Pitäisikö luopua kengistä?

Torstain Tyrvään Sanomien mielipidepalstalla nimimerkki ihmetteli, että käytän kenkiä. Hän viittasi raamatunkohtaan, jossa Jeesus sanoo: "Älkää ottako mukaanne rahakukkaroa, älkää laukkua älkääkä jalkineita. Älkää matkan varrella pysähtykö tervehtimään ketään." (Luuk 10:4). Hänen päättelynsä kulki ilmeisesti tätä rataa: Kun kerran käytän kenkiä - en siis välitä Jeesuksen käskystä - minun ei pitäisi välittää Paavalinkaan käskystä, joka kieltää naisia opettamasta seurakunnan jumalanpalveluksessa. Olen epäjohdonmukainen ja valikoin, mitkä Raamatun kohdat otan todesta, mitkä en.

Ehkä olisi viisaampi olla kirjoittamatta mitään nimimerkin kirjoituksesta. Silti kirjoitan. Ehkä monikin päättelee samaan tapaan kuin hän ja päätyy ajatukseen, että naispappeuden torjujat ovat valikoivat Raamattua mielensä mukaan.

Jeesuksen käsky, johon nimimerkki viittaa, on selvästi siihen tilanteeseen annettu, jossa joukko Jeesuksen seuraajia silloin oli. Jeesus lähetti heidät lähetystyöhön - luultavasti ensimmäisen kerran - ja antoi tätä matkaa varten mainitun käskyn ja muitakin käskyjä. Kun luemme Uutta testamenttia kokonaisuutena, emme löydä opetusta, että mainitulla tavalla kaikkien sananjulistajien kaikissa tilanteissa tulee toimia. Sellaista ohjetta ei löydy Apostolien teoista tai Paavalin kirjeistä eikä sellaista ohjetta Jeesus anna, kun hän puhuu muualla tehtävän toteuttamisesta, jonka hän on antanut seuraajilleen. Teemme Jeesukselle oikeutta, kun sanomme, että tämä käsky - käsky lähteä työhön ilman rahaa, laukkua ja jalkineita - ei ole kaikkia kristittyjä kaikkina aikoina koskeva käsky. Se oli käsky siihen tilanteeseen. Ehkä Jeesus tahtoi opettaa ensimmäisille oppilailleen heidän ensimmäisellä lähetysmatkallaan Jumalan huolenpitoa. Jumala pitää heistä huolta silloinkin, kun ei voi turvautua rahaan ja tavaraan.

Kun taas puhutaan paimenen virasta ja opettamisesta, koko Uusi testamentti näyttää puhuvan yhdenmukaisesti ja siten, että nyt ei ole kyse ohjeista vain tiettyyn tilanteeseen. Naiset eivät toimineet seurakuntien paimenina ja heitä - käsittääkseni juuri siksi etteivät olleet seurakunnan paimenia - kielletään opettamasta seurakunnan jumalanpalveluksissa. Näiden ohjeiden kirjoittajat näyttävät ainakin itse olevan sitä mieltä, että käsky, jonka he välittävät, on tarkoitettu kaikille kristityille kaikkina aikoina. Ajattelemmeko me niin - siis velvoittaako käsky meitä edelleen - siitä lienee kyse. Minusta turvallista on seurata niitä ohjeita, jotka Raamattu antaa ensimmäisille kristityille ja meille.