perjantaina, kesäkuuta 08, 2007

Tutkintapyynnöstä tarkemmin

Eilen ilmestyneessä Sanansaattajassa kerrottiin tarkemmin tutkintapyynnöstä, joka uutisoitiin hieman vajaa kaksi viikko sitten. Kirjoitin tutkintapyynnöstä nettipäiväkirjassani 27.5. Kotimaan verkkolehdessä totesin, etten ole vaatinut tai innostanut ketään tekemään tutkintapyyntöä. - Toiveeni on, että kiistat voitaisiin ratkaista kirkon piirissä. Toisaalta, jos joku haluaa selvittää, onko toimittu lain mukaan, en voi enkä halua sitä estää. Näin sanoin Kotimaan verkkojulkaisussa.

Tässä päätoimittaja Hannu Kipon kirjoittama Sanansaattajan uutinen:

Piispan toimet poliisitutkintaan

Poliisia pyydetään tutkimaan, onko piispa Kari Mäkinen rikkonut Suomen perustuslakia. Tutkintapyynnön esittäjät katsovat, että piispa on toiminut perustuslain vastaisesti aloittaessaan Vammalan kappalaisen Jari Rankisentoimintaan liittyvän kurinpitomenettelyn.

Kolme seurakuntalaista on esittänyt poliisille tutkintapyynnön, ovatko Vammalan seurakunnan kirkkoherra, lääninrovasti Osmo Ojansivu, vs. kirkkoherra Hannu Kilpeläinen sekä Turun Arkkihiippakunnan piispa Kari Mäkinen syyllistyneet rikokseen kohdistaessaan Vammalan seurakunnan kappalaiseen, pastori Jari Rankiseen perustuslain ja muiden lakien vastaista laitonta pakottamista ja vakavaa henkistä väkivaltaa. Kirkon menettely on tutkimuspyynnön esittäjien mukaan aiheuttanut raskaita kärsimyksiä Rankiselle ja hänen perheelleen.
- Se on myös häpäissyt hänen moitteettoman ja hyvän maineensa, allekirjoittajat toteavat.

Uskonnonvapauteen kuuluu vapaus olla osallistumatta omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Valmistellessaan perustuslakia Suomen hallitus kirjasi valmisteluasiakirjoihin konkreettisena esimerkkinä uskonnon harjoittamisesta jumalanpalveluksen: "Ketään ei voitaisi velvoittaa osallistumaan omantuntonsa vastaisesti jumalanpalvelukseen tai muuhun uskonnolliseen tilaisuuteen."
- Vammalan 25.3.2007 jumalanpalveluksessa nimenomaan tämä oikeus riistettiin pastori Jari Rankiselta, pyynnön allekirjoittajat toteavat.

Tutkintapyynnön on tehnyt kolme Vammalan seurakunnan jäsentä, jotka kuuluvat eri herätysliikkeisiin. He katsovat, että Turun tuomiokapituli aktiivisesti ja tietoisesti järjesti ristiriitatilanteen perustuslain 11 pykälän vastaisesti, vaikka Rankinen oli anonut palkatonta virkavapautta 25.3. Samana sunnuntaina hänet oli määrätty toimittamaan jumalanpalvelus yhdessä naispuolisenpastorin kanssa.

Tutkimuspyynnön esittäjät katsovat myös, että tapauksessa on rikottu perustuslain 22 pykälää, jolla määritellään, että julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.
- Turun tuomiokapituli, piispa Mäkinen ja mainitut kirkkoherrat ovat Rankisen teologisesta vakaumuksesta täysin tietoisina järjestäneet ristiriitatilanteen ja pyrkineet pakottamaan tämän hänen virkateologiansa vastaiseen uskonnon harjoittamiseen.
- Painostusta on lisätty harhaanjohtavalla ja pastori Rankisen mainetta vaurioittavalla julkisella tiedotuksella, kirjelmässä todetaan.

