Hyviä kirjoituksia

Eilen paikallislehti Alueviestissä (www.alueviesti.fi) oli muutama kirjoitus aiheesta, jota näillä sivuilla on käsitelty. Ritva Piiroinen ja Pauli Poussa kirjoittivat maltillisesti, harkitusti. Tuntui hyvältä lukea heidän kirjoituksiaan - vaikka molemmat kertoivat tehneensä kyseisessä asiassa toisen ratkaisun kuin minä. Molemmat toivoivat tilaa seurakunnissa myös niille papeille, jotka edelleen torjuvat naispappeuden. He pitivät todellisena suvaitsevaisuutena, että suvaitaan toisellakin tavalla ajattelevia ja toimivia. He muistuttivat, ettei tämä ole vain pappien asia - se koskee syvästi myös seurakuntalaisia.

Ritva Piiroinen kysyi, miksi tästä asiasta on tehty tasa-arvo- ja arvovaltakysymys ja miksi tasa-arvolain nimissä luterilaiset papit pakotetaan hyväksymään alttariyhteys naispappien kanssa, vaikka ortodoksipapit saavat toimia perinteensä mukaan. Hyviä kysymyksiä kirjoituksessa oli muitakin.

Pauli Poussa muistutti, ettei piispainkokouksen selonteko ole oikeudellisesti sitova ohjeistus. Työvuorot voidaan edelleen järjestää niin, että turhat ristiriidat vältetään. Poussan mukaan Vammala voisi olla tässä asiassa hyvä esimerkki muillekin. Molemmat kirjoitukset päättyivät samankaltaiseen toiveeseen: tarvitaan rauhanomaisia ratkaisuja, että seurakunta voi keskittyä varsinaiseen tehtäväänsä - evankeliumin julistamiseen.

Viime viikon Alueviestissä Erkki Koskenniemi kysyi Vammalan sosiaalidemokraattien seurakuntavaalien työryhmän puheenjohtajalta, ovatko todella kaikki sosiaalidemokraattien listan ehdokkaat sitoutuneet antamaan minulle ja Markus Malmivaarelle potkut, mikäli he pääsevät ratkaisemaan asian. Näin puheenjohtaja kaksi viikkoa sitten kirjoitti. Vastausta kysymykseen lehdessä ei ollut. Onko vaikeneminen myöntämistä? Vai onko kyse siitä, että tuli kirjoitettua sellaista, mitä ei olekaan kysytty? Ja nyt on parempi olla hiljaa kuin myöntää, että tuli kirjoitettua liikaa. Sellaistakin olen kuullut.