Raskas ja ahdistava tilanne

Viime keskiviikkona Helsingin Sanomien toimittaja Mika Parkkonen soitti ja kertoi tulevansa torstaina Vammalaan haastattelemaan kirkkoherra Osmo Ojansivua. Hän kysyi, voisiko jututtaa myös minua. Juttu oli tämän päivän Helsingin Sanomissa otsikolla "Naispappeutta vastustavien pastorien työvuoroista kiistaa seurakunnissa" (www.hs.fi). Juttu oli asiallinen ja tasapuolinen. Kiitos toimittajalle. Siinä käsiteltiin myös muiden seurakuntien tilanteita. Jutusta on tullut aika paljon palautetta. Tottakai joku palautteessaan arvosteli minua ja neuvoi toimimaan toisin. Paljon on tullut rohkaisua ja moni on kertonut muistavansa minua rukouksissa.

Jutun kyljessä oli lainauksia - "sanottua". Arkkipiispa Jukka Paarma oli todennut teologipäivillä Kauniaisissa, ettei tämä mikään poliisikirkko ole. Toivottavasti kirkkomme ei muutu sellaiseksi. Joskus tuntuu, että siihen suuntaan ollaan menossa.

Osuuteni jutussa oli otsikoitu "Tilanne on raskas ja ahdistava":

Vammalan seurakunnan kappalainen Jari Rankinen istuu vakavana nojatuolissaan. Kevään työvuorot on laadittu ja niissä hänet yritetään pakottaa jumalanpalvelukseen naispastorin kanssa. Rankisesta tuntuu, että kirkko yrittää saada hänet vaientamaan omantuntonsa äänen.

Rankinen ei väheksy naisia, mutta torjuu naispappeuden. ”Kyse on tietyistä Raamatun kohdista, joita pidän yhä sitovina. Niissä torjutaan naisen toimiminen seurakunnan paimenena.” Rankinen on keskustellut kannastaan Turun piispan kanssa kolmeen eri otteeseen ja saanut suullisen huomautuksen.

”En kieltäydy työstä, enkä vaadi naispappia väistämään minua. Toivoisin, että työvuorot voitaisiin järjestellä kuten tähänkin asti, ettei törmäyksiä tulisi. Tuntuu pahalta, kun juuri kirkossa vaaditaan toimimaan sitä vastaan, minkä ymmärtää Raamatun opetukseksi.” Rankisesta on omituista, että luterilaisessa kirkossa siedetään pappeja, jotka eivät usko ylösnousemukseen tai kadotukseen. Sen sijaan naispappeuden torjujat ovat joutuneet maalitauluiksi.

Vammalan seurakunnassa työskentelee kahdeksan pappia, joista kaksi on naisia. Miehistä kolme edustaa vanhoillista suuntaa. Heistä yksi on hoitovapaalla ja toinen on jo suostunut noudattamaan kirkon sääntöjä. Rankinen aikoo pysyä kannassaan.

”Pallo on nyt muilla. Heidän tehtävänsä on päättää käynnistetäänkö kurinpitotoimet. Tilanne on raskas ja ahdistava.” Rankinen sanoo, että kirkko on hänelle koti. ”Minua ollaan nyt ajamassa pois omasta kodistani. En vaadi sitä naispappeuden kannattajilta.”