Heikkoja perusteluja

Viime sunnuntain Turun Sanomissa oli juttu naispappeudesta. Jutussa haastateltiin myös kuopiolaista kappalaista, teologian tohtori Kari Kuulaa. Kuulan lausunnoissa oli paljon omituista.

Kuula toteaa, että "alussa naiset saarnasivat miesten kanssa, mutta toinen ja kolmas kristittyjen sukupolvi alkoivat työntää naisia marginaaliin". Mistä ihmeestä Kuula tietää tämän? Onko hänellä tietoa, jota meillä muilla ei ole? Vanhimmat lähteet, jotka kertovat seurakuntien elämästä, ovat Paavalin kirjeet. Niistä yksi on Ensimmäinen kirje korinttilaisille. Tässä kirjeessä - kuten muissakin - Paavali kertoo naisten aktiivisesta toiminnasta seurakunnassa. Tätä Paavali ei vastusta. Päinvastoin. Kuitenkin hän tekee tämän rajauksen: naisten ei tule puhua seurakunnan kokouksissa (1 Kor 14:33b-36). Seurakunnan kokouksilla Paavali tarkoittaa nimenomaan kokouksia, joissa on ehtoollinen. Kirjeen 11. luvussa hän opettaa upeasti ehtoollisesta. Luontevin selitys on, että kielto puhua tarkoittaa kieltoa opettaa, koska samassa kirjeessä Paavali sallii, että naiset johtavat rukousta ja profetoivat seurakunnan kokouksissa. Kun siis vanhin käytettävissä oleva lähde kertoo, ettei naisten tule saarnata jumalanpalveluksissa, mistä ihmeestä Kuula tietää, että naiset alunperin saarnasivat, se oli sallittua ja että vasta joskus myöhemmin naisilta tämä oikeus evättiin. Uudessa testamentissa ei ole nuorempiakaan kohtia, joissa kerrottaisiin naisten toimineen seurakuntien paimenina ja tehneen, mitä Kuula väittää heidän tehneen.

Jutun mukaan Kuula lienee sitä mieltä, että kyseinen kielto on lisätty Ensimmäiseen kirjeeseen korinttilaisille joskus myöhemmin. Sellaista käsikirjoitusta ei kuitenkaan ole, josta kyseinen kohta puuttuisi. Että jossakin käsikirjoituksessa kielto on toisessa kohtaa, siitä ei ole mitenkään välttämätöntä päätellä, ettei kieltoa ole alunperin ollut ollenkaan. Päättely, että kielto on Paavalin alkuperäistä tekstiä mutta tullut jonkin kopioijan toimesta väärään kohtaan, on paljon perustellumpi.

Kuula ottaa kantaa myös kohtaan, joka on Ensimmäisessä kirjeessä Timoteukselle. Kohdassa kielletään naista opettamasta miestä (1 Tim 2:12). Käsittääkseni Kuula on sitä mieltä, että tämä tarkoittaa kaikkea mahdollista opettamista eivätkä sitä noudata sen enempää naispappeuden kannattajat kuin vastustajat. Kohta on osa suurempaa kokonaisuutta, jossa annetaan ohjeita jumalanpalvelukseen. Eikö luontevinta ole ajatella, että tässäkin naisten opetuskielto koskee jumalanpalvelusta. Seurakunnan paimenen tehtävä on opettaa jumalanpalveluksessa.

Kuulan selityksiä lukiessa ei voi välttyä ajatukselta, että täytyy keksiä selityksiä - vaikka huonosti perusteltuja - joiden avulla voidaan tehdä, mitä ajan henki vaatii tekemään.