Julkisoikeudellisella yhteisöllä on aktiivinen velvollisuus ottaa huomioon käytännön työjärjestelyissä vakaumukselliset seikat. Tätä velvollisuutta on allekirjoittajien mukaan tahallisesti rikottu. Lisäksi todetaan, että tasa-arvolakia on kysymyksessä tahallisesti rikottu soveltamalla sitä lain toisen pykälän vastaisesti luterilaiseen kirkkoon. Kaksisivuisessa tutkintapyynnössä vedotaan vielä perustuslain yhdenvertaisuuspykälään sekä eduskunnan hyväksymään kirkkolain ponteen, jolla taattiin toimintavapaus kirkossa perinteisellä virkakannalla oleville.

Seurakuntalaiset vetoavat kirkkojärjestyksen ensimmäisen luvun neljänteen pykälään, jossa säädetään seurakuntalaisen oikeuksiin päästä osalliseksi kirkon pyhistä toimituksista. Allekirjoittajat moittivat, ettei niiden seurakuntalaisten oikeuksia ole turvattu, jotka ajattelevat virkakysymyksestä kuten kirkossa on toimittu vuoteen 1988 saakka.

teksti: Hannu Kippo

24 Comments:

Blogger Martti Vaahtoranta said...

Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

6:39 ip.  
Blogger Martti Vaahtoranta said...

Jari,

ymmärrän täysin, ettet itse haluaisi tällaisia maallisia prosesseja. Kukapa meistä pitäisi sellaisista.

Silti ne voivat olla tarpeen. Piispoille ja kirkkoherroille tekee nimittäin hengellisesti hyvää joutua ainakin teoriassa sen saman maallisen vallan arvioitavaksi, jota he tähän mennessä ovat käyttäneet hyväkseen Sinun ja muutaman muunkin hengenmiehen kurittamiseen.

Nyt ollaan ikään kuin samassa veneessä ja samalla syytettyjen penkillä. Ehkä sen vuoksi voitaisiin entistä helpommin yhdessä sopia, että "lopetetaan, pojat, tämä pelleily ja lähdetään kotiin".

Martti Vaahtoranta, Alzey

6:41 ip.  
Blogger Merja Auer said...

Martti,

kiitos esitelmästäsi, johon viittaat alempana ja jonka pyynnöstäni lähetit minulle. Minua ilahduttaa, että kirjoitat siinä, miten oma elämäkertasi nivoutuu "naispappeusraamatunkohtiin" tai tarkemmin sanottuna Herran käskyyn 1 Kor. 14: 37-38 ("...tämä, mitä kirjoitan, on Herran käsky. Jos joku ei tätä tunnusta, Herra ei tunnusta häntä").

Kun sinulla on hyllyssäsi isosäitisi Novum ja koet jatkavasi hänen perinnettään, minulla on isoisoisäni kirkkokäsikirja. Jollain lailla koen pappiskutsumukseeni liittyvän hänen toiveensa ja rukouksensa, että jostakusta hänen jälkeläisestään tulisi pappi.

Jäin miettimään väitettä "papin sukupuolella ei ole väliä", joka mielestäsi on ristiriidassa kristillisen ihmiskäsityksen kanssa. Kirjoitat, että ihmisiä on Jumalan luomistahdon mukaan vain kahta lajia, jotka yhdessä muodostavat Hänen kuvansa. Mutta on kai kiistaton tosiasia, että syntyy verraten paljonkin ihmisiä, joilla on kummatkin sukupuolielimet ja jotka eivät siis ole kumpaakaan sukupuolta tai ovat kumpaakin. Minun on vaikea ajatella, että he syntyisivät vastoin Jumalan tahtoa. Ehkä muukaan ei ole tässä maailmassa mustavalkoista.

Toimitin tänään messun yksin, tai kanttorin kanssa kaksin. Konkreettisesti seisoin seurakuntaa vastapäätä. Sisäisesti koin olevani sanan ja sakramentin palveluksessa, sen sanan käytettävissä, joka oli tullut minulle eläväksi jo ennen naispappeudenvastustamisvaihettani. Olin käytössä itsenäni ja naisena, naisellisen elämänymmärtämisapparaattini kautta, ja silti kuulin myös mieheltä, että Jumala oli häntä puhutellut.

