Nuoria, fiksuja, kutsumustietoisia
Viime päivinä olen saanut laulaa monta kertaa: "Hoosianna, Daavidin Poika, kiitetty olkoon hän ..." Niin lauloimme ensimmäisen adventtisunnuntain messussa Suodenniemen kirkossa ja perhekirkossa Tyrvään kirkossa. Koulujen adventtikirkkoja on ollut useita ja niissä on laulettu tutuinta adventtivirttä. On hyvä rukoilla: "Herra, auta, pelasta." On ollut ilo julistaa: Jeesus saapui Jerusalemiin aasilla ratsastaen. Hän ei ole korkealla ja meistä kaukana. Hän on matalalla ja lähellä meitä. Niin lähellä että Vapahtajaan voi syntinen ihminen tarttua, turvautua ja luottaa.
Mielessäni ovat olleet ne, joiden tilanne on vielä hankalampi kuin minun. On teologian maistereita ja opiskelijoita, jotka haluaisivat palvella kirkkoamme mutta joita kirkko ei näytä tarvitsevan. Tarkoitan maistereita ja opiskelijoita, joilla on kirkon perinteen mukainen käsitys papinvirasta ja jotka toimivat tämän käsityksen mukaan. Heistä miespuoliset toivovat, että he saisivat pappisvihkimyksen siten, ettei samassa vihkimyksessä vihittäisi papeiksi naisia ja ettei vihkimyksen ja siihen liittyvän messun toimittamiseen osallistuisi papiksi vihittyjä naisia. Nämä teologian maisterit eivät saa pappisvihkimystä. Naispuoliset toivovat, että seurakunnissamme olisi edelleen lehtorin virkoja, joissa he voisivat palvella seurakuntaa ja toteuttaa kutsumustaan. Lehtorin virkoja ei enää juuri ole - liki kaikki on muutettu papin viroiksi.
Nämä teologian maisterit ja opiskelijat ovat yleensä nuoria, fiksuja, kutsumustietoisia, ahkeria miehiä ja naisia. He ovat opiskelleet vuosia ja heillä olisi paljon hyvää annettavaa seurakuntiimme. Heillä on halu julistaa evankeliumia, kutsua ihmisiä seuraamaan Kristusta, opettaa klassista kristinuskoa ja rakentaa kirkkoamme. Monet heistä ovat nyt muissa tehtävissä - joku opettaa koulussa, toinen jakaa lehtiä, joku ajaa linja-autoa, joku on työssä kirkollisessa järjestössä - kirkon virkaan kun ei ole päässyt.
Jollakin tavalla tämä ongelma ratkeaa. Toivoisi, että ratkaisu löytyisi kirkkomme rakenteiden puitteissa. Siis esimerkiksi niin että pappisvihkimyksen saa kirkomme piispan toimittamassa pappisvihkimyksessä. Löytyykö ratkaisu kirkkomme rakenteiden puitteissa vai niiden ulkopuolelta, riippuu paljon piispoistamme ja heidän ratkaisuistaan.
Mielessäni ovat olleet ne, joiden tilanne on vielä hankalampi kuin minun. On teologian maistereita ja opiskelijoita, jotka haluaisivat palvella kirkkoamme mutta joita kirkko ei näytä tarvitsevan. Tarkoitan maistereita ja opiskelijoita, joilla on kirkon perinteen mukainen käsitys papinvirasta ja jotka toimivat tämän käsityksen mukaan. Heistä miespuoliset toivovat, että he saisivat pappisvihkimyksen siten, ettei samassa vihkimyksessä vihittäisi papeiksi naisia ja ettei vihkimyksen ja siihen liittyvän messun toimittamiseen osallistuisi papiksi vihittyjä naisia. Nämä teologian maisterit eivät saa pappisvihkimystä. Naispuoliset toivovat, että seurakunnissamme olisi edelleen lehtorin virkoja, joissa he voisivat palvella seurakuntaa ja toteuttaa kutsumustaan. Lehtorin virkoja ei enää juuri ole - liki kaikki on muutettu papin viroiksi.
Nämä teologian maisterit ja opiskelijat ovat yleensä nuoria, fiksuja, kutsumustietoisia, ahkeria miehiä ja naisia. He ovat opiskelleet vuosia ja heillä olisi paljon hyvää annettavaa seurakuntiimme. Heillä on halu julistaa evankeliumia, kutsua ihmisiä seuraamaan Kristusta, opettaa klassista kristinuskoa ja rakentaa kirkkoamme. Monet heistä ovat nyt muissa tehtävissä - joku opettaa koulussa, toinen jakaa lehtiä, joku ajaa linja-autoa, joku on työssä kirkollisessa järjestössä - kirkon virkaan kun ei ole päässyt.
Jollakin tavalla tämä ongelma ratkeaa. Toivoisi, että ratkaisu löytyisi kirkkomme rakenteiden puitteissa. Siis esimerkiksi niin että pappisvihkimyksen saa kirkomme piispan toimittamassa pappisvihkimyksessä. Löytyykö ratkaisu kirkkomme rakenteiden puitteissa vai niiden ulkopuolelta, riippuu paljon piispoistamme ja heidän ratkaisuistaan.
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home