Marian ilmestyspäivä
Onpa tänään ollut melkoinen päivä. Ilo on ollut palvella seurakuntaa: Sain toimittaa kasteen ja siinä Jumala teki pienestä Janitasta rakkaan lapsensa. Marianpäivänjuhlassa Karkun evankelisella opistolla puhuin siitä, miten siunattua on saada olla Jumalan käytössä - vaikka Jumalan palveleminen merkitsisi suuria vaikeuksia. Kinkereillä puhuimme seitsemännestä käskystä. Illalla seuroissa lauloimme virsikirjaa ja Siionin kannelta.
Kunpa päivässä olisikin ollut vain nämä tehtävät. Aamulla kotonamme poikkesi Nelosen (www.nelonen.fi) toimittaja ja kuvaaja. Sen jälkeen TV1:n (www.yle.fi) kuvaajatoimittaja. Pian puolenpäivän jälkeen tapasin Vammalan torilla Iltalehden toimittajan ja kuvaajan. Myöhemmin iltapäivällä Satakunnan Kansan toimittaja jututti minua Tyrvään kirkon portilla. Iltapäivän lopulla seuroihin ajaessani juttelin puhelimessa Aamulehden toimittajan kanssa.
Tiedotusvälineet olivat siis kiinnostuneita, etten tänään ollut toimittamassa messua Tyrvään kirkossa. Yritin sanoa toimittajille näitä asioita:
- Tuntuu pahalta, että kirkon johto painostaa pastoreita toimimaan vastoin sitä, minkä he kokevat omassatunnossaan oikeaksi ja minkä he ovat oppineet Raamatusta Jumalan tahdoksi. Näyttää, että kirkko loittonee monissa asioissa siitä, mitä Raamattu opettaa. Painostusta tai Raamatun opetuksista etääntymistä en tahdo tukea. Siksi en ole tänään Tyrvään kirkossa toimittamassa messua.
- Toivon, että Suomen ev.lut. kirkossa ja sen seurakunnissa olisi tilaa myös kaltaisille pastoreille ja seurakuntalaisille. Tuntuu oudolta, ellei ole - kirkossa kun on tilaa liki kaikelle muulle. Kirkkoa ei hajota, että jotkut kirkon jäsenet ottavat kirkon peruskirjan - Raamatun - hyvin todesta. Se hajottaa, että kirkon peruskirjaa ei oteta todesta.
- Saako jatkaa virassani vai tulenko erotetuksi, se riippuu pitkälti kirkkoherran ja piispan ratkaisuista. Pallo on heillä.
- On erittäin ikävää, että tilanne on päässyt näin pitkälle. Toivon vielä sovinnollista, seurakuntaa rakentavaa ratkaisua. Se vaatii, että kunnioitamme toistemme vakaumusta. Hankala tilanne voitaisiin ratkaista esimerkiksi sillä, että seurakunnassamme järjestettäisiin nykyistä enemmän messuja, joissa toimittajana on yksi pappi ja avustajana diakoniatyöntekijä tai maallikko.
- Naispappeuden torjuminen ei ole tasa-arvon vastustamista. Nainen ja mies ovat samanarvoisia. Torjun naispappeuden siksi, että ymmärrykseni mukaan Raamattu torjuu sen.
Kunpa päivässä olisikin ollut vain nämä tehtävät. Aamulla kotonamme poikkesi Nelosen (www.nelonen.fi) toimittaja ja kuvaaja. Sen jälkeen TV1:n (www.yle.fi) kuvaajatoimittaja. Pian puolenpäivän jälkeen tapasin Vammalan torilla Iltalehden toimittajan ja kuvaajan. Myöhemmin iltapäivällä Satakunnan Kansan toimittaja jututti minua Tyrvään kirkon portilla. Iltapäivän lopulla seuroihin ajaessani juttelin puhelimessa Aamulehden toimittajan kanssa.
Tiedotusvälineet olivat siis kiinnostuneita, etten tänään ollut toimittamassa messua Tyrvään kirkossa. Yritin sanoa toimittajille näitä asioita:
- Tuntuu pahalta, että kirkon johto painostaa pastoreita toimimaan vastoin sitä, minkä he kokevat omassatunnossaan oikeaksi ja minkä he ovat oppineet Raamatusta Jumalan tahdoksi. Näyttää, että kirkko loittonee monissa asioissa siitä, mitä Raamattu opettaa. Painostusta tai Raamatun opetuksista etääntymistä en tahdo tukea. Siksi en ole tänään Tyrvään kirkossa toimittamassa messua.
