Emme osanneet kuvitella

Olin tänään tentissä. En ole vähään aikaan ollut. Aloitin syyskuussa kasvatustieteen perusopinnot. Kun ei vielä tiedä, mikä isona tulee. Tentti oli sikäli uusi kokemus, etten ole ennen tehnyt ryhmätenttiä. Ryhmän muodostin Matti Rusaman - toisen teologian maisterin ja hyvän veljen- kanssa. Tehtävämme oli vastata kahteen kysymykseen. Juttelimme, mitä vastaisimme, ja sitten toinen kirjoitti toisen esseen ja toinen toisen. Oli mukava hetki miettiä oppilaskeskeisyyttä kasvatuksessa ja kasvatustieteen akateemista opetusta 1600-1800 -luvulla.

Juttelin tänään oululaisen papin kanssa. Hän on siellä samankaltaisissa vaikeuksissa kuin minä täällä. Hänen tilanteessa on sikäli paljon vaikeampi, että hänelle on ilmoitettu päivä, jona messu naispapin kanssa tulee toimittaa. Vähän reilu kaksikymmentä vuotta sitten olimme tämän pastorin kanssa vasta valmistuneita ylioppilaita ja suorittamassa varusmiespalvelusta Sodankylässä samassa patterissa. Emme silloin osanneet kuvitella, millainen tilanteemme on kahdenkymmenen vuoden kuluttua. En olisi vuosi sitten uskonut, jos joku olisi kuvannut nykyisen tilanteen. Muutos on ollut hurja. Oli hyvä keskustella - vaikkemme mitään ratkaisua tilanteeseemme keksineet. Toivotimme toisillemme voimia ja hyvän Herramme siunausta. Totesimme, että meidät on nyt laitettu kantamaan tällaista ristiä.

Keskustelin tänään aika pitkään myös esimieheni Osmon kanssa. Hyvä keskustelu sekin.