Kirjoittelu jatkuu
Tämän päivän Satakunnan Kansan sunnuntailiitteessä oli haastattelu minusta (http://www.satakunnankansa.fi/). Juttu oli ok, varsinkin kun samassa yhteydessä oli Keijo Rainerman haastattelu. Melkoisen väännön vaati, että sanomisiani muutettiin sellaisiksi, että ne paremmin vastaavat, mitä tahdon sanoa. Tuntui, että minusta haluttiin antaa kuva, josta itsenikin oli vaikea tunnistaa itseäni. Kirjoitin toimittajalle - kun sain jutun ensimmäisen version luettavaksi - etten nyt sentään ihan noin jyrkkä, ehdoton ja kaiken tietävä ole. Toimittajalla oli varmaankin omat vahvat näkemykset, kuten minullakin omani. Toki olisin toivonut, että jutussa olisi ollut vielä joitakin minulle tärkeitä asioita, joita siinä ei ollut. Otsikko oli turhan dramaattinen - "Pastorin lähtölaskenta". Haastateltava ei juurikaan voi vaikuttaa jutun otsikkoon.
Tyrvään Sanomiin lähetin illalla oheisen kirjoituksen:
MUUTTUUKO JUMALAN TAHTO?
Paavo Riihivaara jatkoi keskustelua naispappeudesta (TS 14.10.). Hän kertoi luottavansa, että kirkolliskokous teki oikean ratkaisun avatessaan papinviran naisille. Hän muistutti, että kaikki piispamme hyväksyvät naispappeuden. Itse en pysty luottamaan näin varauksetta ihmisiin. Paavo Riihivaaran edustama ajatus johtaa helposti ajatukseen, että Jumalan tahto muuttuu ja ihmiset määrittelevät, mikä se milloinkin on. Reilu 20 vuotta sitten kirkkomme torjui naispappeuden. Oliko se silloin Jumala tahto ja nyt Jumala on muuttanut mieltään? Muuttuuko Jumalan tahto muissakin asioissa? Kirkkomme on pitänyt homosuhdetta Jumalan tahdon vastaisena elämäntapana. Jos ihmettä ei tapahdu, muutaman vuoden sisällä kirkossamme siunataan homoliitoja. Muuttuuko Jumalan tahto siis toiseksi, kun kirkon johto päättää, että homoliitto voidaan siunata? Ruotsin kirkossa piispat ovat jo päättäneet näin. Onko Jumalan tahto siis Torniossa toinen kuin Haaparannalla? Vai Suomenko piispat kertovat Jumalan tahdon? Turvallinen ratkaisu on uskoa, ettei Jumalan tahto muutu asioissa, joissa hän on ilmoittanut tahtonsa, lukea Raamattua, etsiä siitä Jumalan tahtoa ja pitäytyä siihen. Vaikeissa kysymyksissä hyvä opas voi olla kirkon pitkä perinne. Se torjuu naispappeuden. En jaksa uskoa, että kirkko olisi ollut väärässä kaksi tuhatta vuotta ja nyt valo olisi syttynyt.
Hyväksyisin mielelläni naiset papeiksi - ellei muutama Raamatun kohta haraisi vastaan. Paavali antaa Ensimmäisessä kirjeessään korinttilaisille ohjeita jumalanpalvelukseen. Tässä yhteydessä hän kieltää naisilta puhumisen (1 Kor 14:33-38). Kaikkea puhumista hän ei kiellä, koska aiemmin hän kirjoittaa, että naiset voivat johtaa rukousta tai profetoida jumalanpalveluksessa. Paavali mainitsee kysymykset, joita naiset eivät saa esittää. Kysymyksiä teki juuri opettaja. Luontevin selitys on, että apostoli kieltää naisia opettamasta jumalanpalveluksessa. Paavali kirjoittaa, että tämä ohje on Herran käsky, siis Jeesuksen antama määräys. Ensimmäisessä kirjeessä Timoteukselle on myös ohjeita jumalanpalvelukseen. Niissäkin kielletään naista opettamasta jumalanpalveluksessa (1 Tim 2:11-12). Uusi testamentti ei puhu naisista seurakunnan paimenina. Opettaminen jumalanpalveluksessa on seurakunnan paimenen tehtävä. En väitä, että selitykseni on varmasti oikea, kylläkin mielestäni perustelluin. Jotkut toiset ovat käsityksistään niin varmoja, että haluavat työntää kirkon viroista ne, jotka ajattelevat tavallani.
Melkein kuulen jonkun sanovan: Voit pitää käsityksesi, mutta se ei saa näkyä. Mitä jos joku sanoisi siviilipalveluksen valinneelle: Voit pitää vakaumuksesi, muttei se saa näkyä - aseellinen palvelus alkaa pian. Se olisi karkeaa ja epäeettistä. Toivon, ettei kirkossa päädytä näin epäeettiseen ratkaisuun. Jos vakaumus on aito ja perusteltu, se näkyy.
Paavo Riihivaara kirjoittaa, että asetan ehtoja ja valikoin, kenen kanssa teen työtä. En vaadi, että papiksi vihittyjen naisten on väistyttävä sivuun. Minä väistän, ettei ristiriitatilanteita syntyisi. Pyydän, että voitaisiin ottaa huomioon käsitykseni, joka on sama kuin pääosalla maailman kristityistä. Tuntuu, että nyt luodaan pelisääntöjä, miten muutaman vuoden kuluttua kohdellaan pappeja, jotka eivät voi siunata homoliittoja. Annetaanko heidän toimia vakaumuksensa mukaan vai sanotaanko, että he syrjivät, ovat lain rikkojia ja heitä tulee kohdella sen mukaan?