- Toivon, että Suomen ev.lut. kirkossa ja sen seurakunnissa olisi tilaa myös kaltaisille pastoreille ja seurakuntalaisille. Tuntuu oudolta, ellei ole - kirkossa kun on tilaa liki kaikelle muulle. Kirkkoa ei hajota, että jotkut kirkon jäsenet ottavat kirkon peruskirjan - Raamatun - hyvin todesta. Se hajottaa, että kirkon peruskirjaa ei oteta todesta.
- Saako jatkaa virassani vai tulenko erotetuksi, se riippuu pitkälti kirkkoherran ja piispan ratkaisuista. Pallo on heillä.
- On erittäin ikävää, että tilanne on päässyt näin pitkälle. Toivon vielä sovinnollista, seurakuntaa rakentavaa ratkaisua. Se vaatii, että kunnioitamme toistemme vakaumusta. Hankala tilanne voitaisiin ratkaista esimerkiksi sillä, että seurakunnassamme järjestettäisiin nykyistä enemmän messuja, joissa toimittajana on yksi pappi ja avustajana diakoniatyöntekijä tai maallikko.
- Naispappeuden torjuminen ei ole tasa-arvon vastustamista. Nainen ja mies ovat samanarvoisia. Torjun naispappeuden siksi, että ymmärrykseni mukaan Raamattu torjuu sen.
posted by Jari Rankinen | 10:03 ip.
19 Comments:
Hei Jari
Olemme seuranneet blogiasi sen alusta lähtien. Olet ollut ajatuksissa ja rukouksissamme erityisesti tänään aamun messussa.
Ajattelen, että Jumala on valinnut sinut olemaan vahvana todistuksena maailmaa syleilevässä kirkossamme. Kiitän Jumalaa siitä, että Hän on antanut sinulle ja perheellenne voimia vaeltaa, vaikka tie on raskas kulkea. Toisaalta hyvä on sen olla, joka kirjoitetun Jumalan Sanan varassa pysyy, silloin ei koskaan ole yksin ja omillaan.
Ette ole koettelemuksessanne yksin, Ps 23 sanoin Herra vakuuttaa olevansa kanssanne, mihin tienne sitten viekään. Samoin koko Kristuksen seurakunta 1. Kor 12:26 sanan mukaisesti on rinnallanne.
Hyvän Jumalan runsasta siunausta perheellenne
Jarno & Henni
Sunnuntaita edeltävän perjantain Päivän tunnussana antoi seuraavat kohdat:
"Silloin Bileam vastasi Balakin miehille: "Vaikka Balak antaisi minulle palatsinsa täydeltä hopeaa ja kultaa, minä en voi missään asiassa, en pienessä enkä suuressa, rikkoa Herran, Jumalani, käskyä vastaan" (4. Moos. 22:18
"Tähän Pietari ja muut apostolit vastasivat: "Ennemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä. " (Ap.t. 5:29).
Nyt meille puhutaan kirkolliskokouksista, piispoista ja piispainkokouksista ja lakipykälistä. Kuka puhuu näistä Raamatun kohdista ja perinteisestä luterilaisesta raamattukäsityksestä?
Laitoin muuten SLEY:n verkkosivuille esityksen, jossa käyn läpi muutamia raamatunkohtia virasta lyhyesti kommentoituna (http://www.sley.fi/luennot/ESITYS/VirkaEK06.html)
Siunausta ja voimia
Käväisin vasta nyt ensimmäisessä blogimerkinnässäsi. Mielenkiintoista, ettei tämä siis ole sinunkaan mielestäsi tärkeä asia. Minusta se on oiva huomio. Rukoilen, että jokin ihme murtaisi sen epäloogisen vakaumuksen, että tämä on silti raamattukysymys, jossa ei missään tapauksessa saa antaa periksi.
