Toivon edelleen

Helsingin Sanomien pääkirjoitus (www.hs.fi) tänään arvosteli voimakkaasti arkkipiispa Jukka Paarman linjausta. Siis sitä että paikallisesti voitaisiin sopia työvuoroista - jos se sopii papistolle - ja niin välttää kuluttavat riidat eikä tämä ole syrjintää. Työvuorojen järjestäminen tarkoittaisi, ettei naispappeuden torjuvaa pastoria pakotettaisi toimittamaan messua yhdessä naispapin kanssa. Helsingin Sanomien pääkirjoituksesta saattoi lukea pettymyksen: Naispappeuden torjujista piti päästä loppullisesti ja nopeasti, eikö nyt niin tapahdukaan? Emmekö pääsekään järjestämään tai seuraamaan muutamien suvaitsemattomien hirttäjäisiä - kuten joku asian muotoili. Toivon, että arkkipiispan linjauksen mukaan toimitaan monessa seurakunnassa. Se olisi rakentava, sopuisa ratkaisu. Toivon, että kirkon johdolla on ryhtiä tuottaa pettymys niille, jotka vaativat sellaista, mikä hajottaa kirkkoa.

Tänään jaetussa Tyrvään Sanomissa (www.tyrvaansanomat.fi) kerrottiin, että kevään työvuorolista seurakuntamme jumalanpalvelusten osalta on tehty. Viime keskiviikkona oli pappien kokous ja kirkkoherra toi kokoukseen laatimansa listan. Listassa minut oli sijoitettu muutaman kerran toimittamaan messu yhdessä papiksi vihityn naisen kanssa. Pyysin, että listaa voitaisiin muuttaa. En vaatinut, ettei minun tarvitsisi tehdä töitäni. Voin hyvin toimittaa messun yksin enkä koe sitä rangaistuksena. Toisaalta minulle sopii, että minä jään messusta pois, naispapin ei tarvitse jäädä. Pyyntöäni ei otettu huomioon. Maaliskuun 25. on sunnuntai, jona listan mukaan minun pitäisi toimia toisin kuin minkä Raamatun äärellä ja omassatunnossani ymmärrän oikeaksi. Toivon edelleen, ettei minua pakoteta tällaiseen messuun. Tekisinkö taivuttuani työtä hyvällä mielellä? Kasvaisiko haluni palvella seurakuntaa sillä, että suostun painostuksen edessä sellaiseen, mitä pidän vääränä?

Tyrvään Sanomien pääkirjoituksessa arkkipiispan linjausta pidettiin mahdollisena ratkaisuna: "Monipuolisesta harkinnasta ei ikinä voi olla haittaa, vaan useimmiten se on asioille hyväksi. Paarman viesti pitänee sisällään ajatuksen, että arkijärkeä tulisi edelleen noudattaa seurakunnissa, eikä lähteä kiilusilmäiseen jahtaamiseen."

Tuntuu, että asiassani pyritään toimimaan seuraavasti: Minut yritetään saada sanomaan, että kieltäydyn minulle osoitetusta työstä. Ellen tätä sano, katsotaan, mitä teen maaliskuun lopulla - tulenko toimittamaan messun vai en. Ellen tule, minua syytetään työtehtävien laiminlyönnistä. Ja tällä perusteella voidaan käynnistää kurinpitotoimet. Syrjinnästä minua tuskin tullaan syyttämään. Työtehtävien laiminlyönnistä lienee helpompi antaa tuomio. Työtehtävien laiminlyöntiä käsittelee ymmärtääkseni tuomiokapituli, jonka ratkaisu lienee selvä, mikäli arkkipiispan linjaus ei saa kapitulissa kannatusta. Syytettä syrjinnästä käsittelisi maallinen oikeusistuin, jonka saattaisi ratkaista asian niin, etten ole syyllistynyt syrjintään. Tasa-arvolaissa todetaan, ettei kyseistä lakia tule soveltaa mm. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon uskonnonharjoitukseen.