Piispan vierailun jälkeen

On kulunut pari päivää piispan vierailusta. Olen tietysti miettinyt neuvottelua, joka käytiin.

Kari Mäkisen lähtökohta siis oli, ettei pelisäännöistä enää keskustella. Pelisäännöiksi hän nimesi nimenomaan nämä kaksi: Sukupuolen perusteella työvuoroja ei saa jakaa eikä sukupuolen perusteella työtehtävistä voi kieltäytyä. Siis sellaista työvuorolistaa, jossa minua ei ole laitettu toimittamaan messua naispapin kanssa, ei saa tehdä enkä saa kieltäytyä toimittamasta messua yhdessä naispapin kanssa. Mäkinen toivoi tai edellytti, että etsimme Vammalassa näillä pelisäännöillä tietä eteenpäin.

Jos pelisäännöt ovat nämä, on vaikea keksiä, mikä on tie eteenpäin. Siis sellainen tie, jolla minäkin voisin toimia Vammalan seurakunnan pappina. Jos Mäkisen kertomista pelisäännöistä ei voi keskustella, keskustelu siitä, miten pääsemme eteenpäin, taitaa olla aika turhaa. Tai minua siinä keskustelussa ei ilmeisesti tarvita. Minusta tuntuu myös, etteivät Mäkisen määrittelemät säännöt ole niin kiveenhakattuja kuin annettiin ymmärtää. Tarkoitan, etteivät kaikki juristit ole ollenkaan sitä mieltä, että kirkkoherra, joka ottaa työvuoroja laatiessaan huomioon kaltaisteni pappien toivomukset, syyllistyy välilliseen syrjintään - kuten termi kuuluu. Tai edes sitä mieltä etteivät kaltaiseni papit voisi kieltäytyä omantunnon vakaumukseensa vedoten toimittamasta messua yhdessä naispappien kanssa. Nämä asiat tulevat varmaankin selvitettäviksi jossakin oikeusistuimessa, mikäli tuomiokapituli ryhtyy kurinpitomenettelyyn sillä perusteella, etten minä tai joku muu noudata Mäkisen antamia pelisääntöjä.

Eilen Aamulehden haastattelussa Kari Mäkinen sanoi, että pallo on minulla - siis minun ratkaisuistani riippuu, mitä tapahtuu. Minusta pallo on kyllä muilla. Aion toimia kuten olen toiminut koko ajan, jonka olen ollut kirkkomme pappina. Itse en aio tehdä itsestäni kantelua. Toiset ovat tuoneet uutuuksia seurakuntiimme ja toisilla on valta päättää, voinko heidän mielestään jatkaa virassa vai en. Pallo on heillä.

Tapasin tänään ystävän, joka kysyi: Miltä piispan antama huomautus tuntuu? Tuleeko siitä merkintä joihinkin papereihini? Muistan vuosien takaa isäni kertomuksen häntä vähän vanhemmasta tuttavastaan. Tuttava oli ollut mukana jatkosodan jälkeen asekätkennässä. Varastoitiin aseita sopiviin paikkoihin siltä varalta, että Neuvostoliitto yrittäisi uudelleen Suomen miehittämistä. Asekätkentä paljastui ja tuhansia kuulusteltiin. Isäni tuttava oli kuulusteltavien joukossa. Valtiollisen poliisin kuulustelijat - olivat luultavasti innokkaita kommunisteja - olivat muistuttaneet isäni tuttavaa, että hän saa todennäköisesti toimistaan merkinnän rikosrekisteriin. Tuttava oli todennut merkinnän, joka tulee tällaisista toimista, olevan ihan hyvä merkintä; joskus se saattaa olla jopa kunniamaininta. En mahda mitään, että ajattelen Kari Mäkisen huomautuksesta jossain määrin samaan tapaan. En osaa suhtautua siihen kovin murheellisella mielellä - vaikka vakavasta asiasta onkin kyse.

Vaimoni - kun oli lukenut Aamulehden jutun, jossa kerrottiin Kari Mäkisen käyneen seurakunnassamme selvittämässä tilannettamme - sanoi, että hänestä tuntuu kurjalta: moni luulee minun olevan seurakunnassamme se riitapukari ja rettelöitsijä, jonka edesottamuksia Turusta saakka täytyy tulla hoitamaan. En osaa pitää itseäni riitapukarina, mutta epäilemättä moni, joka muodostaa kuvansa vain lehtijuttujen perusteella, luulee niin.