Vaikenenko?

Martin Niemöller oli saksalainen luterilainen pastori, joka pidätettiin vuonna 1937. Ilman oikeudenkäyntiä Hitlerin Saksa lähetti hänet vankilaan ja keskitysleirille kahdeksaksi vuodeksi. Hän selvisi leireiltä hengissä. Sodan jälkeen natsihallinnon kaaduttua hän saarnasi:
- Kun natsit pidättivät kommunistit, vaikenin; enhän ollut kommunisti. Kun he vangitsivat sosiaalidemokraatit, vaikenin; enhän ollut sosiaalidemokraatti. Kun he pidättivät ammattiliittolaiset, en protestoinut; enhän ollut ammattiliittolainen. Kun he pidättivät juutalaiset, en protestoinut; enhän ollut juutalainen. Kun he pidättivät minut, ei ollut enää ketään, joka olisi protestoinut.

Tapahtuuko nyt jotakin samaa? Maamme on kaukana Hitlerin Saksasta. Mediaamme ei voi rinnastaa natsien propagandaan tai kirkkomme johtoa natsihallintoon ja sen toimiin. Silti mietin Niemöllerin sanoja. Kun lestadiolaisia reilu pari vuosikymmentä sitten ahdisteltiin, moni oli hiljaa - koska ei kuulunut lestadiolaisiin ja katsoi, että liikkeessä on myös arvosteltavaa. Kun evankeliset olivat vuorossa, moni vaikeni, koska ei ollut evankelinen ja näki evankelisessa liikkeessä myös virheitä. Kun ryöpyn saivat Luther-säätiön pastorit, moni piti viisaana sulkea suunsa, koska ei ollut säätiöläinen eikä pitänyt oikeana kehottaa piispaa jäämään pois ehtoolliselta. Kun Markku Koivistoa arvostellaan ja painostetaan, moni seuraa tilannetta sivusta ottamatta kantaa, koska ei ole niin innostunut Nokia Mission kaltaisesta karismaattisuudesta ja on sitä mieltä, että tässä liikkessä tietyt luterilaisuuden painotukset eivät ole siinä asemassa, jossa saisivat olla. Kun ne pastorit, jotka eivät toimita messua yhdessä naisppappien kanssa, ovat vaikeuksissa, moni vaikenee, koska itse toimii toisin - toimittaa messun yhdessä naispappien kanssa tai osallistuu naispappien toimittamiin messuihin - vaikkei pidäkään naispappeutta oikeana tai hyvänä ratkaisuna. Monia muitakin esimerkkejä voisi mainita. Joutuuko yksi ja toinen meistä ennemmin tai myöhemmin tilanteeseen, jossa joutuu sanomaan: On kovin vähän tai ei ollenkaan niitä, jotka tukevat. Jotka tekevät jotakin konkreettista tukeakseen.

Niemöllerin toiminnan ennen omaa pidättämistään ymmärtää: Haluamme välttää vaikeudet. Usein ne voi välttää sillä, että on hiljaa, ellei hyökkäys kohdistu juuri minuun. Se kai on hyökkääjienkin toive. Pientä palaa kerrallaan on helpompi käsitellä.

Onko Raamattu Jumalan sana? Halutaanko sitoutua siihen ja seurata, mitä se sanoo? Onko se meille uskon ja elämän ylin ohje? Ilmoittaako salattu Jumala itsensä Raamatussa? Vai sanotaanko yhdestä ja toisesta Raamatun opetuksesta, ettei se enää sovellu tähän aikaan? Tulkitaan Raamattua niin, että se saadaan sanomaan sellaista, mitä se ei sano. Tai se saadaan vaikenemaan, mitä se haluaa sanoa. Etsitään Jumalaa omista kokemuksista, tuntemuksista tai siitä, mitä mieltä ihmiset ovat. Tämä on se suuri kysymys. Tämä kysymys on suuri vedenjakaja. Kun näemme, että vaikeuksissa ovat ne, joille Raamattu on Jumalan sana ja jotka haluavat seurata sitä, meilläkin pitäisi olla hätä - vaikkemme ehkä voikaan yhtyä kaikkeen, mitä vaikeuksiin joutuneet edustavat tai opettavat. Tällä en tarkoita niinkään asettumista tai taistelua joitakin vastaan. Usein se riittää, että tuemme niitä, jotka ovat vaikeuksissa, ja osoitamme tukemme ehkä muutenkin kuin ystävällisellä sanalla kahden kesken.