Kirjoitat, että jos naiset toimisivat seurakunnassa oman, seurakunnan äitiyttä edustavan virkansa puitteissa, kenenkään ei tarvitsisi sydän syrjällään miettiä, onko jo menty liian pitkälle. Ei tarvitse pelätä, kun ei ota riskiä. Sinä löysit armahtavan Kristuksen samasta miehestä, joka puhui Vuorisaarnan kovia sanoja. Minä rakkauteen käskevän Kristuksen samasta, jonka opetuksia Paavali siirtää eteenpäin, eri käsikirjoituksissa eri sanoin.

Me muutumme, käsityksemme muuttuvat, Kristus pysyy.

5:20 ip.  
Blogger Abe said...

Hei,
vahvennusta Merja Auerin huomioon sukupuolten eroista tai siitä, miten paljon syntyy lapsia, joiden sukupuoli ei ole selvä ja mitä heille tehdään, ks. Scientific Americanin June 2007 numero. Siellä artikkeli Going beyond X and Y, joka kertoo tästä.
Tosin SciAm on vielä ns. tieteen populistinen lehti, kuitenkin ratkaisevasti vakavammin otettava kuin suomalainen Tieteen Kuvalehti tms.
Esko Kivisaari, pastafariaani, Järvenpää

8:33 ap.  
Blogger marika a-s said...

Kiitos minunkin puolestani Martin artikkelista!

Aloin miettiä kohtaa, jossa todetaan, että vaimoväen tulee profetoida ja rukoilla seurakunnan kokouksissa sekä opettaa yksityisesti. Se sopii hyvin yhteen Vatikaanin feminismin kanssa. Sen mukaan naisen tehtävä on herättää ajatus ja sanat "minä uskon". Ehkä vika ei olekaan siinä, että naiset saarnaavat, vaan siinä, että miehet ja naiset saarnaavat samalla lailla, joskus (ainakin TV- jumalanpalveluksissa) esitelmämäisesti uskon asioiden ulkopuolelta, elämänfilosofisesti. Juuri se pieni vivahde, joka täällä on tullut esiin, ja jota ajattelen lievästi gnostilaiseksi, saattaa olla naisten arvokas ominaisuus papin tehtävässä. Siis oikeissa kehyksissä. Naiset voisivat auttaa miespappeja olemaan häpeämättä uskoaan, ja kokemuksen ja tiedon suhde voisi löytyä paremmin sukupuolten yhteistyöllä. Luulen, että seurakunnan äidin kaipaus tulee Raamatun ulkopuolelta, patriarkaalisista sukupuolikäsityksistä. Raamattu ei minun mielestäni tyrkytä mitään materniteettia, vaan melko radikaaleja naisia. Betanian Maria asettui sanan kuuloon, kun perinne olisi vaatinut tiskaamaan. Magdalan Maria juoksi aina kertomassa asioita ihmisille. Jeesuksen äiti Maria yritti ottaa tuon suunniltaan joutuneen huostaan. Näin naisten tulee suhteutua miehiin. ? :D

Marika Auranen-Seppälä
Kuusankoski

8:41 ap.  
Blogger Martti Vaahtoranta said...

Merjalle ja Marikalle:

Ei sitä, että meidän ihmisyytemme on usein monella tavoin rampautunutta, voi käyttää perusteluna esimerkiksi sille väitteelle, ettei sukupuolten dualiteetti kuuluisi Jumalan säätämään (ja myös yleisesti ymmärrettyyn ja koettuun) normaaliin ihmisyyteen. Että saattaa tosiaankin olla ihmisiä, jotka syntyvät jollakin tavoin "kaksineuvoisina" (tästä en alan täydellisenä amatöörinä uskalla sanoa enempää), ei suinkaan yhtäältä tarkoita, etteivätkö nämäkin kanssakipuilijamme olisi Jumalan luomia ihmisiä, mutta toisaalta myöskään sitä, että tämä hermafrodiittisuus olisi Jumalan tarkoitus tai "normaalia" ihmisyyttä.

