Kannattaako?
Kannattaako tämä taistelu? Eikö voisi antaa periksi? Eikö kyse ole sittenkin pienestä asiasta? Nämä kysymykset tulevat toisinaan mieleeni. Varmasti myös niiden mieleen, jotka läheltä tai kauempaa seuraavat tilannettani.
Ystäväni joutui vastaamaan samantapaisiin kysymyksiin. Hän kertoi sanoneensa: Enhän voi julistaa joitakin Raamatun opetuksia ja ohittaa toisia. Enhän voi pitää totuutena, mitä Paavali opettaa pelastumisesta, rukouksesta tai avioliittoetiikasta, jos en pidä totuutena, mitä hän opettaa seurakunnan paimenen virasta tai siitä, kuka voi opettaa seurakunnan jumalanpalveluksessa.
Tästä syystä kannattaa taistella. Hienoa, että voi julistaa Raamatun hienoja opetuksia - syntien anteeksiantamusta lahjana Kristuksen ristin perusteella, käskyä kunnioittaa jokaista, avioliiton elinikäisyyttä tai lupausta Jumalan huolenpidosta. Kokisin, että tätä olisi vaikea tai mahdoton tehdä, jos alkaisi karsia Raamattua - ottaa todesta toisia Raamatun opetuksia ja unohtaa toisia. Mihin vetäisi rajan? Mitä voisi pitää totuutena, mitä ei? Raamatun on saatava olla ylin ohje uskon ja elämän kysymyksissä.
Suunta kirkossamme ei näytä hyvältä. Yhä suurempaa kannatusta tuntuu saavan, että vastauksia uskon ja elämän kysymyksiin haetaan muualta kuin Raamatusta. Kunpa voisi jarruttaa tätä kehitystä. Tai mieluummin estää sitä ja muuttaa suuntaa. Jos sitä voi tehdä - edes hieman - sillä, että pitää kiinni, mitä Raamattu opettaa seurakunnan paimenen virasta, se kannattaa tehdä.
Oikeutta toimia perustellun vakaumuksen mukaisesti kannattaa puolustaa. Varsinkin sen puolesta kannattaa taistella, että on oikeus kuunnella ja totella Jumalan sanaan sidottua omaatuntoa.
Jos miettii, kannattaako minun taistella, miettii myös, kannattaako tämän asian - naispappeuden torjumisen - takia ryhtyä käyttämään niin kovia keinoja kuin niitä, joilla kaltaisiani nyt uhataan. Eikö voitaisi jatkaa kuten tähän asti? Eikö kirkossamme olisi tilaa meillekin? Pidämme kiinni vain siitä, mikä on ollut kirkomme oppi.
Ystäväni joutui vastaamaan samantapaisiin kysymyksiin. Hän kertoi sanoneensa: Enhän voi julistaa joitakin Raamatun opetuksia ja ohittaa toisia. Enhän voi pitää totuutena, mitä Paavali opettaa pelastumisesta, rukouksesta tai avioliittoetiikasta, jos en pidä totuutena, mitä hän opettaa seurakunnan paimenen virasta tai siitä, kuka voi opettaa seurakunnan jumalanpalveluksessa.
Tästä syystä kannattaa taistella. Hienoa, että voi julistaa Raamatun hienoja opetuksia - syntien anteeksiantamusta lahjana Kristuksen ristin perusteella, käskyä kunnioittaa jokaista, avioliiton elinikäisyyttä tai lupausta Jumalan huolenpidosta. Kokisin, että tätä olisi vaikea tai mahdoton tehdä, jos alkaisi karsia Raamattua - ottaa todesta toisia Raamatun opetuksia ja unohtaa toisia. Mihin vetäisi rajan? Mitä voisi pitää totuutena, mitä ei? Raamatun on saatava olla ylin ohje uskon ja elämän kysymyksissä.
Suunta kirkossamme ei näytä hyvältä. Yhä suurempaa kannatusta tuntuu saavan, että vastauksia uskon ja elämän kysymyksiin haetaan muualta kuin Raamatusta. Kunpa voisi jarruttaa tätä kehitystä. Tai mieluummin estää sitä ja muuttaa suuntaa. Jos sitä voi tehdä - edes hieman - sillä, että pitää kiinni, mitä Raamattu opettaa seurakunnan paimenen virasta, se kannattaa tehdä.
Oikeutta toimia perustellun vakaumuksen mukaisesti kannattaa puolustaa. Varsinkin sen puolesta kannattaa taistella, että on oikeus kuunnella ja totella Jumalan sanaan sidottua omaatuntoa.
Jos miettii, kannattaako minun taistella, miettii myös, kannattaako tämän asian - naispappeuden torjumisen - takia ryhtyä käyttämään niin kovia keinoja kuin niitä, joilla kaltaisiani nyt uhataan. Eikö voitaisi jatkaa kuten tähän asti? Eikö kirkossamme olisi tilaa meillekin? Pidämme kiinni vain siitä, mikä on ollut kirkomme oppi.
posted by Jari Rankinen | 9:42 ip.
3 Comments:
Katsopa uusin (26.2) Hesari ja sieltä Vieraskynä "Naispappeuden vastustus on osa yleistä muutosvastarintaa". Kirjoittaja on TT, dos. Tarja-Liisa Luukkanen.