Merja Auer,
oli kiva lukea saarnaasi. Luotan kyllä naisten taitoihin teologeina ja Raamatun opettajina. Siinä metaforisessa ajatuksessa, että seurakunnan laiva kääntyisi Marian kaltaiseen kuuliaisuuteen tuntemattomalle jumalalle ja löytäisi sitä kautta jotain uutta, olin havaitsevinani gnostilaisen sävyn. Inhimillinen, tunteellinen ja kuuliainen taipumus ikään kuin kohottaisi uusille urille. Tavanomainen, tylsä Raamatun lukeminen tulisi tarpeettomaksi. Miehet ovat joskus juuri niitä tylsiä ja ehkä liiankin elämyksettömiä ja elottomia.Silti toivon ja rukoilen, että naispappeuden torjuvia pastoreita ei pakotettaisi toiminnassa eikä opissa. Jumalan sana on joka tapauksessa heikoilla tässä maailmassa. Raamatullisuutta on syytä suojella aivan erityisesti. Olen iloinen siitä, että naispappeus on toteutunut kirkossamme, koska se ratkaisee selvästi erään tärkeän yhteiskunnallisen kysymyksen ja antaa siten turvaa. Aivan kaikkien pakottaminen samaan muottiin ei kuitenkaan ole välttämätöntä, kun puhutaan uskonnonharjoituksesta.
Jumalan rauhaa, joka ylittää ymmärryksen !
Marika Auranen-Seppälä
Nythän tästä Jarin blogista näyttää tulevan todellinen keskustelupalsta. Ei viitsitä tehdä tästä sellaista. Se ei liene Jarinkaan tarkoitus.
Tämän aamun Iltalehden pääkirjoitus on hyvä osoitus siitä, miten kansanuskonto ja täydellinen tietämättömyys Raamatusta ja kristinuskosta antaa hyvät mahdollisuudet kritisoida niitä, jotka vielä uskovat Raamattuun Jumalan sanana. Ymmärsinkin kirjoituksen tarkoituksena olevan vain kannustaa piispoja vihaan ja koviin otteisiin. Palveleeko sellainen kirkkoa on kuitenkin eri asia.
Herra on antanut rohkeutta sinulle Jari. Jos olet liian huono kirkolle, Jumala osoittaa sinulle varmasti uuden paikan, jossa voit palvella.
Erkki Koskenniemi,
Kuten tiedät, kun Rankinen vetoaa omaan omatuntoonsa, silloin hän "taistelee" kirkon perinteistä Raamatun tulkintaa vastaan.
Rankisen ilmentämä ns. "taistelu" kirkon perinteisen Raamatun tulkinnana puolesta on siis yhtäaikaisesti kirkon perinteistä Raamatun tulkintaa vastaan olevaa "taistelua".
Hän ilmentää kirjoituksissaan kovin selktiivistä tapaa kunnioittaa ja noudattaa kirkon perinteisiä Raamatun tulkintoja.
Kun hän "taistelee" sen puolesta, että papeille tulee antaa lupa noudattaa omaa yksilöllistä omaatuntoa viranhoidollisissa asioissa, eikä papin tulisi noudattaa
kirkon määräyksiä, hän on "taistelullaan" avaamassa ovia mitä moninaisemmalle omatuntojen äänien noudattamisen ensisijaistamiselle kirkossa. Jos Rankinen saisi tahtonsa lävitse,
(hänen tahtonsa = papin yksilöllinen omatunto on korkeammalla kuin kirkon määräykset ja kirkon perinteinen tulkinta papin omastatunnosta), niin
sitten viettäisimme kirkon tiloissa ensimmäiset homoparienkin siunaustilaisuudet :) Kaikki papit saisivat alkaa noudattaa omaa yksilöllistä omatuntoaan sen sijaan, että noudattaisivat kirkossa valitsevia käsityksiä ja määräyksiä.
Kiitos Rankiselle :)
Kyselet, eikö kukaan lue enää perinteisiä Raamatun tulkintoja/käsityksiä. On hyvä, kun osaat erottaa sen, että tulkinnat/käsitykset eivät ole Jumalan Sanaa.
Ihmisten Raamatun tulkinnat/käsitykset ovat aina erehtyväisten, syntisten, vajavaisten ihmisten mielipiteitä ja käsityksiä (toiveita, pelkoja, luuloja, kuvitelmia, mielikuvia etc.) Jumalasta ja Jumalan tahdosta.
