Rikollinen?

Eilen oli seurakuntamme kirkkovaltuuston kokous. Olin kokouksessa sen alun. Tuolloin käsiteltiin Leirimajalle, seurakuntamme leirikeskukseen, rakennettavaa uutta majoitus- ja luokkarakennusta. Olen kyseisen rakennustoimikunnan puheenjohtaja. Rakennuksen piirustukset hyväksyttiin ja hankkeelle varattiin rahaa 720.000 euroa. Hienoa että projekti on tässä vaiheessa. Leirimajaa käytetään paljon ja uudelle rakennukselle on suuri tarve.

Kokouksen lopulla valtuutettu Jouni Perttula oli käyttänyt puheenvuoron, jossa oli kysynyt, olenko ongelma Vammalan seurakunassa. Hänen mielestään en ole. Hän oli myös kysynyt, onko kirkkoherra Osmo Ojansivu ylittänyt valtuutensa seurakuntalehti Paanun pääkirjoituksessa. Siinä kirkkoherra hyvinkin selvästi kehotti seurakuntalaisia äänestämään seurakuntavaaleissa naispappeuden hyväksyviä ehdokkaita. Tänään jaettu Tyrvään Sanomat uutisoi näyttävästi Jouni Perttulan puheenvuoron (www.tyrvaansanomat.fi). Lehden mukaan vastauksessaan Osmo Ojansivu oli todennut, että nyt on kyse laillisuuden noudattamisesta. "Miespapit, jotka eivät mene alttarille naispappien kanssa, eivät noudata kirkkolakia."

Esimiesasemassa olevalta kova väite. En siis noudata kirkkolakia. Se käsittääkseni tarkoittaa, että rikon kirkkolakia vastaan. Rikon lupauksen, jonka olen antanut pappisvihkimyksen yhteydessä - "tahdon noudattaa kirkon lakia". Asian voi muotoilla vielä tylymmin: olen rikollinen, joka täytyy saattaa vastuuseen rikoksesta.

Jutussa ei kerrota, mikä on se kirkkolain tai kirkkojärjestyksen kohta, jota vastaan rikon. Sen haluaisin kuulla. Täytyyhän olla jokin konkreettinen kohta, jonka rikkomisesta minua voidaan syyttää. Sellaista kohtaa kirkkolaissa ei käsittääkseni ole. Ainakaan kukaan ei ole sellaista osoittanut minulle.

Juttua lukiessani sisimmässäni kiehahti sen verran, että tuli mieleen selvitys mahdollisesta kunnianloukkauksesta. Eihän esimies voi sanoa työtekijöistään lehdessä mitä tahansa - syyttää lain rikkojaksi ja niin luoda mielikuvaa työntekijästä ilman että voi osoittaa, mitä lain kohtaa vastaan rikkoo. Esimieheltä täytyy voida odottaa enemmän. Näin joudun kirjoittamaan siitä huolimatta, että jutussa Osmo Ojansivu myös kehui minua. Ensi kiehahduksen jälkeen tulin ajatelleeksi, mitä muuta Paavali kirjoittaa kirjeessä, jossa hän kieltää naisia opettamasta seurakunnan jumalanpalveluksessa. Ensimmäisen korinttilaiskirjeen 6. luvussa hän kirjoittaa siitä, että kristityt vetoavat maallisiin oikeusistuimiin ja selvittävät asioitaan niissä. Hän neuvoo kärsimään vääryyttä ennemmin kuin käräjöimään oikeudessa veljen kanssa. Ei ainakaan pitäisi olla se ensimmäinen, joka vetoaa maalliseen lakiin ja vie asian oikeuteen. Jos yritän seurata apostolin opetusta naispappeusasiassa, täytyy yrittää tässä toisessakin.

Ystäväni luettuaan Tyrvään Sanomia soitti ja muistutti: vastaamme jokainen kerran Jumalan edessä julkisista tai kahdenkeskisistä puheistamme. Tärkeä muistutus. Toinen ystäväni oli sitä mieltä, ettei kyse ole juridisesti kestävistä perusteluista. Ennemmin kyse on siitä, että pyritään tiettyyn päämäärään. Tapa, jolla päämäärään pyritään, ei taida olla kovin kaukana painostamisesta. Ystäväni ajatukseen ei ole vaikea yhtyä - tällaiset lausumat lehdessä tuntuvat painostavilta.

Toki sekin on mahdollista, että toimittaja on kirjoittanut lehteen sellaista, mitä kirkkoherra ei ole sanonut. Jos niin on, toivon, että se, jota on lainattu väärin, oikaisee virheen.