Herätysliikkeet ongelma?

Tässä viikonvaihteessa Vammalassa pidettiin raamattupäivät. Näillä päivillä on jo monen vuoden perinne. Järjestäjinä ovat Vammalan seurakunta, Kansanlähetys ja Evankeliumiyhdistys. Hienoa että tällaisia päiviä on. Hienoa että päiviä suunnittelemassa ja toteuttamassa on kahden eri herätysliikkeen kristittyjä. Aina näin ei ole ollut. Muutama vuosikymmen sitten viidennen herätysliikkeen väki ja evankeliset saattoivat olla kovinkin toisiaan vastaan. Sain olla päivillä pidempään mukana lauantaina. Luther-talon sali oli aika tavalla täysi sanankuulijoista. Kannelmiehet lauloivat miehekkäästi.

Herätysliikkeillä on ollut suuri vaikutus kirkkoomme. Niiden piiristä on tullut huomattava osa kirkkomme työntekijöistä. Niiden merkitystä kirkkomme lähetystyössä ei aivan helposti voi yliarvioida. Kirkkoamme on luonnehdittu herätysliikkeiden kirkoksi. Herätysliikkeiden väkeä on pidetty kirkomme ydinjoukkona.

Monet herätysliikkeidemme johtajat ovat vedonneet kirkkomme johtoon, että teologian maisterit, jotka eivät voi osallistua pappisvihkimykseen yhdessä papiksi vihittävien naisten kanssa, saisivat vihkimyksen papiksi. Herätysliikkeiden palveluksessa on vihkimättömiä teologian maistereita ja se, etteivät he saa pappisvihkimystä, vaikeuttaa herätysliikkeiden työtä. Herätysliikejohtajat ovat vedonneet sen puolesta, että seurakuntien pastorit, jotka eivät toimita messua yhdessä naispappien kanssa, saisivat jatkaa viroissaan ja ettei kirkko muutenkaan tekisi hätiköityjä ja seurakuntia repiviä ratkaisuja ratkoessaan naispappeuteen tai sen torjumiseen liittyviä ongelmia. Monia on hämmästyttänyt, että näillä vetoomuksilla tuntuu olevan kovin vähän vaikutusta.

Siihen, että vetoomuksilla näyttää olevan vähän vaikutusta, lienee kaksi syytä. Tuntuu, että vetoomusten painoarvo lasketaan nykyisessä kirkossa laskukoneella. Sillä on merkitystä, minkä takana ovat suuret joukot. Tai millä on huomattavia taloudellisia vaikutuksia. Mikä on totuus tai mitä Raamattu sanoo, sitä ei niinkään kysytä. Herätysliikkeet eivät kokoa sellaisia joukkoja kuin joskus ennen. Niiden vetoomusten takana ei siis ole niin suuria väkimääriä kuin ennen. Tai jos niiden vetoomukset torjutaan, sillä ei ole ratkaisevia vaikutuksia kirkon talouteen. Siksi vetoomuksiin voidaan suhtautua niin kuin niihin näytetään suhtautuvan.

Tuntuu, että kirkkomme ylätasolla on yhä enemmän myös niitä, jotka eivät pidä herätysliikkeitä kirkkomme rikkautena. Ennemminkin ongelmana. Ajatellaan, että kirkon imagoa pilaavat etenkin herätysliikkeet, joissa monet torjuvat naispappeuden ja jotka edustavat muissakin asioissa sellaista, mikä sopii huonosti tämän ajan henkeen. Niiden vetoomusten ei saa antaa vaikuttaa ratkaisuihin, joilla kirkkoa uudistetaan ajan vaatimuksiin sopivammaksi. Tuntuu, että yhä enemmän on myös niitä, jotka eivät pitäisi ollenkaan suurena menetyksenä, jos herätysliikeväki, joka torjuu naispappeuden, lähtisi kirkosta. Taitaa olla niitäkin, joille tämä on toive tai mietitty ohjelma kirkon uudistamiseksi.

En kirjoita tätä siksi, että tahtoisin lisää vastakkainasettelua kirkossamme. Juuri sitä pitäisi olla vähemmän. Tarkoitan, että meidän herätysliikekristittyjen tulee nähdä liikkeidemme asema kirkossa totuudenmukaisemmin kuin ehkä olemme sen nähneet.