Ko. viittaamasi Raamatun tulkinnat/käsitykset eivät ole Jumalan Sanaa, vaan inhimillisiä ja erehtyväisiä tulkintoja ja käsityksiä ainoastaan.
Siksi me kirkossa kyseenalaistamme vanhoja ja uusia Raamatun tulkintoja ja käsityksiä. Niin tulee tehdä, sillä ne tulkinnat ja käsitykset eivät ole Jumalan puhetta, vaan ihmisten puhetta. Niitä tulee kyseenalaistaa ja myös muuttaa niiltä osin kuin kirkko näkee niitä tarpeelliseksi muuttaa :)
Koska viittaamasikin vanhat Raamatun tulkinnat ja käsitykset ovat vain inhimillistä ihmisen sanaa, eivätkä Jumalan sanaa, siksi niihin tulee aina suhtautua kriittisesti ja niitä arvioiden. Ja, täytyy olla valmis myös muuttamaan niitä vanhoja inhimillisiä tulkintoja ja käsityksiä sen mukaan kuin ne ereheellisiksi tai vanhentuneiksi (vanhentuneiksi monelta eri kannalta) tulkinnoiksi voidaan katsoa :)
http://ladysuomessa.blogspot.com/2007/03/onpas-sedill-ongelmia-naisista.html
Ihanan kevätaamun terveisin,
Helena K.
Heippa Marika. Luulen että joskus liiankin herkästi Jumalan äänen kunteleminen omassa sisimmässään leimataan gnostilaissävytteiseksi ja siis torjuttavaksi. Eiköhän Raamatun tuttu Jumala nykyäänkin vie ihmisiä ennen kokemattomia teitä niin kuin aina ennenkin?
Minusta on valitettavaa, että Jumalan sanan kunnioittaminen sidotaan uskollisuuteen tällaisessa epäolennaisessa asiasa. Siitä näkökulmasta ymmärrän hiukan sitä, että kirkko haluaa sanoutua siitä lopulta irti. Mutta minustakin on valitettavaa, miten kirkko sen tekee.
Kiitos Jari tarjoamastasi mahdollisuudesta keskustella.
No nythän täällä alkavat tulla esiin todelliset mielipide-erot. Jarin syyttäminen perinteisen raamattukäsityksen romuttamisesta on tosin kukkua: Joka korostaa Jumalan sanaan sidotun omantunnon merkitystä ei kyllä anna tilaa kaikenkarvaisille uutuuksille. Lutherin omatunto oli Wormsissa sidottu sanaan ja siksi hän uskalsi asettua rovioriskillä kirkkoa vastaan.
Selväksi käy, että monetkin täällä odottavat, että Jumala puhuu ihmiselle jotakin 'uutta'. Luterilaisen uskon mukaan Jumala puhuu juuri Raamatun sanassa yhtä ja iankaikkista evankeliumia. Tässä on iso ero, vaikka Ekin raamattuluennossa lainatut raamatunkohdat yritetään pyyhkäistä sivuun "tulkintoina".
Jari antaa hyvän opetuksen: Pikkuasia on iso, kun se liittyy raamattukysymykseen. Sen takia hän on ollut valmis laittamaan elämänsä likoon. Jonkun toisen mielestä Jumalan sanan kunnioittaminen sidotaan pikkuasiaan. Mitä kunnioittamista se on, että me itse päätämme, mikä on iso asia ja mikä pieni?
Monesta asiasta voimme olla eri mieltä. Voisimme kai olla yhtä mieltä siitä, että irtautuminen kirjoitetusta Raamatun sanasta ei ole perinteistä luterilaista uskoa, siis sitä, minkä löydämme Tunnustuskirjoista.
P.S. Tarvitaan aika kukkea mielikuvitus ennen kuin Jari saadaan vastuuseen jokaisesta lauseesta mikä tässä blogissa on. Mistähän kaikista kommenteista hänen olisi pitänyt sanoutua tähän mennessä irti ja millainen mölinä sellaisesta arvioinnista olisi syntynyt?
Tietääkö joku, onko blogeissa jotain kristillistä sisältöä?
