Paanu

Eilen ilmestyi seurakuntamme lehti Paanu (www.vammalanseurakunta.fi/paanu.htm). Sen pääkirjoituksena oli kirkkoherran voimakas kannanotto tuleviin seurakuntavaaleihin. Osmo Ojansivu kirjoitti naispappeudesta. Kirjoituksen viesti on käsittääkseni tämä: Seurakuntalaisten tulee äänestää vaaleissa oikein - niin että kiista naispappeudesta saadaan päättymään. Kiista saadaan päättymään siten, että kirkon päätökset - siis syyskuun piispainkokouksen selonteko - saatetaan myös Vammalassa voimaan. Vakaumuksen saa jokainen pitää, mutta naispappeuden torjuminen ei saa näkyä - messun toimittamisesta yhdessä naispapin kanssa ei voi kieltäytyä. Jotta kieltäytyjät saadaan kuriin tai tarvittaessa pois seurakunnan viroista, tarvitaan päättäjiä, jotka laittavat naispappeuden torjujat kuriin tai tarvittaessa pois. Tai ainakin tukevat näitä toimia.

On ikävä kommentoida esimiehen kirjoitusta. Silti sen teen. Harvoin kirkkoherrat tai muut seurakunnan viranhaltijat kirjoittavat tällaisia kannanottoja vaalien alla. Siis opastavat seurakuntalaisia näinkin selvästi, miten tulee äänestää tai ketä. Mitä jos muutkin seurakunnan työntekijät ryhtyisivät vaalitaisteluun? Varmaankin monet ehdokkaat ovat harmissaan, että kirkkoherra ottaa tällä tavalla kantaa ja kannanotollaan nostaa toisia ehdokkaita, painaa toisia.

Osmo Ojansivu on aiemmin useampaan kertaan sanonut, että piispa ja tuomiokapituli ratkaisevat, mitä tapahtuu meille, jotka torjumme naispappeuden. Että asia ei tule seurakunnan ratkaistavaksi. Tuntuu oudolta, että nyt asia onkin mitä keskeisin teema vaaleissa. Myös sen Osmo on useampaan kertaan ilmoittanut, että hänelle sopii nykyisen käytännön jatkaminen, jos se vain on mahdollista - siis että työvuorojärjestelyillä mahdollistetaan kaltaisteni pappien toimiminen seurakunnassa. Luettuani pääkirjoituksen tuntui, ettei niin taida ollakaan.

Viime päivinä olen lukenut useammasta lehdestä, että naispappeus on ihmisoikeuskysymys. Naispappeuden torjuminen loukkaa naisten ihmisoikeuksia. Näin kirjoitettiin Paanun pääkirjoituksessakin. Tämäntyyppinen ajattelu on vierasta Raamatulle. Eihän ihmisen arvo ole kiinni siitä, mitä hän tekee, missä asemassa hän on ja mihin hän pystyy. Minusta ei koskaan tule Suomen presidenttiä, Nokian pääjohtajaa tai äitiä. Enkä silti koe olevani vähempiarvoinen kuin Tarja Halonen, Jorma Ollila tai puolisoni. Tai että minun ihmisoikeuksiani loukataan. Olemme erilaisia ja meillä on erilaisia tehtäviä, silti olemme samanarvoisia.

Tuntuu kiusalliselta olla näin merkittävällä paikalla: Paanun pääkirjoituksesta kun saa sen käsityksen, että seurakuntavaalien ja sen jälkeen seurakunnan elämän keskeinen kysymys on, saadaanko yksi pappi pakotettua yhteistyöhön naispappien kanssa vai mitä hänen kanssaan tehdään. Onko tämä todella se keskeinen asia? Eikö ole tärkeämpiä kysymyksiä?

Olen miettinyt, miltä jumalanpalvelusseurakunnasta tuntuisi, jos minut pakotetaan toimittamaan messu naispapin kanssa ja suostuisin siihen. Millaista olisi olla jumalanpalveluksessa, kun tietää, ehkä näkeekin, että pappi toimittaa jumalanpalvelusta vastentahtoisesti, pakotettuna? Ehkä joku olisi tyytyväinen nöyryyttämiseen. Varmaankin monella olisi liki yhtä paha olla kuin pastorilla itsellään. Tämäkö olisi ratkaisu, johon nyt täytyy pyrkiä?

Paanussa on palsta Naulan kantaan. Siihen palstan toimittaja on koonnut mielestään osuvia otteita muiden lehtien kirjoituksista. Nyt palstalla oli pätkä Veli-Pekka Hännisen kirjoituksesta. Hänninen vertaa naispappeuden ja homosuhteiden torjujaa alkoholistiin. Kirjoituksessa, joka pyrkii olemaan hauska, innostetaan perustamaan Anonyymit Fundamentalistit -ryhmiä, joissa vapautuminen vihasta, katkeruudesta ja oikeassa olemisesta on mahdollista. On vaikea ajatella, että jotakuta muuta vähemmistöä - etnistä tai johonkin mielipiteeseen perustuvaa - nolattaisiin seurakuntalehdessä vastaavalla tavalla. Suvaitsevaisuus on kovin rajallista.