Mikäänkö ei muutukaan?

Lueskin juuri tämän viikon Kotimaata. Siellä on juttu otsikolla "Naispappeusselonteko on vain suositus". Jutussa haastatellaan piispainkokouksen sihteeriä Kalervo Saloa. Salo sanoo, että piispainkokouksen antama selonteko on luonteeltaan suositus ja sen tarkoitus on antaa tietoa seurakunnille. Hän toteaa, ettei naispappeutta vastustava työntekijä saa kieltäytyä yhteistyöstä eikä virkavelvollisuuksia saa laiminlyödä. Se, muuttuvatko niiden seurakuntien käytännöt, joissa virkakysymys aiheuttaa ongelmia, jäänee Salon mielestä kirkkoherrojen ja yksittäisten työntekijöiden päätettäväksi. Kirkkoherran pakosta tehdä työvuorolistat siten, että naispappeuden torjuja on toimittamassa messua yhdessä naispapin kanssa, Salo ei puhu mitään.

Kotimaan pääkirjoituksen alla päätoimittaja kirjoittaa samaan tapaan: "Piispainkokouksella olisi ollut mahdollisuus esittää kirkon kanta painavammin, mutta se valitsi selonteon. Se ei velvoita ketään mihinkään. Näin tilanne jatkuu ennallaan."

Näinkö asia nyt sitten onkin? Kaikki jatkuu niin kuin ennenkin. Kirkkoherra voikin tehdä työvuorolistat kuten ennen - jos vain niin haluaa. Omassa seurakunnassani kirkkoherra on kertonut useaan otteeseen halunsa tähän, jos se vain on mahdollista. Miksi ihmeessä piispat itse eivät selitä, mitä he tarkoittivat? Miksi he antavat jatkua keskustelun, mitä lopulta tarkoitettiin ja miten selontekoa aiotaan soveltaa käytäntöön - vai sovelletaanko käytäntöön ollenkaan? Onko tämä harkittua: pelästytetään kirkkoherroja, pappeja, muita seurakunnan työntekijöitä ja seurakuntalaisia ja katsotaan, mitä siitä seuraa - saadaanko joku luopumaan tähänastisesta kannastaan ja saadaanko jossakin seurakunnassa loppumaan käytäntö, joka on tehnyt mahdolliseksi molempien - naispappien ja naispappeuden torjujien - toimimisen? Jos tästä on kyse, peli on kovaa. Ja pelissä on hajotettu jo paljon.