Neuvottelu piispan kanssa
Tänään piispa Kari Mäkinen vieraili Vammalassa ja neuvotteli seurakunnan papiston kanssa. En jaksanut odottaa neuvottelulta suuria - eipä siis tullut suurta pettymystäkään. Piispa määritteli pelisäännöt, joita hänen mukaansa täytyy noudattaa: työvuoroja - mukaan lukien messun toimittaminen - ei voi jakaa sukupuolen perusteella eikä työtehtävistä - mukaan lukien messun toimittaminen - voi kieltäytyä sukupuolen perusteella. Näistä pelisäännöistä ei piispan mukaan voi neuvotella, eikä niistä neuvoteltu, vaikka sitä olisin toivonut. Siis kirkkoherran on laadittava työvuorolista sen mukaan, että minut on sijoitettu toimittamaan messu yhdessä naispapin kanssa, ja minun on suoritettava annettu työtehtävä.
Kun asiaa lähestyttiin näistä lähtökohdista, neuvoteltavaa ei juuri jäänyt. Ilmoitin sen minkä ennenkin: En kieltäydy työtehtävistä - voin toimittaa messun yksin. En vaadi, että muiden täytyy väistää minua - voin jäädä messun toimittamisesta pois, jotta naispapin ei tarvitse väistää. Yhdessä naispapin kanssa en voi toimittaa messua. Kokisin siinä tekeväni vastoin Jumalan tahtoa, joka on ilmoitettu Raamatussa. Tällä ilmoituksella sain piispalta suullisen huomautuksen toimistani tai siitä, miten aion toimia. Seuraavan työvuorolistan helmikuun alusta toukokuun loppuun kirkkoherra Osmo Ojansivu tekee siten, että minut sijoitetaan samaan messuun naispapin kanssa. Kun en suostu toimittamaan messua yhdessä papiksi vihityn naisen kanssa, saan varmaankin huomautuksen työtehtävistä kieltäytymisestä. Käynnistääkö tuomiokapituli sen jälkeen kurinpitomenettelyn, joka voi johtaa irtisanomiseen, jää nähtäväksi. Voi olla, että irtisanominen ei ole aivan helppoa. Olen toiminut kahdeksan vuotta kuten aion jatkossakin toimia, minut on valittu virkaani tämä hyvin tietäen eikä uusia lakeja tähän asiaan liittyen ole valintani jälkeen säädetty.
Koin, että minulle jätettiin kaksi vaihtoehtoa: muutat tapaasi toimia - siis ryhdyt toimittamaan jumalanpalveluksia yhdessä naispappien kanssa - tai lähdet Vammalan seurakunnan kappalaisen virasta. Kerroin valitsevani kolmannen: Toimin niin kuin tähänkin asti - en toimita messua naispappien kanssa. Tästä sitten seuraa, mitä seuraa, ja toiset tekevät päätökset, mitä minulle tapahtuu.
Kirkossa tehdään nyt kovia ratkaisuja eikä tulevaisuus näytä valoisalta. Toisaalta näyttää: Pyydän, että saan olla hyvän Herramme käsissä, ja uskon, että hän kuljettaa tietä, jonka hän katsoo minulle hyväksi. Kerran Kristus saapuu kunniassaan ja tekee lopun kaikesta pahasta. Rukoilen, että olisin sinä päivänä valmis astumaan Kristuksen eteen. Pyydän, että pääsisin rakkaitteni kanssa sinne, missä ei edes muisteta näitä vaivoja, joita nyt koetaan.
Tiedän, että monet ovat rukoilleet tämän illan neuvottelun puolesta. Lämmin kiitos siitä. Rukoukset ovat kantaneet.
Kun asiaa lähestyttiin näistä lähtökohdista, neuvoteltavaa ei juuri jäänyt. Ilmoitin sen minkä ennenkin: En kieltäydy työtehtävistä - voin toimittaa messun yksin. En vaadi, että muiden täytyy väistää minua - voin jäädä messun toimittamisesta pois, jotta naispapin ei tarvitse väistää. Yhdessä naispapin kanssa en voi toimittaa messua. Kokisin siinä tekeväni vastoin Jumalan tahtoa, joka on ilmoitettu Raamatussa. Tällä ilmoituksella sain piispalta suullisen huomautuksen toimistani tai siitä, miten aion toimia. Seuraavan työvuorolistan helmikuun alusta toukokuun loppuun kirkkoherra Osmo Ojansivu tekee siten, että minut sijoitetaan samaan messuun naispapin kanssa. Kun en suostu toimittamaan messua yhdessä papiksi vihityn naisen kanssa, saan varmaankin huomautuksen työtehtävistä kieltäytymisestä. Käynnistääkö tuomiokapituli sen jälkeen kurinpitomenettelyn, joka voi johtaa irtisanomiseen, jää nähtäväksi. Voi olla, että irtisanominen ei ole aivan helppoa. Olen toiminut kahdeksan vuotta kuten aion jatkossakin toimia, minut on valittu virkaani tämä hyvin tietäen eikä uusia lakeja tähän asiaan liittyen ole valintani jälkeen säädetty.
