Ihmettelyä ja rohkaisua

Viime päivinä monet ovat tulleet juttelemaan ja ihmetelleet. Jotkut ovat sanoneet tähän tapaan: - Miksi ihmeessä naispappeudesta on tehty sellainen ongelma kuin se nyt on? Aiemmin papit seurakunnassamme saattoivat keskittyä varsinaiseen työhönsä ilman sitä ristiriitaa, joka nyt on. Miksei voida jatkaa kuten tähänkin asti?

Jotkut ovat ihmetelleet: - Miksi niitä, jotka torjuvat naispappeuden, kohdellaan niin kovalla kädellä kuin nyt kohdellaan? Kirkkomme sallii paljon. Sallii sitäkin, että on pappeja, jotka kieltävät aivan keskeisetkin uskomme totuudet. Piispamme eivät näytä puuttuvan tähän. Mutta sitä ei sallita, että joku toimii sen käsityksen mukaan, joka on kirkon perinteinen käsitys papinvirasta.

Jotkut ovat kysyneet suurinpiirtein näin: - Ajatteliko piispa, että hän vierailullaan saisi muutettua ajatuksesi? Siitä kai vierailussa oli kyse. Piispa kun esitti sellaiset reunaehdot, että varsinaisesta keskustelusta tai neuvottelusta ei voi puhua. Eivät kai mietityt ajatukset ja toimintatavat muutu sillä, että joku - vaikka olisi piispa - istuu samaan pöytään ja kertoo, että toimintatapojen pitäisi muuttua.

On ollut hyvä kuulla näitä ajatuksia toisten suusta. Kun omissa ajatuksissa on miettinyt samoja asioita. Hyvä on ollut kuulla myös rohkaisevia sanoja monilta: Voimia, jaksamista tähän taisteluun, et ole yksin, moni rukoilee puolestasi.