Tiedän, että moni ajattelee toisin, mutta en mitenkään voi hyväksyä myöskään ajatusta, jonka mukaan esimerkiksi minun synnynnäinen värisokeuteni olisi Jumalan alkuperäinen luomistahto yhtä hyvä asia kuin vaimoni erinomainen värien erottelukyky, vaan selkeäsi vamma, jonka mielelläni antaisin pois, jos voisin, mutta kannan sitä yhtenä ihan pienenä syntiinlankeemuksen seurauksena omassa ihmisyydessäni, kuten moni muu kantaa monia paljon suurempia vammoja. Ne kaikki on Kristus kantanut. Ja joskus niistä on ehkä siunaustakin, kenties: ainakin minä olisin varmasti lähtenyt merille, jos minulla ei olisi ollut tätä vamma. Ja nyt yrittäisin takaisin maihin ...

Ja mitä naisten rooleihin tulee, olen Marikan kanssa samaa mieltä siitä, että Raamattu antaa kuvan varsin aktiiveista, toimivista ja puhuvista naisista, tätä kuitenkaan missään tapauksessa äitiyttä vastaan asettamatta. Tässäpä se juju onkin - ei meidän tarvitse tuijottaa yksityiskohtiin, kun vain suostumme ottamaan mieheytemme ja naiseutemme (ja ennen kaikkia niihin kuuluvan isyyden ja äitiyden) niiden ihanassa, mutta yhteensopivassa erilaisuudessa Jumalan lahjana vastaan, ja kuuntelemme myös tarkasti Antajan käyttöohjeita (kuten "Herran käsky") tämän lahjan oikeassa soveltamisessa.

Martti Vaahtoranta, Alzey

12:34 ip.  
Blogger Marsipaani said...

Jumala on niin suuri ja Hänen luomistekonsa niin ihmeellisiä, ettemme me voi määritellä mikä on "normaalia" ja "Jumalan tahdon mukaista" luomistyötä.

Meidän tulisi antaa Jumalalle oikeus luoda mitä hän hyväksi näkee ja tahtoo. Jokainen ihminen on kuva Jumalasta, ainutlaatuinen, kaunis ja täydellinen. Synti on meissä jokaisessa, mutta se ei poista sitä, ettemmekö sitä lukuunottamatta olisi Jumalan luomistekoina hänen tahtonsa mukaisia sukupuolielimistä tai ominaisuuksista riippumatta.

Mielestäni on Jumalan suuruuden halveksimista asettua asemaan, jossa voi määritellä mitkä ihmisen kyvyt, ominaisuudet ja taipumukset ovat Jumalan tahdon mukaisia ja mitkä eivät.

Ehkä sinullakin Martti on värisokeana jotakin sellaista annettavaa, jota sinulla ei muuten olisi?

Maria Siekkinen, Hyvinkää

1:30 ip.  
Blogger Kirsti said...

Tuosta Vaahtorannan kommentista tuli mieleen kun kuukausi sitten olin eräässä kristillisessä naisille suunnatussa tilaisuudessa jossa äidillinen, hymyilevä juontajarouva viljeli sellaisia lauseita kuin "meillä naisilla on taipumus", "meistä naisista yleensä tuntuu, että". Kuuntelin sitä ja ajattelin, että sukupuolia täytyy olla enemmän kuin kaksi, koska minusta ei ole ikimaailmassa tuntunut tuolta.

Kuitenkaan minulla ei ole koskaan ollut epäilystä biologisesta sukupuolestani eikä myöskään sukupuolisesta suuntautumisestani.

