirkon johdon ohjeet ovat selvät: myös niiden pastoreiden, jotka torjuvat naispappeuden, on toimitettava messu yhdessä naispapin kanssa. Hän kertoo laatineensa jumalanpalvelusvuorot näiden ohjeiden mukaan ja aikoo jatkossakin laatia.

Osmon kirjoituksessa on ainakin kaksi ongelmaa. Jos hän on tosissaan sitä mieltä, että hän voi yhtyä herätysliikeväen vetoomukseen, hän tarkoittaa, että hän pitää vääränä minun ja Markuksen erottamista seurakunnan virasta. Eikö pitäisi toimia sen mukaan, mitä pitää oikeana? Onko oikein siirtää vastuu muille ja tehdä, mitä käsketään tehdä, vaikka pitäisi sitä vääränä? Eikö juuri papin pitäisi kysyä, mikä on oikein, ja pyrkiä vaikuttamaan, että tapahtuu, mikä on oikein? Vaikeissa tilanteissa houkutteleva ratkaisu on siirtää vastuu muille. Kirkkoherran tai seurakunnan päättäjien vallassa ei ole papin erottaminen virasta. Kirkkoherra voi kuitenkin tehdä yhtä ja toista, ettei jouduttaisi siihen tilanteeseen, että pastorin erottaminen virasta on tuomiokapitulin esityslistalla. Seurakunnan päättäjätkin voi tehdä jotakin, ettei tähän tilanteeseen tultaisi.

Kirjoituksesta saa käsityksen, että kirkon johdon ohjeet ovat selvät eikä vaihtoehtoja ole. Arkkipiispa Jukka Paarma näyttää olevan toista mieltä (nettipäiväkirjani 9.1., 12.1. ja 24.1.). Hänen lausuntojensa mukaan on mahdollista sovitella ja tehdä järjestelyjä, jotka mahdollistavat naispappeuden torjuvien pastoreiden toimimisen seurakunnan viroissa. Hän sanoo, että tämä tie on kapea. Mutta kapeaakin tietä on mahdollista kulkea. Kuljetaanko, se riippuu seurakunnan papistosta. Seurakunnan papistossa kirkkoherralla on erityinen rooli, myös tässä asiassa.

Viime perjantai-iltana aloitin rippikoulun uuden ryhmän kanssa. Iltahartaudessa pöydällä oli liinalla peitetty esine. Millainen esine liinan alla on? Sitä iltahartaudessa kysyin. Arvauksia voi esittää. Jokun arvaus saattaa kertoa jotakin oikeaa, useimmat arvaukset eivät kerro mitään oikeaa, eikä voi tietää, mikä arvaus on hieman jäljillä, mikä kokonaan pielessä. Puhuin, että Jumala on salattu. Voimme aavistaa, että Jumala on. Mutta emme näe häntä. Niillä kyvyillä, joita meillä on, voimme esittää vain arvailuksia hänestä. Tarvitsemme, että Jumala kertoo meille, millainen hän on. Hän teki sen lähettämällä Jeesuksen tähän maailmaan ja antamalla meille Raamatun. Jeesus paljastaa, millainen Jumala on. Raamattu kertoo, millainen Jeesus on.

Niissäkin kahinoissa, joista olen kirjoittanut, on lopulta kyse siitä, että emme tunne Jumalaa, tietä hänen luokseen, hänen armoaan tai hänen tahtoaan ilman Raamattua tai ohi Raamatun. Jumala ilmoittaa meille itsensä Raamatussa. Siksi haluan pitää kiinni siitä, mitä Raamattu sanoo.