Pappien työkokous

On arveluttavaa selvitellä julkisesti työkokousta - mitä tapahtui, puhuttiin ja sovittiin. Kun toinen ryhtyy tähän ja kertoo asioita jossain määrin epätarkasti tai jättää oleellista kertomatta, toisen täytyy puolustautua ja kertoa lisää.

Tänään jaetussa Tyrvään Sanomissa kirkkoherra Osmo Ojansivu kertoo pappien työkokouksesta, jossa sovittiin työvuorot tammikuun loppuun asti. Hän sanoo haastattelussa minun kieltäytyneen. Hän viittaa työvuorolistaan, jonka hän oli tehnyt ja jossa minut oli laitettu neljä kertaa toimittamaan messu yhdessä papiksi vihittyjen tai vihittävien naisten kanssa. On hyvä tarkentaa: En kieltäytynyt tekemästä töitä. Sanoin kokouksessa tekeväni niitä mielelläni enemmänkin. Kerroin voivani hyvin toimittaa messun yksin tai niin että maallikko on avustamassa ehtoollisen jaossa. En myöskään vaatinut, että papiksi vihittyjen naisten on siirryttävä sivuun, kun tulen paikalle. Sanoin, että minä väistän, jotta ongelmaa ei syntyisi. Toivoin, että jompikumpi näistä ratkaisuista kävisi. Kerroin, että yhdessä naispappien kanssa en voi toimittaa messua.

Nämä kerrottuani Osmo muutti työvuorolistaa siten, että toivomukseni otettiin huomioon. Ongelma tämä ei tuntunut olevan. Kirkkolain vastaisuudesta ei kokouksessa puhuttu tai siitä, että messun toimittaminen ilman minua tuntuisi jostakusta rangaistukselta, kuten haastattelussa sanotaan. Kysyin kokouksessa, sopiiko muutettu lista kaikille seurakuntamme papeille. Kukaan ei sanonut, ettei se sopisi. Näin asia on hoidettu seurakunnassamme tähänkin asti. Miksei tästä eteenpäinkin?

Haastattelussa toimintani sanotaan olevan sukupuoleen kohdistuvaa syrjintää. Kun tätä asiaa lähestytään tasa-arvon näkökulmasta, tehdään suuri virhe. Toiminnassani ei ole kyse tasa-arvosta. Naiset ja miehet ovat erilaisia mutta samanarvoisia. Kyse on siitä, että yritän seurata, mitä Raamatusta luen ja mitä Raamatun äärellä olen oppinut oikeaksi. Vielä hetki sitten kirkkomme virallinen kanta mainittuun asiaan oli sama, joka minulla edelleen on. Puhe sukupuoleen kohdistuvasta syrjinnästä saattaa helposti outoon valoon myös ortodoksipapit ja katoliset isät, jotka hekin torjuvat naispappeuden. Ymmärrän eron heidän ja minun välillä - heidän kirkoissaan ei ole naispappeja. Silti naisten ja miesten tasa-arvoon vetoaminen tässä asiassa ymmärretään helposti niin, että ortodoksipapit ja katoliset isät vastustavat tasa-arvoa torjuessaan naispappeuden. Tai että heidän kirkkonsa syrjivät naisia.

Tyrvään Sanomissa haastattelussa toiminta sanotaan olevan lainvastaista ja mainitaa kirkkolaki. Tätä en ymmärrä. Kirkkolaissa tai kirkkojärjestyksessä - siis kirkon omassa lainsäädännössä - ei ole kohtaa, jossa pappeja tai muita seurakunnan työntekijöitä vaaditaan hyväksymään kirkon uusi käsitys papinvirasta ja toimimaan sen mukaan. Mitään uutta lakia - siis tasa-arvolakia tai vastaavaa - yhteiskunnan puolella ei nyt ole säädetty. Jos aiemmin on voinut toimia tavallani ja jos aiemmin työvuorolistat on voinut tehdä niin kuin ne seurakunnassamme on tehty, miten näistä nyt - ilman uusia lakeja - olisi tullut laitonta? Piispainkokouksen toimivaltaan ei kuulu uusien lakien säätäminen, ei edes kirkon lainsäädäntöön. Eivätkä piispat voi antaa uusia, juridisesti päteviä tulkintoja yhteiskunnan laista.

Työkokouksessa esimieheni sanoi - kun asiaa kysyin - ettei hän tee tästä kokouksesta ilmoitusta piispalle. Hän sanoi, että asia tulee jossakin vaiheessa piispan tietoon - piispa varmaankin kysyy häneltä työvuorolistoista. Nyt haastattelussa hän kertoo saattavansa kieltäytymiseni piispan tietoon puhelimitse tai sähköpostitse.

Olen vaikeassa tilanteessa. Tuntuu, että minut laitetaan valitsemaan: virka ja työ Vammalan seurakunnassa tai toiminta, jonka ymmärrän Raamatun äärellä oikeaksi? Mielelläni ottaisin nämä molemmat. Jos toiset pakottavat valitsemaan, valitsen jälkimmäisen. Millaiseksi kirkkomme on muuttumassa, kun pappi laitetaan tällaisen valinnan eteen?