En vain ole koskaan löytänyt itseäni näistä joidenkin kristittyjen suosittelemista sukupuolirooleihin liittyvistä sterotypioista, enkä myöskään osaa pitää sitä minkään valtakunnan vammana tai rikkinäisyytenä enkä perisynnin seurauksena.

Miehillä ja naisilla on toki eronsa, mutta yhtä suuresti tai kenties vieläkin enemmän eroavat naiset keskenään ja taas toisaalta miehet keskenään. Tehdään ihmisen yksilöllisyydelle suurta väkivaltaa jos kaikkea elämää tarkastellaan ihmisen biologisen sukupuolen kautta. Vaikea käsittää että Jumala olisi niin rajoittunut, ettei näe metsää puilta, eikä ihmistä sukupuoleltaan, siksi suhtaudun skeptisesti konsevatiivikristittyjen sukupuolimystiikaan.

Kirsti Ellilä, Turku ja Vammala

1:31 ip.  
Blogger Martti Vaahtoranta said...

Kirsti Ellilä:

Ei ole kyse konservatiivikristittyjen "sukupuolimystiikasta", vaan Raamatun ihmiskuvasta, joka on tältä osin moneen kertaan vahvistettu myös esimerkiksi psykoanalyysissa saavutettujen kokemusten avulla. Tosin sen paremmin Raamatun selvää sanaa kuin psykoanalyysinkaan kliiniseen kokemukseen perustuvia väittämiä ei nykyisin haluta kuunnella. Ja jossakin kulkee aina se raja, jolloin kuka tahansa meistä voi sanoa jopa ilmiselvien tosiasioiden edessä: "I don't think so", kuten professorini Seppo Teinosen mukaan muuan amerikkalaistyttönen professorin väitettyä jotakin arabiankielen kieliopista ...

Tällä en tietenkään tarkoita esimerkiksi sitä, että olisin vähemmän miehekäs kuin Albert Einstein, koska en ymmärrä matematiikasta mitään, mutta olen varsin verbaalinen henkilö. Kliseet voimme unohtaa kaikessa rauhassa ja erottaa toisistaan myös mieheyden ja naiseuden perustavaa laatua olevan, olemuksemme pohjiin saakka ulottuvan, mutta yhdistävän eikä erottavan erilaisuuden ja erilaiset kaavamaiset käsitykset mieheydestä ja naiseudesta. Kun minä laitoin lapsilleni ruokaa ja lähetin heitä kouluun heidän ollessaan pieniä, tein sen eri tavalla kuin vaimoni - isänä ja miehenä, en toisena äitinä.

Martti Vaahtoranta, Alzey

2:01 ip.  
Blogger Kirsti said...

Niin, mistähän se mahtaa johtua, ettei Raamatun "selvää" sanaa ja psykoanalyysin vahvistuksia haluta enää nykyään kuunnella? Johtuisikohan siitä, ettei se Raamatun sana ole niin selvä ja psykoanalyysinkin vahvistukset on monin osin todettu virheellisiksi ja aikansa eläneiksi. Jotain Freudinkin teorioista on jäänyt elämään, mutta yllättävän vähän, kuitenkin.

Minusta on myös ongelmallista jos lähtökohtana on, että ihmisen pitäisi tuntea itsensä vääränlaiseksi, rikkinäiseksi tai mitä milloinkin vain sen vuoksi, että joku ulkopuolinen taho niin väittää ja tukeutuu väitteissään esim. Raamattuun. Jossain vaiheessa voi olla ihan viisasta sanoa niin kuin se amerikkalaistyttönen: I don't think so.

3:03 ip.  
Blogger Martti Vaahtoranta said...

Kirsti:

Sellaisessahan maailmassa me nyt elämme: jokainen "luo itselleen oman todellisuutensa" ja "kieltäytyy toisten sanelemista määritelmistä" - ja elää omassa yksinäisessä tyhjiössään seisoen tyhjän päällä ja pitäen itse itsestään kiinni. Ja se on myös itse kullekin sallittava, sikäli kuin itsemurhavaara tai muu sellainen ei välittömästi uhkaa.

