Taas kirjoiteltiin

Kirjoittelu naispappeudesta Tyrvään Sanomissa jatkui viime perjantaina. Oli pidempi kirjoitus ja muutama toimitukseen lähetetty lyhyt tekstiviesti. Pidempään kirjoitukseen kirjoitin vastineen. Kirjoittaminen ei suuresti innostanut, mutta pidin vastaamista esitettyihin kysymyksiin tarpeellisena. Kirjoitukseni on tässä alla ja huomenna jaettavassa lehdessä.

MUUTAMA TARKENNUS

Paavo Riihivaara kirjoitti edelleen naispappeudesta (TS 21.10.). Voi olla hyödytöntä jatkaa keskustelua. Silti muutama tarkennus.

Riihivaara kirjoitti, että hänen on vaikea tajuta naisen voivan toisaalta puhua jumalanpalveluksessa, toisaalta ei. On erilaista puhumista. Joku puhuu jumalanpalveluksessa lukemalla Raamatun tekstin, joku johtamalla rukousta, joka pitämällä opetuspuheen, saarnan. Paavalille sopii, että naiset mm. johtavat rukousta, mutta sen hän kieltää, että naiset opettavat jumalanpalveluksessa. Minusta viisasta on seurata apostolin ohjeita, mikä puhuminen käy, mikä ei. En ajattele, että nainen – jos on lehtori – voi saarnata jumalanpalveluksessa, mutta papiksi vihitty nainen ei. Apostoli ei tee tällaista rajausta.

Riihivaara kysyi, missä Raamatun kohdassa kielletään naisten papiksi vihkiminen. Pappisvihkimyksestä ei puhuta missään Uuden testamentin kohdassa. Seurakunnan paimenenvirasta kylläkin. Uusi testamentti ei tunne naispuolisia seurakuntien paimenia. Ohje, joka kieltää naisia opettamasta jumalanpalveluksessa, liittyy juuri tähän: se on seurakunnan pastorin tehtävä.

Edelleen Riihivaara kysyi, miksi hyväksyn naisen kumppanikseni alttarille mutta en naispappia. Se ei tietenkään ole minulle ongelma, että on nainen. Naispappeus on.

Riihivaara kirjoitti, ettei alennu keskustelemaan homoliitoista. Homoliittojen siunaamisen puolesta esitetään samoja perusteluja, joita Riihivaara esittää naispappeuden puolesta: on löydetty uusia, syvempiä tapoja tulkita Raamattua, on syrjintää pitää homosuhdetta vääränä elämäntapana. Täytyy olla johdonmukainen. Jos esittää perusteluja jonkin asian puolesta, ei voi kieltää esittämästä samoja perusteluja jonkin toisen, ehkä itselle epämieluisan asian puolesta. En tarkoita, että kaikki, jotka hyväksyvät naispappeuden, hyväksyvät myös homoliitot. Sitä en ymmärrä, jos näiden asioiden välillä ei näe mitään yhteyttä.

Myöskään siviilipalveluksesta Riihivaara ei halunnut keskustella. Hän sallisi ajatella tavallani mutta ei sallisi osoittaa vakaumustani. Tämä on pitkälti sama kuin jos siviilipalvelukseen päätyneelle sanottaisiin: voit pitää vakaumuksesi mutta aseelliseen palvelukseen on tultava. Jos vakaumus on perusteltu, se näkyy. Sivistynyttä suhtautumista toisen vakaumukseen on, että sen antaa näkyä.

Riihivaaran mukaan katolisesta kirkosta ja sen ratkaisuista ei ole meille naispappeuskeskustelussa apua, koska katoliset vasta muutama vuosikymmen sitten suostuivat myöntämään, että naisella on sielu. Näin perätöntä ei pitäisi kirjoittaa kenestäkään, toisista kristityistä varsinkaan.

Raamatunkohdat, jotka liittyvät naispappeuteen, tarkoittavat jotakin. Aiemmassa kirjoituksessani esitin selityksen, mitä ne käsittääkseni tarkoittavat. Minulle ei ole osoitettu perustellumpaa selitystä. Joudun siis pitämään kiinni siitä, jonka olen esittänyt. Hyvä selitys ei ole, että kyseisistä kohdista ei tarvitse välittää.

Toivon, että tilanne, joka oli seurakunnassamme vielä reilu puoli vuotta sitten, palaisi. Että pappi saisi keskittyä varsinaiseen työhönsä – evankeliumin julistamiseen.