Jälleen kirjoituksia

Muutamaan viikkoon Tyrvään Sanomien mielipidepalstalla ei ole kirjoitettu minusta. Näitä viikkoja olisin toivonut lisää. Toiveet eivät aina toteudu. Eilen jaetussa lehdessä oli kaksi kirjoitusta, joissa käsiteltiin minua, vakaumustani ja naispappeutta. Seppo Kulju kysyi kirjoituksessaan, "entä jos Rankinen onkin oikeassa". Hän kertoi minun vetoavan Raamattuun ja omaantuntoon. Hän tuntui pelkäävän, että ajan henki ja yleinen mielipide painavat kirkon ratkaisuissa enemmän kuin iankaikkisesti samana pysyvä Jumalan sana.

Toisen kirjoituksen olivat kirjoittaneet Kaija Pispa ja Jaakko Löytty. Heidän aiempaa kirjoitustaan olen kommentoinut nettipäiväkirjassani 9. marraskuuta. Erkki Koskenniemi vastasi tähän kirjoitukseen Tyrvään Sanomissa pian kirjoituksen ilmestymisen jälkeen. Pispa ja Löytty palasivat nyt aiheeseen - olivat olleet muutaman viikon ulkomailla. Lähetin tänään Tyrvään Sanomiin kirjoituksen, jossa vastaan Pispalle ja Löytylle. Kirjoitukseni on tässä alla, huomenna sen pitäisi olla lehdessä. Joku neuvoi, että Pispan ja Löytyn kirjoitus kannattaisi jättää omaan arvoonsa ja olla vastaamatta. Ehkä niin olisi ollut viisasta toimia.

VIELÄ KERRAN: EN VASTUSTA TASA-ARVOA

Kaija Pispa ja Jaakko Löytty kirjoittivat ”Naispappeuden puolesta vielä kerran” (TS 14.12.). Heidän – kuten monien – on vaikea ymmärtää, ettei naispappeuden torjuminen ole tasa-arvon vastustamista ja naisen syrjintää. Koko asiaa katsotaan väärästä näkökulmasta, jos näkökulma on naisen ja miehen tasa-arvo. Kyse on tietyistä Raamatun kohdista ja niiden ymmärtämisestä – tai pidetäänkö näitä kohtia edelleen ohjeellisina vai ei. Moni ajattelee, että tasa-arvo vaatii samanlaisuutta ja samoissa tehtävissä toimimista. Minusta se on outo käsitys. En ole eikä minusta tule Nokian pääjohtajaa tai äitiä. Silti olen yhtä arvokas kuin Olli-Pekka Kallasvuo tai puolisoni. Erilaiset ja eri tehtävissä toimivat ovat samanarvoisia. Mies ja nainen ovat erilaisia ja erilaisina yhtä arvokkaita. Ollakseen yhtä arvokas kuin mies naisen ei tarvitse olla seurakunnan paimen.

Pispa ja Löytty kirjoittavat minun kannattavan naista alistavaa arvomaailmaa ja ajatusteni olevan ristiriidassa Raamatun ja kristinuskosta nousevan tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden ajatuksen kanssa. Pääsen hyvään seuraan: Pispan ja Löytyn mukaan myös Paavali – ”aikansa lapsi” – oli alistaja ja ristiriidassa kristinuskon suurten ajatusten kanssa. Kuuluuko samaan joukkoon myös Jeesus – hän kun valitsi apostoleiksi vain miehiä ja antoi ilmeisesti käskyn, ettei naisen tule opettaa seurakunnan jumalanpalveluksessa? Tähän käskyyn Paavali viittaa Ensimmäisessä korinttilaiskirjeessä. Jos oma kristinuskon tulkinta alkaa tuntua niin hyvältä, että osa Paavalin, Jumalan ilmoituksen välittäjän – ja jopa Jeesuksen – opetuksista tuntuu väärältä, olisiko syytä hiljentää vauhtia, pysähtyä ja kysyä, olenko korottanut itseni asemaan, jonne en kuulu. Tai ovatko sinne päässeet jotkut ihmiset, joiden paikka se ei ole.

Tämä on ollut melkoinen syksy. Varmaan olen tarvinnut tällaista. Tämän kokemuksen jälkeen tuntuisi hienolta saada keskittyä pastorin ykköstehtävään – kertomaan Vapahtajasta, joka tuli kaikkia varten.