Kirkkona meitä kuitenkin sitoo Raamattu, ja esimerkiksi lääkärien kliinistä työskentelyä ohjaavat tietyt ihmiskuvaan liittyvät asiat, kuten esimerkiksi elämän kunnioitus (abortin ja eutanasian torjuminen) tai ihmisen generatiivisuuden positiivinen arvottaminen.

Sitäpaitsi pappa Freudin vanha periaate, jonka mukaan terveeseen elämään kuuluvat kyky "rakastaa ja tehdä töitä" eli perustaa perhe ja kasvattaa seuraavaa sukupolvea, sopii hyvin raamatullisen ihmiskuvan tämänpuoleiseen ulottuvuuteen. Jumala-suhde taas on jotakin, mihin psykologia ei yllä.

Olen mielelläni ja onnellisesti vanhanaikainen.

Martti Vaahtoranta, Alzey

4:07 ip.  
Blogger Kirsti said...

Minusta nykyajan ongelma nimenomaan on siinä, että ihmiset eivät, toisin kuin väitit, luo itselleen omaa todellisuuttaan ja kieltäydy toisten sanelemista määritelmistä. Määrittelijä vain on vaihtunut. Ennen kirkko määritteli millainen ihmisen pitäisi olla, nyt sen tekee viihdemedia. Yksilön kannalta tilanne on sama, se voi huonosti koska se uskoo, että joku muu tietää paremmin kuin hän, että millainen hänen pitäisi olla.

5:18 ip.  
Blogger Martti Vaahtoranta said...

Kirsti,

no tässä asiassa olen kyllä kanssasi yhtä mieltä: viihdemedian ihmis- ja elämänkuva on kyllä usein raskaamman jälkeen elämän vastainen, kuoleman kulttuuria, vaikka kovasti hymyilläänkin ja ollaan ikuisesti nuoria ja kauniita!

Martti Vaahtoranta, Alzey

5:21 ip.  
Blogger marika a-s said...

Kirsti,

olet mielestäni oikeassa siinä, että ajattelematon virran mukana meneminen, "muodikkuus", aiheuttaa paljon haittaa. Kirkon ja pappeuden käsittämisessä on vielä sekin vaikeus, että perusteluja on monia, eikä moni ymmärrä toinen toistaan. Mielestäni Raamatussa on selviä sanoja paimenuudesta, mutta ei luterilaisesta jumalanpalveluselämästä. (Vihjeitä kyllä on,ks. esim.pyhiä suunantoja kirjeiden lopuissa.) Monilla ei ole kovin hyviä muistoja ajalta ennen naispappeutta. Oliko kirkko silloin kirkko vai kansansivistyslaitos ? Nyt se on jo jotain aivan muuta. Hyvä ja huono eivät varmaankaan jakaudu naispappeuskysymyksen mukaan. Onko nyt alkanut jokin jako perinne- ja uudistusseurakuntaan ? Mitäköhän siitäkin tulee, jos toiset arvostavat vanhaa ja toiset nimenomaan inhoavat kaikkea kaavoihin kangistunutta.

Marika Auranen-Seppälä
Kuusankoski

5:34 ip.  
Blogger Martti Vaahtoranta said...

Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

6:09 ip.  
Blogger Martti Vaahtoranta said...

Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

6:38 ip.  
Blogger Eero said...

