perjantaina, syyskuuta 23, 2011

Ajatuksia Kemijärven metsistä

Olen ollut menneen viikon kesälomalla ja kulkenut paljon metsässä. Joka aamu kello on soinut viiden paikkeilla, olen syönyt aamupalan, laittanut useimpina aamuina eväät reppuun ja pyrkinyt siihen, että olen metsän reunassa valmiina lähtemään metsään, kun on sen verran valoa, että metsässä näkee kulkea ja havaitsee lentoon lähtevät linnut. Olen ollut Kemijärvellä ja täällä saa metsästää metsäkanalintuja. Rolle - mäyräkoiramme - on ollut touhussa mukana. Tänään se jäi sateen takia vanhempieni luokse. Jos pieni koira on monta tuntia sateessa, sen tulee kylmä. Tosin tänään satoi vain hetken siellä, missä olin metsällä, vaikka säätiedotus lupasi Kemijärvelle jatkuvaa ja melko runsasta sadetta.

Suomalainen metsä ja luonto ovat hienoja. Metsässä liikkuessa voi nähdä yhtä ja toista. Tällä viikolla näin ketun aivan läheltä - en ole ennen ollut metsässä niin lähellä kettua. Ketulla on todella upea häntä. Muutaman päivä sitten Rollen ja minun yläpuolella liiteli kotka. Kotka on upea näky. En tiedä, oliko se kiinnostunut pienestä koirasta. Tänään katselimme oravan kanssa toisiamme aika pitkään muutaman metrin päästä silmästä silmään. On hyvä, ettei valtio ole ottanut kaikkia metsiään tehokkaan metsänhoidon piiriin. Metsät, joissa on hyvin vanhoja puita, ovat todella hienoja, niissä kulkeminen on erityinen kokemus ja metsäkanalinnutkin viihtyvät niissä. Näitä metsiä Kemijärvelläkin on aika paljon.

Olemme saaneet paljon, kun olemme saaneet tällaisen luonnon. Se on suuri Jumalan lahja. Saamme käyttää lahjaa ja hyötyä siitä, toisaalta meidän tulee pitää siitä huolta ja varjella sitä. Tulevillakin polvilla on oikeus halutessaan kulkea metsässä ja nauttia syksyn luonnosta. Varastamme heiltä, jos emme jätä heille lahjaa, jonka Jumala on tarkoittunut meille ja heille.

Luonto muistuttaa - ainakin minua - Jumalan suuruudesta. Me ihmiset emme kykene sellaiseen, mihin Luoja on kyennyt. Me olemme pieniä, Jumala on suuri. Luonnon keskellä en mitenkään pysty ajattelemaan, että tämä kaikki on sattuman tulosta. Suuren Jumalan täytyy olla olemassa, ilman häntä ei olisi näin hienoa, tarkoituksenmukaista ja kaunista luontoa.

Raamatun luomiskertomuksessa kerrotaan, että Jumala loi ihmisen kuvakseen. Se kertoo meidän suuresta arvosta. Jokainen ihminen on valtavan arvokas, koska jokaisen Jumala on luonut kuvakseen. Että olemme Jumalan kuvia, se muistuttaa myös siitä, että meillä on tehtävä. Tehtävämme on palvella Jumalaa - tehdä, mitä hän tahtoo, että teemme. Meillä on myös vastuu. Olemme Luojallemme vastuussa, mitä teemme ja miten käytämme elämämme. Kerran olemme Jumalan edessä ja vastaamme, mitä olemme tehneet ja mitä jättäneet tekemättä. Se, että olemme Jumalan kuvia, tarkoittaa myös, että meidät on tarkoitettu elämään yhteydessä Luojaamme. Jos elämme toisin kuin miten meidän on tarkoitettu, siitä seuraa pahaa itsellemme ja toisille.

Metsästyksessä pääasia ei ole saalis. Sitä tärkeämpää yleensä metsästäjille on luonnossa kulkeminen, luonnon tarkkailu, tulilla rauhassa istuminen ja pienempien tai suurempien asioiden mielessä puntarointi. Toki saalistakin on mukava saada. Tänä vuonna metsäkanalintuja näyttää Pohjois-Suomessa olevan enemmän kuin yleensä. Minuakin on onnistanut - olen saanut muutaman linnun.

1 Comments:

Blogger Irja Viirret said...

Tätä olen monesti miettinyt, metsästäjämiehen kanssa kun naimisissa olin (tuollaiset 30 vee), enkä itse tietenkään metsästänyt.. hienosti kuitenkin kuvailit tuntemuksia, vaikka itse asiaa vain sivuttiinkin. Luonto on tärkeä ja kotimetsiä joskus kaipailen, vaikka eiväthän ne vieläkään ole pyörämatkaa kauempana, ei vain enää osaa sinne lähteä..

1:01 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home