maanantaina, maaliskuuta 05, 2007

Naispappia ei ajettu kirkosta

Naispappi ajettiin kirkosta. Niin luki etusivulla tämän päivän Iltalehdessä. Itse jutussa kerrottiin, että Hyvinkään seurakunnan naispappia ei päästetty jumalanpalvelukseen töihin. Hän joutui syrjinnän vuoksi poistumaan työpaikaltaan. Naispapin sanomana todetaan, ettei hänen mieleensäkään tullut, että tällaista voisi käydä. Hyvinkään seurakunnan jumalanpalvelukseen oli kutsuttu saarnaajaksi Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen pastori. Iltalehden mukaan tämä oli ilmoittanut naispapille, ettei hän ole tervetullut töihin. Lehti kuvaa tapahtunuttu: naispastori oli yrittänyt neuvotella Sleyn pastorin kanssa yhteistyöstä mutta vieraileva pastori oli vastannut tähän uhkaamalla poistua kirkosta, mikäli naispappi jäisi jakamaan messussa ehtoollista. Naispappi oli yrittänyt toimia mahdollisimman viisaasti: hän oli päättänyt poistua jumalanpalveluksesta, ettei messu jäisi pitämättä ja ettei seurakunta joutuisi kärsimään tilanteesta.

Kovin toisenlaisen kuvan sain, kun luin kyseisen Sleyn pastorin ja paikallisen seurakuntalaisen selvityksen tapahtuneesta: Kyseisestä jumalanpalveluksesta oli sovittu seurakunnan vs. kirkkoherran kanssa noin puoli vuotta sitten. Hyvinkäällä on sovittu, että jumalanpalveluksissa, joihin kutsutaan vierailevaksi saarnaajaksi Sleyn pastori, jumalanpalveluksen toimittajina eivät toimi papiksi vihityt naiset. Tämä toive on esitetty ja toiveen mukaisesti on toimittu. Seurakuntalainen, joka oli järjestämässä jumalanpalvelusta ja siihen liittyvää lähetysjuhlaa, oli varmistanut vielä kuukausi sitten, ketkä ovat toimittamassa jumalanpalveluksen sunnuntaina 4.3., ettei yhteentörmäystä tulisi. Hänelle oli kerrottu, että liturgi ja kaksi ehtoollisenjaossa avustavaa pappia ovat miehiä.

Jonkin verran ennen jumalanpalveluksen alkua kirkon sakastiin oli saapunut seurakunnan naispuolinen pastori ja kertonut tulevansa avustamaan ehtoollisenjaossa. Hänet oli määrätty tähän tehtävään vs. kirkkoherran tekemässä työvuorolistassa.

Vieraileva pastori oli kertonut vakaumuksensa: hän on niin yksinkertainen, että häntä sitovat ne raamatunkohdat, jotka torjuvat naispappeuden. Hän oli sanonut, ettei hän voi sanella tai määrätä seurakunnan asioita - hän on vain vierailija. Ja että hän on valmis väistämään - siis jäämään pois jumalanpalveluksen toimittamisesta. Hän kertoo, ettei hän missään vaiheessa vaatinut tai pyytänyt naispappia jäämään pois ehtoollisen avustajan tehtävästä. Kun paikallinen pastori ja vieraileva pastori olivat keskustelleet jonkin aikaa, edellinen oli päättänyt lähteä kirkosta. Seurakunnan vs. kirkkoherra oli ollut paikalla mutta ei ollut juurikaan osallistunut keskusteluun. Kirkkoherra ei ollut kehottanut naispastoria lähtemään, toisaalta hän ei ollut kehottanut häntä jäämään toimittamaan jumalanpalvelusta.

Uskon, että pastorin ja Hyvinkään seurakuntalaisen kuvaus antaa tapahtuneesta huomattavasti totuudenmukaisemman kuvan kuin Iltalehden kuvaus. Naispastoria ei ajattelu kirkosta pois.

On valtavan ikävää, että tällaista tapahtuu. Voitaisiinhan nämä tilanteet välttää. Ja helposti. Käsittääkseni seurakuntalaiset - jumalanpalveluksen ja siihen liittyvän lähetysjuhlan järjestelijät - olivat pyrkineet toimimaan niin, ettei tällaista tilannetta syntyisi. Asioista oli sovittu ja hyvissä ajoin. Joutuu kysymään, miksei sovitusta pidetty kiinni. Oliko ehkä halu kokeilla, saadaanko vieraileva pastori toimimaan vakaumuksensa vastaisesti? Päästäänkö sanomaan, että hän taipui, kun hänet laitettiin tiukkaan tilanteeseen? Pyrittiinkö siihen, että muutkin saadaan taipumaan? Jos tästä on kyse, on vaikea hyväksyä toimintaa. Eikö Raamattu kehota kunnioittamaan toista? Ja toista kristittyä varsinkin. Etenkään jumalanpalvelus ei saisi olla tilanne, jossa pyritään saamaan toinen toimimaan vastoin omaatuntoaan. Jos siihen pyritään, tuntuu, ettei ole ymmärretty, miten suuresta ja vakavasta - sanan hyvässä merkityksessä - asiasta jumalanpalveluksessa on kyse.

2 Comments:

Blogger brotherx said...