Hyvät ystävät ja kylän miehet

Olen ollut ärsyyntyn feministi ja sovinisti termeistä. Niiden nimikkeiden alla tehdään paljon pahaa mieltä ja lokeroimista leiman kanssa. Myös patriarkaalismi jota on syytetty sorrosta Jumalan nimissä ja naisen alistamisesta on tietyssämäärin väärää todistusta. Jumala loi tietyn hiererkian joka perustuu rakkauteen ja vapaaehtoiseen alistumiseen. Jumalan hierearkisuus pitää sisällään siunauksen, pitää yllä oikeaa elämää. Se mikä on saanut kiroamaan patriarkaalisuutta on ihmisten raukkaudettomuus ja alistaminen.
Ihmisten ja luonnon vajavaisuus, heikkoudet, jopa ruumiillinen vajaus ovat syntiilankeemuksen seurausta. Me syytetään Jumalaa sodista, nälästä, onnetomuuksista, kaikki paha maailmassa on syntiinlankeemuksen seuraus. Jospa me ymmärretäisiin synnin vakaavuus mitä siitä seuraa. Tässä valossa joutuu ihastelemaan Jeesuksen suorittamaa sovitusta jonka jokainen syntinen saa, ilman ansiota.

Eero Polsa
Parkano

8:32 ip.  
Blogger Merja Auer said...

Jos "kirkkona meitä kuitenkin sitoo Raamattu" tarkoittaa tietynlaista raamatuntulkintaa, kirkko jää kovin pieneksi. Uskontunnustus yhdistää sen sijaan kirkon ja Pyhän Hengen. Pyhä Henki sitoo yhdeksi kirkoksi maailmanlaajasti eri tavoin ajattelevat ja kokevat ja tulkitsevat ihmiset, ja kehottaa heitä antamaan toisilleen anteeksi, uskoni mukaan myös omasta käsityksestä poikkeavat, tyhmiltä tuntuvat tulkinnat.

Raamatullisia ihmiskuviakin on aika monta, jos raamatullisella tarkoitetaan Raamatun äärellä syntyneitä tulkintoja elämän ilmiöistä.

9:02 ip.  
Blogger marika a-s said...

Eero,

haluan ( feminismin harrastajana)korjata ajatuksiasi kertomalla, että feminismi on oikein rakentava ja mielekäs ajattelutapa. Se tarkoittaa vain yksinkertaisesti, että sukupuolten välillä ei saa olla eriarvoisuutta. Kaikkia pitää arvostaa samalla lailla, ja arvostuksen pitää näkyä käytännössä, sillä feminismi on yhteiskunnallinen liike. Liitän tämän arvostuksen mielelläni muuhunkin erilaisuuteen, vaikka homoseksuaalisuuteen tai johonkin muuhun. Vaikka homoseksuaalisuus on Raamatun mukaan syntiä, sitäkin suuremmalla syyllä pitää arvostaa heitä ihmisinä. Feministi pyrkii siihen, että kaikilla on sama arvo ja oikeudet. Ihmisiä ei "hinnoitella", joten vieraalle halutaan yhtä hyvää kuin omille. Sovinismin, chauvinismin, lähtökohta taas on se, että kannustetaan omia, ei muita. En edes halua ajatella, mitä chauvinistit tekevät vieraille, mutta tätä asiaa en tunne kovin hyvin. Olet aivan oikeassa siinä, että synti + patriarkaalisuus on huono yhdistelmä. Raamatussa Jumalan huolenpito ja paimenten kaitsenta on paljon myönteisempää, uhrautuvaa jne. M. Vaahtoranta kyllä jo kirjoittikin siitä jossain vaiheessa.

Marika Auranen-Seppälä, Ksnk

9:34 ip.  
Blogger marika a-s said...

Jatkan vielä varsinaisen aiheen ja feminismin suhteesta. Koska feminismi on tasa-arvoliike eikä nähdäkseni valtaan pyrkivä sovinistinen ryhmittymä, ei suinkaan se voi toimia niin, että jopa palkatonta virkavapautta pyytävältä se evättäisiin, jotta enemmistön tahto täyttyy ?

Marika Auranen-Seppälä, Ksnk

10:15 ip.  
Blogger Martti Vaahtoranta said...

Merjalle ja Marikalle:

Raamatun kuva elämästä ja ihmisestä on todellakin monimuotoinen. Siinä on kuitenkin myös joitakin peruskonstantteja, ennen muuta ihmisen luominen "mieheksi ja naiseksi" sekä paljon tätä suhdetta määrittävää opetusta, jota ei voi siitä pois vetoamalla erilaisiin "tulkintoihin".