Koin, että minulle jätettiin kaksi vaihtoehtoa: muutat tapaasi toimia - siis ryhdyt toimittamaan jumalanpalveluksia yhdessä naispappien kanssa - tai lähdet Vammalan seurakunnan kappalaisen virasta. Kerroin valitsevani kolmannen: Toimin niin kuin tähänkin asti - en toimita messua naispappien kanssa. Tästä sitten seuraa, mitä seuraa, ja toiset tekevät päätökset, mitä minulle tapahtuu.
Kirkossa tehdään nyt kovia ratkaisuja eikä tulevaisuus näytä valoisalta. Toisaalta näyttää: Pyydän, että saan olla hyvän Herramme käsissä, ja uskon, että hän kuljettaa tietä, jonka hän katsoo minulle hyväksi. Kerran Kristus saapuu kunniassaan ja tekee lopun kaikesta pahasta. Rukoilen, että olisin sinä päivänä valmis astumaan Kristuksen eteen. Pyydän, että pääsisin rakkaitteni kanssa sinne, missä ei edes muisteta näitä vaivoja, joita nyt koetaan.
Tiedän, että monet ovat rukoilleet tämän illan neuvottelun puolesta. Lämmin kiitos siitä. Rukoukset ovat kantaneet.
posted by Jari Rankinen | 9:10 ip.
4 Comments:
Itkettää. On tämä kurjaa. Tuntuu typerältä toivotella voimia, kun niitähän juuri kaivataan tämmöisessä tilanteessa itsen ulkopuolelta. Joten toivon, että saat levätä Taivaan Isän sylissä.
"He sotivat Karitsaa vastaan, mutta Karitsa on voittava heidät, sillä hän on herrain Herra ja kuningasten Kuningas; ja kutsutut ja valitut ja uskolliset voittavat hänen kanssansa." (Ilm. 17:14)
Siunausta,
t. Viktor Tikkanen
Näytin tiistai-iltana eräälle kurssille osan elokuvasta Sophie Scholl - viimeiset päivät. Ties kuinka monennen kerran ihailin nuoren Sophien vastauksia kuulustelijan ja natsituomioistuimen edessä. Kuulustelijan puheenvuorot kuulostivat joiltakin kohdin oudon tutuilta: Jos yksilö ja valtakunnan (yhteiskunnan) laki joutuvat ristiriitaan, on tehtävä niin kuin laki sanoo. Muuten seuraa kaaos ja kansan yhtenäisyys rakoilee, mikä olisi sotaa käyvässä maassa kaikkein pahinta (vrt. paniikkinappula). Sophie vastasi kuulustelijalleen, että laki muuttuu, mutta on olemassa Jumala, omatunto ja myötätunto. Oikeudessa hän vastasi samoin, ja sai kasvoilleen tuomarin kiukkuisen kysymyksen: kuka sinä oikein luulet olevasi!? Niinpä. Keitä me oikein luulemme olevamme? Siksikö emme tilanteen iskiessä päälle pääse mihinkään marttyyri- tai tunnustajafiiliksiin, jottemme luulisi itse olevamme jotakin? Ettemme ihailisi itseämme niin kuin ihailen vaikkapa Schollin sisaruksia? Etäisyyden päästä katsoen näyttää niin selvältä, että mieluiten olisin eilisessä prosessissanne ollut syytetyn, en syyttäjän tai tuomarin paikalla. Elävä Jumala kanssasi, Jari. On Jumala, omatunto ja myötätunto. Sitä tunnen monien muiden kanssa sinua kohtaan.
tuolta uskojarukous.net -sivustolta silloin tällöin linkitetään sinun nettipäiväkirjaasi, ja kyllähän tämä on hurjaa luettavaa. On kamalaa huomata että meidän teologiset vääntämisemme ovat viiltävää todellisuutta seurakunnassa.
Yritä jaksaa, mielestäsi valitsemasi "kolmas tie" on ihan oikea. Jos toinen osapuoli pelaa sikaa, niin pelatkoon sitten niin että kaikki sen näkevät.
Marttyyrien veri on kirkon siemen. Vaikka nyt tässä ei ketään tapettaisikaan, niin silti toivon ja uskon, että härkäpäinen uskosta kiinni pitäminen kyllä toimii myös todistuksena.
Lähetä kommentti
<< Home