Tuomioita muillekin

Jotkut ovat aivan varmoja, että rikon lakia sillä, etten toimita messua yhdessä naispapin kanssa. Joku antoi ymmärtää, että toimin paitsi kirkon omaa lainsäädäntöä myös Suomen perustuslakia, tasa-arvolakia, työsopimuslakia, työturvallisuuslakia ja yhdenvertaisuuslakia vastaan.

Ennen kuin minut valittiin nykyiseen virkaani keväällä 2004, Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli antoi minusta lausunnon. Kirjallinen lausunto annetaan aina vakinaisen papinviran hakijasta. Lausunnossa minut todettiin kelpoiseksi Vammalan kappalaisen virkaan. Kun lausunto kirjoitettiin, käsittääkseni kaikki ne lakipykälät, joihin nyt vedotaan, joita minun sanotaan rikkovan ja joiden perusteella minulle vaaditaan tuomiota, olivat jo olemassa ja voimassa. Miksi silloin lausunnon antaja ei todennut minua lain rikkojaksi ja sopimattomaksi virkaan? Käsitykseni papinvirasta ja tapani toimia olivat hyvin tiedossa. Olin ollut Vammalan seurakuntapastorina kuutisen vuotta. Miten nyt tilanne olisi toinen kuin silloin - uusia lakeja kun ei ole säädetty? Jos minut nyt todetaan lain rikkojaksi, tuomioita pitäisi jakaa muillekin: Arkkihiippakunnan tuomikapitulin lausunto täytyy todeta vääräksi ja sen laatijoiden tai antajien pitäisi kai saada jokin tuomio - kun ovat todenneet kelpoiseksi viran hakijan, joka ei olekaan virkaa kelpoinen. Pitäisi tuomita käsittääkseni myös esimieheni, joka on monta vuotta sallinut lain rikkomista tai edistänyt sitä - kun on tehnyt työvuorolistat niin, etten joudu alttarille yhdessä naispapin kanssa.

Ymmärtäisin, etten lain mukaan voi toimia Suomen ev.lut. kirkon papinvirassa, mikäli sellainen laki olisi säädetty viimeisen kahden vuoden aikana. Mutta ei ole. Ei voi olla, että aiemmin jonkin lain perusteella ei voitu erottaa virasta mutta nyt samaa lakia tulkitaankin siten, että erottaa voidaan. Sekään ei käsittääkseni ole yleisten oikeusperiaatteiden mukaista, että tuomion voisi välttää sanomalla, ettei tiennyt rikkovansa lakia. Lausunnon antaja tai esimies ei voi vedota siihen, että vasta nyt piispainkokouksen jälkeen hänelle on selvinnyt, miten täytyy toimia, ja ettei hän ole vastuussa, mitä hän on tehnyt ennen sitä. Jos toiminta on laitonta viime syyskuun piispainkokouksen jälkeen, oli se sitä myös ennen kokousta. Etenkin kun piispainkokous ei voi säätää uusia lakeja tai antaa sitovia tulkintoja yhteiskunnan laeista. Ei ihme, että juristi sanoo virasta erottamiseni olevan juridisesti kaikkea muuta kuin selvä tapaus.

Jotkut, jotka pitävät minua lain rikkojana, sanovat, että minun pitäisi itse tehdä johtopäätökset ja lähetä virasta. Erikoinen ajatus: lain rikkojan pitäisi itse tuomita itsensä. Yleensä toiset lukevat rikolliselle tuomion. Olisiko kyse siitä, että ne, jotka sanovat toimintani olevan lain vastaista, eivät ole käsityksestään kovin varmoja? Olisiko kyse painostamisesta, jolla pyritään siihen päämäärään, että jätän virkani?