Eniten minua tässä sopassa ihmetyttää se, että kun piispat totesivat selonteossaan, ettei vanha virkakanta ole harhaoppia, niin miksi siihen kuitenkin käytännössä suhtaudutaan niin?
Kristilliselle vakaumukselle on oltava ja löydyttävä ilmenemismahdollisuudet reaalimaailmassa, mikäli se on 'oikeaoppinen'. Sanan on tultava lihaksi. Piispojen on julistettava vanha virkakanta harhaopiksi, jotta nykyinen toimintamalli olisi looginen.
Merja Auer kirjoitti:
Käväisin vasta nyt ensimmäisessä blogimerkinnässäsi. Mielenkiintoista, ettei tämä siis ole sinunkaan mielestäsi tärkeä asia. Minusta se on oiva huomio. Rukoilen, että jokin ihme murtaisi sen epäloogisen vakaumuksen, että tämä on silti raamattukysymys, jossa ei missään tapauksessa saa antaa periksi.
9:11 AM
Lutherin sanojan mukaan; "Jumalan sanan ollessa kyseessä, mitään ei ole arvioitava vähäiseksi". Kun puhumme Jumalan sanasta ei ole kysymys meidän omasta asiastamme tai ajallisesta omaisuudesta jolla voimme tehdä mitä lystäämme. Se ei ole myöskään mikään piispan tai pyhän mielipide vaan iankaikkinen muuttumaton totuus. Raamatussa Jumala on ilmoittanut tuon totuutensa.
Jumalan sanassa eli raamatussa ei ole vähäpätöisiä asioita. Kuka muuten pystyy tai ylipäätään uskaltaa ryhtyä jaottelemaan raamatusta tärkeät ja merkityksettömät asiat toisistaan? Kaikki ne liittyvät suoraan tai välillisesti pelastuskysymykseen.
Tärkeää tässä totuus- ja raamattukysymyksessä on huomata Jumalan luotettavuus. Siihen meidän pelastuksemme nojaa kokonaan, samoin kirkko pysyy vain sen varassa. Mutta jos nyt on huomattu ja kuten tehdään että raamatusta poistetaan tiettyjä käsityksiä tai katsotaan ne aikansa eläneiksi, niin Jumalasta on tehty epäluotettava. Tämä, sanon minä on saatanallista.
Näin aukaistaan tie keskeisten kristinopinkohtien turhentamiseen. Takana on sielunvihollisen valheellinen juoni. Naispappeuden jälkeen seuraava kysymys tapetilla on homokysymys. Sitä seuraavat kaikkien kalleimmat opinkohdat. Vaikka ihmiset eivät sitä halua, sielunvihollinen kovasti haluaa, eikä jätä sitä kesken. Eihän tähän tietenkään uskota, mutta joka elää se näkee.
Tähän liittyy vielä Jumalan sanan selvyys. Onko Jumala todella puhunut niin epäselvästi, että tulkinnat siitä muodostuvat meidän mielissämme vain heijastumiksi, toiveiksi tai omiksi mielipiteiksi? Totuus on kyllä aivan päinvastainen. Jumalan sana on liiankin selvä, niin selvä että siitä muodostuu kirkollemme ja aikamme ihmiselle ongelma. Joku viisas onkin sanonut etteivät hänelle ole raamatussa ongelmallisia ne kohdat joita hän ei ymmärrä, vaan ne jotka hän ymmärtää. Totuus tekee kipeää, mutta vain se vapauttaa. Toisiakin tapoja on. On mahdollista että totuudelta suljetaan silmät, se selitetään tarkoittamaan jotain muuta tai että sitä joko salaisesti tai julkisesti ryhdytään vastustamaan.
Koomisinta kuitenkin on se ettei näin tekemällä ole päästy eroon "kahlehtivista auktoriteeteista". Nyt muuttumattoman totuusarvon ja auktoriteettiaseman saavat piispojen lausunnot ja kirkolliskokousten päätökset, jotka todistettavasti ovat olleet useita kertoja ristiriitaisia.
Amen!
Helena K, kirjoitat Raamatun tulkitsemisesta.