Itse näen tässä erilaisten, mieheyden ja naiseuden rikkomattomassa ykseydessä sen kuvan Jumalan Kolminaisuudesta, jota meidän ihmisten tulisi itsessämme heijastaa. Ihmisyys on Jumalan edessä tasa-arvoisten, mutta erilaisten ihmisten suhde toisiinsa - suhteessa Jumalaan.

Eli viime kädessä ykseys ylipäätään on olemukseltaan "suhde", eikä se siis määrity autarkin yksilön numeerisen ykseyden keskuksesta käsin, kuten esimerkiksi islam ykseyden ymmärtää. "Yksinäinen ja itseriittoinen ykseys" on se malli, joka meissä luonnostaan on - syntiinlankeemuksen tähden .

Erilaisuus ja erillisyys koetaan sen tähden ongelmaksi, joka uhkaa tätä (väärää) ykseyden kokemusta. Siitä yritetään päästä eroon joko luomalla alistava hierarkia (sovinismi, mutta myös tietyt feminismin ilmenemismuodot) tai sitten yrittämällä kieltää erilaisuus (androgyyninen, gnostilainen ihmiskuva, joka ei hyväksy sukupuolten erilaisuuden konstitutiivisuutta ihmisyydessä). Tuloksena on siten joko kaikkien sota kaikkia vastaan tai eriytymätön symbioosi.

Martti Vaahtoranta, Alzey

8:50 ap.  
Blogger marika a-s said...

Martti,

...tai sitten voitaisiin vain hyväksyä se, että toiset ovat persoonallisuudeltaan avoimia uusille asioille ja toiset konservatiivisia. Naiset vaikuttavat usein uudistushaluisemmilta kuin miehet, mutta taustalla saattaa olla pikemminkin naisten taipuminen ajattelemaan enemmän kokonaisuuksia kuin yksityiskohtia. Miehet voivat, ainakin konservatiiviset miehet, tulla onnellisiksi siitä, että kaikki on sievästi kuin ennen vanhaan. Naiset tarvitsevat mahdollisuuksia. Kuulin tänään vahvistuksen 20-vuotiaalta nuorelta mieheltä, kun kysyin modernin aikamme vaatimuksista kompleksisiin ja joustaviin, diskursseissa rakentuviin identiteetteihin. Lähtökohtana oleva teksti väitti, että nuorten naisten identiteettityö tarvitsee sitä, että ulkopuolelta tulevia rajoitteita vaimennetaan. Tämä vastasi, että selvä juttu, tietenkin naiset haluavat saada tulla putkimiehiksi, vaikka eivät haluaisikaan. Miehille vain todelliset mahdollisuudet merkitsevät ja he viihtyvät porukoissa, joiden rajoittavat normit antavat turvaa. Naiset haluavat vaalia toistensakin vapautta, ja siksi melkein mikä tahansa kommentti naisten roolista kuulostaa meistä alistamispyrkimykseltä. Ruvetkaa vaan luterilaiset papit voimaannuttamaan naisia, niin Vatikaanikin tekee !

Marika Auranen-Seppälä
Kuusankoski

6:39 ip.  
Blogger Eero said...

Hei Marika
Kiitos kommentista
Kyselen miksi pitää olla vaikka feministi, vaikka uskon pitäisi olla jo samanarvoisuuden esille tuoja ja näkyä uskovissa ilman ismejä ja uskovahan sinäkin olet.

Eero Polsa
Parkano

7:07 ip.  
Blogger marika a-s said...

Hei Eero,

vastaan kysymykseesi. Feminismi kuuluu maallisen regimentin alueelle. Jollakin laillahan kaikkia asioita hoidetaan. Kukkiakin lannoitetaan ja kastellaan suunnitellusti. Näin pitää toimia myös ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa, jos joskus vaikutusmahdollisuuksia on.

Marika Auranen-Seppälä
Kuusankoski

7:58 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home