Tyrvään Sanomiin lähetin illalla oheisen kirjoituksen:
MUUTTUUKO JUMALAN TAHTO?
Paavo Riihivaara jatkoi keskustelua naispappeudesta (TS 14.10.). Hän kertoi luottavansa, että kirkolliskokous teki oikean ratkaisun avatessaan papinviran naisille. Hän muistutti, että kaikki piispamme hyväksyvät naispappeuden. Itse en pysty luottamaan näin varauksetta ihmisiin. Paavo Riihivaaran edustama ajatus johtaa helposti ajatukseen, että Jumalan tahto muuttuu ja ihmiset määrittelevät, mikä se milloinkin on. Reilu 20 vuotta sitten kirkkomme torjui naispappeuden. Oliko se silloin Jumala tahto ja nyt Jumala on muuttanut mieltään? Muuttuuko Jumalan tahto muissakin asioissa? Kirkkomme on pitänyt homosuhdetta Jumalan tahdon vastaisena elämäntapana. Jos ihmettä ei tapahdu, muutaman vuoden sisällä kirkossamme siunataan homoliitoja. Muuttuuko Jumalan tahto siis toiseksi, kun kirkon johto päättää, että homoliitto voidaan siunata? Ruotsin kirkossa piispat ovat jo päättäneet näin. Onko Jumalan tahto siis Torniossa toinen kuin Haaparannalla? Vai Suomenko piispat kertovat Jumalan tahdon? Turvallinen ratkaisu on uskoa, ettei Jumalan tahto muutu asioissa, joissa hän on ilmoittanut tahtonsa, lukea Raamattua, etsiä siitä Jumalan tahtoa ja pitäytyä siihen. Vaikeissa kysymyksissä hyvä opas voi olla kirkon pitkä perinne. Se torjuu naispappeuden. En jaksa uskoa, että kirkko olisi ollut väärässä kaksi tuhatta vuotta ja nyt valo olisi syttynyt.
Hyväksyisin mielelläni naiset papeiksi - ellei muutama Raamatun kohta haraisi vastaan. Paavali antaa Ensimmäisessä kirjeessään korinttilaisille ohjeita jumalanpalvelukseen. Tässä yhteydessä hän kieltää naisilta puhumisen (1 Kor 14:33-38). Kaikkea puhumista hän ei kiellä, koska aiemmin hän kirjoittaa, että naiset voivat johtaa rukousta tai profetoida jumalanpalveluksessa. Paavali mainitsee kysymykset, joita naiset eivät saa esittää. Kysymyksiä teki juuri opettaja. Luontevin selitys on, että apostoli kieltää naisia opettamasta jumalanpalveluksessa. Paavali kirjoittaa, että tämä ohje on Herran käsky, siis Jeesuksen antama määräys. Ensimmäisessä kirjeessä Timoteukselle on myös ohjeita jumalanpalvelukseen. Niissäkin kielletään naista opettamasta jumalanpalveluksessa (1 Tim 2:11-12). Uusi testamentti ei puhu naisista seurakunnan paimenina. Opettaminen jumalanpalveluksessa on seurakunnan paimenen tehtävä. En väitä, että selitykseni on varmasti oikea, kylläkin mielestäni perustelluin. Jotkut toiset ovat käsityksistään niin varmoja, että haluavat työntää kirkon viroista ne, jotka ajattelevat tavallani.
Melkein kuulen jonkun sanovan: Voit pitää käsityksesi, mutta se ei saa näkyä. Mitä jos joku sanoisi siviilipalveluksen valinneelle: Voit pitää vakaumuksesi, muttei se saa näkyä - aseellinen palvelus alkaa pian. Se olisi karkeaa ja epäeettistä. Toivon, ettei kirkossa päädytä näin epäeettiseen ratkaisuun. Jos vakaumus on aito ja perusteltu, se näkyy.
Paavo Riihivaara kirjoittaa, että asetan ehtoja ja valikoin, kenen kanssa teen työtä. En vaadi, että papiksi vihittyjen naisten on väistyttävä sivuun. Minä väistän, ettei ristiriitatilanteita syntyisi. Pyydän, että voitaisiin ottaa huomioon käsitykseni, joka on sama kuin pääosalla maailman kristityistä. Tuntuu, että nyt luodaan pelisääntöjä, miten muutaman vuoden kuluttua kohdellaan pappeja, jotka eivät voi siunata homoliittoja. Annetaanko heidän toimia vakaumuksensa mukaan vai sanotaanko, että he syrjivät, ovat lain rikkojia ja heitä tulee kohdella sen mukaan?
posted by Jari Rankinen | 10:32 ip.
1 Comments:
Voimia Jari sinulle tähän vääntöön. On se merkillistä, että jotkut monista samassa tilanteessa olevista nousevat julkisuuden valokeilaan - tai nostetaan.
Hienoa, että jaksat niin rauhallisesti vastata monesti epäreilun kuuloisiin huuteluihin, kirjoitteluihin ja vastaväitteisiin.
Siunausta!
Lähetä kommentti
<< Home