Työyhteisöjä seurakunnissa eivät sairastuta vanhauskoiset papit, vaan Heikan paperi ja piispainkokouksen päätös on sairastuttanut Suomen seurakuntien työyhteisöt. Piispat junttaavat virkaportaassa alaspäin kovaa linjaa, kirkkoherrat eivät uskalla olla tottelematta, koska pelkäävät omasta puolestaan ja kenen niskaan lopullinen päätös sitten sälytetään? No viimeisenä lenkissä on se naispappi, joka tekee viimeisen ratkaisevan liikkeen tietäen, että jos hän nyt kirkkoherran määräyksestä menee messuun, johon on määrätty myös tuo omantunnon arka Raamattuun vetoava vanhauskoinen, silloin tuo toinen joutuu jäämään pois ja saamaan virkavirhesyytöksen, menettämään työpaikkansa ja joutumaan perheensä kanssa ahdinkoon.
En kadehdi näitä naispappeja, kai heilläkin omatunto on. Uskon olevan sellaisiakin naispappeja, jotka vallan hyvin soisivat sovittelulinjan jatkuvan - ja työrauhan säilyvän seurakunnissa, jolloin jokainen tekisi työtään rauhassa eikä konflikteja syntyisi ellei niitä nimenomaan synnytettäisi. Heikan paperin jälkeisessä tilanteessa eri osapuolet pakotetaan toisiaan vastaan vastentahtoisesti, ei ihme että työyhteisöt sairastuvat tällaisessa paineessa. Nykyinen järjestelmä ei suosi muita kuin täysin paatuneita naispappeja, jotka jyräävät seurakunnissa edestakaisin oikeuksiinsa vedoten ajattelematta sitä, että seurakunnan piti olla hengellinen ja rakkaudellinen yhteisö, jonka työntekijöiden tärkein tehtävä on olla seurakuntalaisten - myöskin niiden vanhauskoisten - palvelijoita evankeliumin asialla, eikä viranhoitajia, joilla on 'oikeus' mennä toimittamaan kirkollisia toimituksia. Sopu tilaa antaa, sanottiin ennen vanhaan, eikö tämä voisi toteutua seurakunnissakin?
Luulen, että viimekädessä on kuitenkin kyse laajemmasta ja syvemmällä olevasta asiasta, nimittäin Raamatun arvovallasta. Ongelmat eivät poistu poistamalla virkakysymyksessä Raamattuun vetoavat papit seurakunnista, seuraavan tulee homokysymys. Voisi hyvin veikata, että viimeistään nykyistä seuraavien vaalien suuri kysymys on juuri tämä. Todennäköisesti tulee uusi 'Heikan komitea', joka antaa täsmälleen samanlaisen lausunnon, mutta sanan naispappeus tilalle on vaihdettu 'homopappeus'. Jotka eivät sitä hyväksy, joutuvat vuorostaan 'kuulusteluihin' kapituleihin ja painostuksen alle. Ja näin jatkuu aina vaan. Nykyisen kirkon ajama 'lopullisen ratkaisun' tie vie aina vain karkeampiin hallintoratkaisuihin, koska 'järjestelmän' vihollisia löytyy kirkon johtoportaan mielestä aina vaan lisää ja lisää. Niin, ja mitä tehdä niille seurakuntalaisille, jotka eivät hyväksy piispainkokousten Raamatun vastaisia päätöksiä, hekin ovat 'ongelma'.
Totalitaarinen järjestelmä ei siedä erilaisuutta vaan se yksikin toisinajattelija on saatava vaikenemaan ja pois päiväjärjestyksestä.
Inhimillisesti katsoen 'uusiuskoisilla' on tässä kirkossa jo kaikki. He voivat mennä seurakunnallisiin tilaisuuksiin milloin ja missä vain. Siellä missä on miespappi, siellä on ulkoinen yhteys. Mutta heti kun naispappi astuu esiin, syntyy seurakunnan jakaantuminen. Jos uusiuskoiset olisivat varmoja virkakantansa Raamatullisuudesta, olettaisi heissä näkyvän Pyhän Hengen hedelmää sen verran, että sietäisivät noita heikkoja ja oman tunnonarkoja veljiä ja sisaria sen verran, että antaisivat heillekin tilaisuuden päästä edes joskus ehtoolliselle. Mutta kun ei. Jopa Heikan raportin mukaan vanhauskoiset ovat mitätön, "mutta äänekäs" vähemmistö. Miksi sitten tällainen agressiivinen valtava noitavaino niitä harvoja vastaan?
Naispappien on turha puhua mistään vainosta, heillä on puolellaan koko kirkon järjestelmä, mutta mistä sitten tämä heidän agressionsa? Raamattuun he eivät vetoa, (niin kuin ei muuten Heikan raporttikaan eikä piispainkokouksen päätös), voisiko kaiken pohjimmaisena vaikuttimena olla huono omatunto Jumalan ja hänen Sanansa edessä? Hedelmistään puu tunnetaan.

3:20 ap.  
Blogger Unknown said...

Luettuani selostuksen Hyvinkään tapahtumasta ja naispapin järjestämästä yllätyksestä palautui mieleeni tismalleen saman kaavan mukaan järjestetty provokaatio Lappeenrannan Sammonlahden kirkossa helluntaina n. 10 vuotta sitten khra Jukka Lehtisen toimesta. Olin kahdesti varmistanut asetelman henk. kohtaisesti khran kanssa. Siitä huolimatta törmäys järjestettiin. Khra ei koskaan vastannut kyselyyni: miksi näin ?

Valheellisuus ei ole Jumalasta.

terv. Martti Huhtinen

11:01 ap.  

Lähetä kommentti

<< Home