Mitä seuraavaksi?

Eilen Aamulehdessä toimittaja Armi Niemelä kysyi luterilaisen kirkon tiedottaja Katriina Harvaiselta, milloin Suomen kirkoissa voidaan siunata samaa sukupuolta olevia pareja. Harvainen vastasi, ettei lähivuosina. Hän kertoi, että parisuhdetyöryhmä tekee laajaa selvitystä, miten kirkon tulisi suhtautua samaa sukupuolta olevien liittoihin. Saman lehden Valo-liitteessä oli juttu Tampereen kirkkovaltuustoon ja Kalevan seurakuntaneuvostoon valitusta lesbosta. Hän toivoi Tampereelle sateenkaarimessuja - siis homoseksuaaleille tarkoitettuja jumalanpalveluksia. Hän sanoi Raamatun olevan "hirveän ristiriitainen" ja että häntä pistää vihaksi, kun aina puhutaan tietyistä Raamatun kohdista. Ilmeisesti hän tarkoitti kohtia, joissa torjutaan homosuhteet. Hän kertoi halustaan olla lähetyssaarnaaja. Missio on rohkaista homoseksuaaleja tulemaan ulos kaapeista. Varmaankin missio on myös muuttaa kirkko sellaiseksi, ettei homosuhteita pidettäisi vääränä. Ja että näitä suhteita siunattaisiin.

Aamulehden jutut ovat vain yksi esimerkki. Tuntuu, että paine muuttaa kirkon kanta homosuhteisiin on kova. Tämän tästä mediassa esittellään tutkimuksia, joiden mukaan homosuhteet eivät olekaan Raamatun vastaisia. Kerrotaan, miten suuri prosentti kansasta tai seurakuntien työntekijöistä hyväksyy homosuhteet. Vedotaan tunteisiin: haastatellaan homoseksuaaleja, jotka kertovat elävänsä onnellista, tasapainoista elämää. He saattavat kertoa olevansa kristittyjä, jotka toivovat kirkolta hyväksyntää elämäntavalleen. Tai miten tavallista on, että TV-sarjoissa on homopari. Tarkoitus lienee opettaa tällaisen suhteen luonnollisuutta.

En tarkoita, että kauhistelisimme tai päivittelisimme homosuhteita - kun ne tuntuvat niin oudoilta. Vielä vähemmän tarkoitan, että homosuhteissa eläviin tulisi suhtautua aggressiivisesti. Tarkoitan, että tässäkin asiassa tulisi pitää kiinni Raamatun opetuksesta. Se on käsittääkseni hyvin selvä: Niin Vanha kuin Uusi testamentti torjuu homosuhteet. Raamattu ei sano, ettei taipumusta homoseksuaalisuuteen saa olla. Mutta kieltää taipumuksen toteuttamisen. Esimerkiksi Paavalin sanoja siitä, että miesten kanssa makaavat miehet eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaan (1 Kor 6:9), on vaikea ymmärtää kahdellakaan eri tavalla. Tai sitä mitä Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen 1. luvussa. Ehkä emme osaa vastata, miksi Raamattu kieltää homosuhteet. Jostakin syystä Jumala kieltää ne. Oikea asenne Jumalan sanaan ei ole, että se on voimassa siltä osin kuin me ymmärrämme ja voimme hyväksyä, mitä Jumalan sana sanoo.

Kun aikanaan keskusteltiin naispappeudesta ja vaadittiin sen hyväksymistä, jotkut rohkenivat sanoa, että naispappeuden hyväksyminen avaa portin myös homosuhteiden hyväksymiselle. Monet pitivät väitettä karkeana yliammuntana tai mahdottomana. Näyttää siltä, ettei väite ollutkaan yliammuntaa. En tarkoita, että kaikki, jotka hyväksyvät naispappeuden, hyväksyvät myös homoliitot. En kuitenkaan voi olla näkemättä yhteyttä näiden välillä. Hyvin samankaltaisia perusteluja esitetään niin naispappeuden kuin homosuhteiden puolesta: Tietyt Raamatun kohdat ovat aikaansa sidottuja. Nyt ymmärrämme paremmin kuin ymmärrettiin Raamatun kirjoittamisen aikoihin. On naisten syrjintää torjua naispappeus, on homoseksuaalien syrjintää pitää homosuhdetta vääränä elämäntapana.

Entä mikä on seuraava asia, jota vaaditaan yhtä kovalla äänellä kuin ainakaan naispappeutta ja nyt kirkon kannan muuttamista homosuhteisiin? Luulen, että se on vaatimus luopua Kristuksen ainutlaatuisuudesta. Siis vaatimus luopua käsityksestä, että Jeesus on ainoa tie taivaaseen, kristinusko ja muut uskonnot eivät ole samanarvoisia ja että muiden uskontojen kannattajien tulisi kääntyä kristityiksi. Jo nyt näitä ajatuksia esitetään muttei vielä sellaisella volyymilla kuin uskon, että niitä tullaan tulevaisuudessa esittämään. Perustelut lienevät tuttuja: Tietyt Raamatun kohdat ovat aikasidonnaisia. Jos ennen voitiin opettaa, että on vain yksi tie taivaaseen, globaalissa maailmassa ei voi opettaa niin. On suvaitsematonta ja muiden uskontojen kannattajien syrjintää vaatia, että muista uskonnoista tulisi kääntyä kristinuskoon.

Jos ei ole luottamusta Raamattuun, pelkään, että myös viimeksi mainitussa asiassa tullaan taipumaan vaatimukseen, johon paine kasvaa. Kovassa paineessa kestävät vain perustelut, joiden tukena on Jumalan sana. Kovassa paineessa kestää vain se, joka rohkenee sanoa: Näin sanoo Herra.