Omantunto -argumentin suhteellisen vetelän lynttäämisen jälkeen Luukkanen väittää, että nykyinen naispappeuden vastustus voidaan kategorisoida ja redusoida "yleiseksi muutosvastarinnaksi", jota pohjimmiltaan selittää yhteiskunnan modernisoitumisen ja 1800-luvun lopun papiston sosioekonomisen aseman alaluokkaistuminen ja täten "patriarkaalinen kansanuskonnollisuus". Se miten tämä on yhdistettävissä nykyiseen luterilaiseen naispappeuden vastukseen kuitataan sillä, että nyky-yhteiskunnassa "naiset ovat nousseet näkyvästi poliittisen vallan käyttäjiksi. Kun entiset järjestykset muuttuvat, uskonnolliseen muotoon puettu protesti löytää jälleen väylänsä."
Hoh-hoijaa. Sekulaareilla analyysimenetelmillä voi saada hengellisistä asioista joskus mitä irvokkaampia tuloksia. Onkohan tämä dosentti selvittänyt myös meidän katolilaisten ja veli ortodoksien virkarakenteen "sosioekonomisia ulottuvuuksia" ja siitä johtuvia emotionaalisia patoutumia? Muuten jää analyysin globaali yleistettävyys lievästi sanottuna heikoksi. :-D
Toivottavasti joku teistä asianomistajista kirjoittaa vastineen. Anyway, katolilaisena haluan joka tapauksessa toivottaa tsemppiä sinulle tukalassa tilanteessasi.
Tässä muuten nettilinkki artikkeliin:
http://tinyurl.com/2yaxxr
Kun luin tekstin, minulle tuli sellainen käsitys, ettei Tarja-Liisa Luukkanen tiedä, mistä puhuu. Eihän analyysissä ole huomioitu vanhaan virkakäsitykseen pitäytyvien mielipiteitä lainkaan. Lisäksi käsitys omastatunnosta kulttuurisidonnaisena on vähintään arveluttava, esim. C.S. Lewisin "Mere Christianity" -klassikon analyysin valossa.
Tällainen tutkimus - tai miksi sitä pitäisi sanoa - on vähintäänkin epätieteellistä ja tähtää vain siihen, mikä on sen a priori tarkoitus: hyökätä naispappeuden vastustajien kantaa vastaan. Todellinen tieteellinen tutkimus ei koskaan saa perustua tällaisiin kömpelöihin yrityksiin todistaa jotain ihmisten käsitystä, vaan sen on perustuttava neutraalisti ja kriittisesti tutkittuun lähdeaineistoon, joka voi kumota tutkijan a priori -oletukset.
Luukkasen väitteistä paistaa läpi naurettavuudessaan seuraavat uskomukset:
1. Naispappeutta vastustava papisto on kouluttamattomia ja sivistymättömiä. Tässä kyseenalaistetaan vastustajien pätevyys, vaikka itse turvaudutaan epätieteellisiin ja asenteellisiin mielipiteisiin eikä faktoihin.
2. Naisten alamaisuus olisi vain Raamatun "tulkintaa". 1. Moos 3:16: "Ja vaimolle hän sanoi: "Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva"." Ei kai tässä ole tulkinnan varaa? Tietenkin tässä puhutaan perheestä, mutta seurakunnan ja Kristuksen suhde on myös perhesuhde (morsian ja ylkä). Paavali selittää tätä enemmän kirjeissään käsitellessään naisen alamaisuutta.
3. Raamattu olisi muinainen traditiokirja eikä Jumalan ilmoitusta itsestään. Eikö Luukkanen ole lukenut: "En minä liittoani riko, enkä muuta sitä, mikä on minun huuliltani lähtenyt." (Ps. 89:34) Kirjoituksen perusteella Luukkanen ei usko Jumalan ilmoitukseen. Miten hän kykenee ymmärtämään sitten Jumalaa? Ei kaiketi järjen avulla? Se vasta on ymmärtämättömyyttä ja järjen palvontaa. Jokaisen tiedemiehen ja -naisen tulisi ymmärtää, ettei järkemme voi tavoittaa Jumalaa, sillä Hän on salattu. Sanotaanhan: "Jumalan kunnia on salata asia, ja kuningasten kunnia on tutkia asia." (Sananl. 25:2) ja "Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat" (1. Kor. 1:21).
4. Koulutettu nainen olisi uhka miehille. En tiedä, mihin tämä väite perustuu, mutta kyllä ennemminkin sanoisin, että koulutetumpaa voidaan aina pitää uhka sukupuolesta riippumatta. Tästä asiasta puhutaan "ylikoulutuksena".
Mutta eihän tätä asiaa - naispappeuskysymystä - voida ymmärtää, ellei ymmärretä, että Jumala on olemassa ja että Hän on ilmoittanut tahtonsa Raamatussa palvelijoidensa profeettain, apostolien ja Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Ne "tieteelliset" analyysit, jotka eivät lähde tästä lähtökohdasta, ovat jo lähtökohdiltaan niin pielessä, ettei oikeasta tieteellisestä tutkimuksesta voida puhua. Korkeintaan jostain humanistisesta tulkinnasta teologiasta, jolla ei ole mitään arvoa niiden keskuudessa, joiden kerskauksena on Herra.
Tommi, todella purevasti esitettyjä ajatuksia, mutta niin tosia.
Eki, siis kimppuun vaan. ;)
Lähetä kommentti
<< Home