Missio
Adventti ja joulu ovat seurakunnissamme kuin suuri missio. Paljon väkeä on liikkeellä, tavoitetaan niitä, jotka muuten osallistuvat harvoin seurakunnan tapahtumiin, on mahdollisuus julistaa evankeliumia. Tämä saattaa tuntua meistä itsestäänselvyydeltä. Näinhän jouluna on aina. Itsestäänselvyys tämä ei ole. Eikä ole mitenkään varmaa, että näin on aina. Että ihmisiä kokoontuu suurin joukoin ja saa julistaa Jumalan sanaa, se on Jumalan suurta hyvyyttä ja häneltä saatu mahdollisuus. Osaammeko käyttää tämän mahdollisuuden?
Eilen Vammalan seurakunnassa laulettiin joululauluja. Oli kuusi Kauneimmat joululaulut -tilaisuutta. Itse olin mukana Tyrvään kirkon jälkimmäisessä tilaisuudessa. Suuri kirkko oli melkein täysi. Laulu oli voimakasta, kanttori soitti hienosti, kirkkokuoroa oli ilo kuulla. Iloitsin myös siitä, että aamulla messussa oli väkeä. Olisiko ollut pari sataa tai jopa vähän yli. Myös se tuntui hyvältä, että messussa kuultiin lasten kiljahduksia ja muutama lapsi juoksi pitkin kirkon käytävää. Elämän merkki! Noin kerran kuukaudessa Tyrvään kirkon messun yhteydessä on kirkkopyhäkoulu. Pyhäkouluun mennään päivän virren aikana ja sieltä palataan kolehtivirren aikana. Pyhäkoulu oli myös eilen. Perheellisten nuorten aikuisten joukko hoitaa tätä tehtävää hyvin omatoimisesti. Suuri kiitos heille.
Kauneimmissa joululauluissa pidin seuraavan puheen:
Moni palaa jouluksi. Palaa sinne, missä on kasvanut, missä vanhemmat ovat, missä on vietetty lapsuuden joulut. Moni palaa myös tuttuun kirkkoon, pitkästä aikaa. Hienoa että palataan ja saadaan viettää joulua yhdessä. Se on vanhemmille ja isovanhemmille vielä suurempia asia kuin palaajat ehkä tulevat ajatelleeksi. Hienoa on myös, että tullaan kirkkoon, tuttuun kirkkoon, ehkä pitkästä aikaa.
Voisiko palata muutenkin? On sitä, mihin ei voi palata. Haluaisi palata menneisiin jouluihin – niihin joita vietettiin yhdessä rakkaan puolison kanssa tai joissa lapset olivat pieniä, oli kirkkaita silmiä ja aitoa iloa. Mutta niitä ei saa takaisin. Tai on muuta, mihin tahtoisi palata mutta se ei ole mahdollista. Sitä elämä on. On sitä, mitä ei saa takaisin.
Mutta voisiko palata siihen, mihin voi palata? Oli joskus läheinen, hyvä suhde toiseen ihmiseen, saattoi sanoa: Hän on tosi ystävä. Mutta nyt suhde on rikki, ja se tuntuu pahalta, vaivaa, kuluttaa voimia. Tai niin on kodissa puolisoiden kesken. Ehkä suhde ei ole kokonaan rikki mutta se on niin kylmennyt siitä, mitä se joskus oli. Voisiko palata menneeseen? Tahdon rohkaista: Voi palata. Voisiko palaaminen alkaa tänään? Voisiko se alkaa siitä, että sanoo: Anna anteeksi, olen tehnyt väärin. Tai siitä että sanoo puolisolle: Olet tärkeä minulle, rakastan sinua. Ehkä palaaminen on pitkä tie, mutta sille tielle kannattaa lähteä. Tai se voi olla hyvinkin lyhyt tie. Sana anteeksi on ihmeellinen sana. Se korjaa joskus nopeasti särkynyttä, sellaistakin mikä tuntuu menneen peruuttamattomasti rikki.
Tällaista palaamista Jumala tahtoo. Tällaista palaamista hän siunaa. Hän siunaa sitä, joka lähtee tälle tielle. Lähdethän, jos tunnet, että pitäisi palata.
Voisiko palata siihen, mihin voi palata? Ehkä olet kulkenut Jumalasta kauaksi ja jotenkin tunnet sen. Tavarat, joulun puitteet, vaikka ne olisivat miten hienoja, eivät anna, mitä kaipaat. Eivätkä ne anna. Meissä on kaipuu siihen, mikä on enemmän. Meissä on kaipuu Jumalan luo. Jumala on luonut meidät niin, että meissä on tämä kaipuu ja vain Jumala voi täyttää sen. Tai ehkä et ole kulkenut niin kauas Jumalasta, mutta tuntuu, että suhde häneen on hiipunut. Se on jäänyt sen kiireen alle.
Jumala kutsuu palaamaan hänen luokseen. Eikä hän kutsu johonkin, mikä on niin kummallista, että se pelottaa meitä. Hän sanoo: Teille on syntynyt Vapahtaja. Millainen Vapahtaja? Sellainen joka armahtaa. Joka ei torju ketään. Sellainen joka sanoo: Vaikka kukaan ei välittäisi sinusta, minä välitän. Sellainen Vapahtaja joka ottaa vastaan sen, joka on elänyt kaukana Jumalasta. Tai jonka suhde Jumalaan on kylmennyt siinä kiireessä. Sellainen Vapahtaja, joka kantaa siellä arjessa, kaiken sen keskellä mitä on. Joka kantaa taivaaseen, ikuiseen elämään. Vapahtaja joka on kuollut puolestamme. Tämän Vapahtajan luo Jumala kutsuu.