Kyllä, viestinnän yksi perussääntö on, että kaikki viestintä on tulkittua. Niin myös Raamattua lukiessamme tulkitsemme. Mutta on olemassa oikeita ja vääriä tulkintoja! Kysyisin vielä, että miten sinun mielestäsi pääsee käsiksi Jumalan sanaan?
Naispappeuskohtien tulkinnasta paras esitys, jonka olen löytänyt, on Ekin, ja suosittelen jälleen kerran sitä täälläkin. Se on tieteellistä työtä, ja tuo esiin myös vaihtoehtoiset tulkinnat argumentoiden tämän "perinteisen" tulkinnan puolesta.
Äläkä turhaan sure, Jarista ja muista hänen kaltaisistaan huolimatta Suomen kirkossa hyvin suurella todennäköisyydellä aletaan 10-15 vuoden sisällä vihkiä homopareja. Ja tämän on muuten erään Helsingin teologisen tiedekunnan tutkijan, Vesa Hirvosen, julkisesti esittämä arvio. Vaikka eihän toki sitä missään televisiossa tai vastaavassa ole uskaltanut esittää, vaan Jyväskylän yliopiston pienessä tasa-arvoseminaarissa keskellä samoin ajattelevien joukkoa.
Erkki Koskenniemen selvitys naispappeudesta, jonka osoite on tällä palstalla taaempana, on täysin täydellinen. Kun Kirkonrotta kysyi, onko blogeilla mitään kristillistä sisältöä, niin vastaus oli koko ajan aika lähellä. Lue ihmeessä se kokonaan ilta- ja aamurukoukseksi. Se ei ole niinkään selitystä tai tulkintaa, vaan luonnehtisin mieluummin, että se "puhuu Raamattua". ( Siis joku puhuu englantia tai suomea, mutta voi myös puhua Raamattua.)
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Pieni kommentti Erkki Koskenniemen "täysin täydellisestä" naispappeus- ja virkakysymysselvityksestä:
Valikoivaa tulkintaa
En viitannut tuohon tekstiin, minka Eki tahan laittoi, vaan vanhempaan, joka loytyy SLEYn sivuilta osiosta Raamattuluennot ja Raamattukoulutus. Tuota tekstia, jota Vesa kommentoi, en ole lukenut, joten siihen en voi sanoa mitaan.
Päivi,
Luin kyllä tuon artikkelin ja muutaman muunkin ja kommenttini koskivat kaikkia niitä, vaikka mainitsin erityisesti vain yhden artikkelin. Sen alussa oli linkit noihin vanhempiin artikkeleihin.
Ehkä on hyvä kommentoida: Netissä siis on minulta tästä aihepiiristä kolme paperia:
Pappi ja pastori: http://www.sley.fi/luennot/ESITYS/PappijapEK.htm
Kirkon virka: Muutamia raamatunkohtia lyhyesti selitettynä http://www.sley.fi/luennot/ESITYS/VirkaEK06.html
Naispappeuden eksegeettinen argumentointi: http://www.sley.fi/luennot/ESITYS/NaispargumEK96.htm
Nämä esitykset ovat syntyneet pitkän ajan kuluessa (varhaisin 1980-luvulla, uusin viime vuonna) eivätkä suinkaan muodosta ehyttä nippua. Ne ovat kovin eritasoisia ja eri kuulijakunnille suunnattuja. Kaksi ensimmäistä on yleistajuista, viimeinen hiukan vaativampi. Olen kirjoittanut englanninkielisen artikkelin aiheesta "Religious Authorities in Paul and Pastorals" ja se on menossa painoon. Tuossa artikkelissa on ehkä hiukan sitä Vesan kaipaamaa pohdintaa siitä, miten silta kulkee "vanhimmista" ja "kaitsijoista" vanhan kirkon pastoreihin. Tosin niukasti, koska kohteena on nimenomaan Paavalin kirjeet. Piispojahan ei kaikissa luterilaisissa kirkoissa ole ollenkaan: Vanhan kirkon piispa merkitsee lähinnä meidän kirkkoherraamme. Kuitenkin kai kaikissa luterilaisissa kirkoissa on jonkinlainen ylätaso, sanotaan heitä sitten piispoiksi, superintendenteiksi tai presidenteiksi.
Siunausta
Eki
Lähetä kommentti
<< Home