Näinkö tai pitkälti näin?

Tällä viikolla ilmestyi uusi Perusta 5/2006. Perusta on kuusi kertaa vuodessa ilmestyvä teologinen julkaisu - "aikakauskirja uskon ja ajattelun avuksi", kuten lehti itse ilmoittaa. Lehteä julkaisevat Suomen Ev.lut Opiskelija- ja Koululaislähetys, Suomen Raamattuopiston Säätiö ja Suomen teologinen instituutti. Harmi ettei lehti ole luettavissa netissä.

Uusimmassa lehdessä oli useita artikkeleita papinvirasta ja tilanteesta, joka nyt syyskuun piispainkokouksen jälkeen on kirkossamme. Kankaanpään kirkkoherra Keijo Rainerma kirjoittaa virkakysymyksestä ja vieraasta tasa-arvoideologiasta. Artikkelinsa lopulla hän piirtää mahdollisen kuvan tulevaisuudesta piispojen selonteon jälkeen:

"Tunnustukselliset papit jatkavat toimintaansa niin kuin ennenkin: saarnaavat evankeliumia ja jakavat sakramentteja uskon syntymiseksi ja kasvamiseksi. Teologian ylioppilaat opiskelevat entistä ahkerammin, ja valmistuneet maisterit vielä hetken pinnistävät odotustaan. Rukoillaan paljon.

Piispainkokouksen selonteko ja tahallisesti tai tahattomasti epäselvä viestintä siitä saa arat kirkkoherrat ja rettelöitä haluavat seurakuntalaiset riitauttamaan naispappeuteen liittyviä ongelmia. Tällaiseen myös taustalla pysyvät piispat heitä rohkaisevat. Piispoilla riittää pastoraalista keskusteltavaa, ja muutama oikeusprosessi käynnistyy. Joitakuita pappeja ilmoittautuu syrjintärikollisiksi omasta aloitteestaan osoittaakseen solidaarisuutta syytetyille ja lieventääkseen mahdollisia rangaistuksia. Seurakuntalaiset alkavat liikehtiä.

Herätysliikkeet ilmoittavat tarvitsevansa lisää pappeja, kokoavat listan vihkimystä toivovista teologian maistereista ja vetoavat vielä piispoihin. Vastaus on torjuva, minkä seurauksena useita kymmeniä teologian maistereita vihitään muualla kuin omassa kirkossamme. Tilanne riistäytyy kirkon ohjauksesta.

Joku seurakuntapappi pidätetään virasta syrjinnän ja virkatehtävien laiminlyönnin perusteella. Seurakuntalaisten arvostama ja rakastama pappi kuitenkin jatkaa jumalanpalvelusten pitämistä ja kirkollisia toimituksia muissa kuin seurakunnan tiloissa ja kokoaa kuulijajoukkoa lisääntyvässä määrin. Näin jatkuu myös pappisoikeuksien menettämisen jälkeen. Samalla todetaan, että seurakunnan ”virallisten jumalanpalvelusten” kävijämäärä on kutistunut varsin pieneksi. Tunnustuksellisen toiminnan laajentuessa jumalanpalvelusseurakunta miettii taloudellisen kannatuksen kasvattamista uuden työntekijöiden palkkaamiseksi. Jotkut eroavat kirkosta voidakseen antaa varoistaan ainakin kirkollisveron verran enemmän uskonyhteisöilleen, joissa ikääntyvät rovastit saavat rinnalleen nuoria pappeja.

Korkeimmissa oikeusasteissa todetaan, että tasa-arvolakiin perustuva syrjintäsyyte raukeaa, koska laki ei koske jumalanpalveluselämää. Vakaumuksen vastaiseen toimintaan pakottanut kirkkoherra saa syytteen työpaikkakiusaamisesta. Sen seurauksena oikeusoppineet kiistelevät siitä, koskeeko uskonnon- ja omantunnonvapauden perusoikeus myös kirkon pappia, joka on toisinajattelija kirkon järjestysasiassa.

Luterilaisia uskonyhteisöjä on syntynyt useille paikkakunnille. Niitä johtavat tunnustukselliset papit, joista pieni osa on myös valtakirkon pappeja. Valtakirkossa pappisvirka vertautuu naisvaltaiseen, matalapalkkaiseen hoitoalaan, koska lähes kaikki papit ovat naisia. Kodeissa, kirkossa ja yhteiskunnassa on isää ikävä."

Toteammeko muutaman vuoden kuluttua asioiden menneen näin tai pitkälti näin? Vielä voidaan vaikuttaa asioiden kulkuun. Etenkin kirkon johtoon valituilla on mahdollisuus vaikuttaa.