Eilen Vammalan seurakunnassa laulettiin joululauluja. Oli kuusi Kauneimmat joululaulut -tilaisuutta. Itse olin mukana Tyrvään kirkon jälkimmäisessä tilaisuudessa. Suuri kirkko oli melkein täysi. Laulu oli voimakasta, kanttori soitti hienosti, kirkkokuoroa oli ilo kuulla. Iloitsin myös siitä, että aamulla messussa oli väkeä. Olisiko ollut pari sataa tai jopa vähän yli. Myös se tuntui hyvältä, että messussa kuultiin lasten kiljahduksia ja muutama lapsi juoksi pitkin kirkon käytävää. Elämän merkki! Noin kerran kuukaudessa Tyrvään kirkon messun yhteydessä on kirkkopyhäkoulu. Pyhäkouluun mennään päivän virren aikana ja sieltä palataan kolehtivirren aikana. Pyhäkoulu oli myös eilen. Perheellisten nuorten aikuisten joukko hoitaa tätä tehtävää hyvin omatoimisesti. Suuri kiitos heille.
Kauneimmissa joululauluissa pidin seuraavan puheen:
Moni palaa jouluksi. Palaa sinne, missä on kasvanut, missä vanhemmat ovat, missä on vietetty lapsuuden joulut. Moni palaa myös tuttuun kirkkoon, pitkästä aikaa. Hienoa että palataan ja saadaan viettää joulua yhdessä. Se on vanhemmille ja isovanhemmille vielä suurempia asia kuin palaajat ehkä tulevat ajatelleeksi. Hienoa on myös, että tullaan kirkkoon, tuttuun kirkkoon, ehkä pitkästä aikaa.
Voisiko palata muutenkin? On sitä, mihin ei voi palata. Haluaisi palata menneisiin jouluihin – niihin joita vietettiin yhdessä rakkaan puolison kanssa tai joissa lapset olivat pieniä, oli kirkkaita silmiä ja aitoa iloa. Mutta niitä ei saa takaisin. Tai on muuta, mihin tahtoisi palata mutta se ei ole mahdollista. Sitä elämä on. On sitä, mitä ei saa takaisin.
Mutta voisiko palata siihen, mihin voi palata? Oli joskus läheinen, hyvä suhde toiseen ihmiseen, saattoi sanoa: Hän on tosi ystävä. Mutta nyt suhde on rikki, ja se tuntuu pahalta, vaivaa, kuluttaa voimia. Tai niin on kodissa puolisoiden kesken. Ehkä suhde ei ole kokonaan rikki mutta se on niin kylmennyt siitä, mitä se joskus oli. Voisiko palata menneeseen? Tahdon rohkaista: Voi palata. Voisiko palaaminen alkaa tänään? Voisiko se alkaa siitä, että sanoo: Anna anteeksi, olen tehnyt väärin. Tai siitä että sanoo puolisolle: Olet tärkeä minulle, rakastan sinua. Ehkä palaaminen on pitkä tie, mutta sille tielle kannattaa lähteä. Tai se voi olla hyvinkin lyhyt tie. Sana anteeksi on ihmeellinen sana. Se korjaa joskus nopeasti särkynyttä, sellaistakin mikä tuntuu menneen peruuttamattomasti rikki.
Tällaista palaamista Jumala tahtoo. Tällaista palaamista hän siunaa. Hän siunaa sitä, joka lähtee tälle tielle. Lähdethän, jos tunnet, että pitäisi palata.
Voisiko palata siihen, mihin voi palata? Ehkä olet kulkenut Jumalasta kauaksi ja jotenkin tunnet sen. Tavarat, joulun puitteet, vaikka ne olisivat miten hienoja, eivät anna, mitä kaipaat. Eivätkä ne anna. Meissä on kaipuu siihen, mikä on enemmän. Meissä on kaipuu Jumalan luo. Jumala on luonut meidät niin, että meissä on tämä kaipuu ja vain Jumala voi täyttää sen. Tai ehkä et ole kulkenut niin kauas Jumalasta, mutta tuntuu, että suhde häneen on hiipunut. Se on jäänyt sen kiireen alle.
Jumala kutsuu palaamaan hänen luokseen. Eikä hän kutsu johonkin, mikä on niin kummallista, että se pelottaa meitä. Hän sanoo: Teille on syntynyt Vapahtaja. Millainen Vapahtaja? Sellainen joka armahtaa. Joka ei torju ketään. Sellainen joka sanoo: Vaikka kukaan ei välittäisi sinusta, minä välitän. Sellainen Vapahtaja joka ottaa vastaan sen, joka on elänyt kaukana Jumalasta. Tai jonka suhde Jumalaan on kylmennyt siinä kiireessä. Sellainen Vapahtaja, joka kantaa siellä arjessa, kaiken sen keskellä mitä on. Joka kantaa taivaaseen, ikuiseen elämään. Vapahtaja joka on kuollut puolestamme. Tämän Vapahtajan luo Jumala kutsuu.
1 Comments:
Hyvä kirjoitus! Se inspiroi minua kirjoittamaan samasta aiheesta omassa blogissani. Toivottavasti teillä tulee evankeliumi kirkkaasti esille...!
Lähetä kommentti
<< Home